Juttu ei ollut liian pitkä, mutta nyt kuuluukin kysymys: Opitteko jotain?
Itse olen kerran meinannut töötätä jäihin. Silloinen kelkka oli ensimmäsien sarjan Yamaha Venture (RIP). Onneksi oli kova vauhti, kun ajoin "soseeseen". Kumma kyllä, se sose lainehti ja siinähän sitä oltiin. Muuta ei voinut, kun yrittää pitää jammu suorassa ja kaasu pohjassa ja toivoa, että kone ei piiputa, eikä variaattori kastu. Onneksi vesi pysyi kelkan alla ja päästiin jäälle. Tuolloin tuli vannottua, ettei ikinä enää.
Heikkoihin jäihin liittyen muutamia totuuksia:
-Aamulla ajettu / kävelty jälki ei välttämättä enää kestä keskipäivällä.
-Yli 50Cm vahvuinenkin jää voi pettää kelkan / kulkijan alla.
-Avannosta on perkeleen vaikea päästä pois, jos ei osaa muutamia niksejä tai käytä jäänaskaleita.
-Avannossa uimiseen paras asento on selkäuinti, jalat koholla ja molemmilla käsillä kauhoen.
-Normaali kelkkailuasu kelluttaa jonkun aikaa, mutta siihen ei kannata luottaa loputtomasti.
-Jopa uppoava kelkka kelluu jonkun aikaa.
-Jään pinnalle pelastautuessa kannattaa kokeilla ns. humpausta, eli ottaa jään laidasta kiinni ja "hypätä" muutaman kerran, Noste hoitaa oman osansa jäällepääsystä.
-Jos putoaa syysjäihin, niin kusessa on varmasti. Syysjää on niin kimmoisaa, että se antaa periksi, murtumatta ja aikaansaa pelastautujan alle jäisen liukumäen, joka vie takaisin avantoon.
Niin, ehkä pienoista paatosta, mutta sydämen asia mulle, joka ei tahdo että hukkuneiden "sankareiden" ansiosta kelkkojen vakuutusmaksut nousevat enää senttiäkään. Ja tämän talven ja kevään jäätilanne tulee olemaan todella vaikea. Ja miksikö tämmöinen asenne? Noh, harva sinne aivan vahingossa menee. Pieni tietoinen riskinotto valitettavasti kuuluu näihin onnettomuuksiin. Oikeat onnettomuudet ovatkin sitten asia erikseen. Kaameita tapauksia silti kaikki
Kiitos ja pysytään pinnalla.
Eespäin ja vinssillä loput..