eräänä keväänä taas oltiin menossa inarinjärven pohjoispäähän, "viimisillä" keleillä. kelin piti olla hyvä olihan kaveri tullu perjantaina siltäsuunnalta ja nyt oli maanantai. lunta ei enää ollu ja paikoin jää näytti tosi mustalta, mutta kokeillessa se oli aivan lujan tuntuinen, mulla kun oli painavammat pari reet perässä niin kaveri alko ajaan eellä.muutama kilometri ajettuamme tulimme jääsaaren salmeen, mistä alkaa isommat selät.
mutta salmeen tultuamme huomasin että jää oli aivan mustaa, ja kaveri meni edellä enkä saanut sitä kiinni eli perässä oli ajettava, edellä kulkija olikik vissiin eka kertaa kevät jäillä, koska ajoi juuri siihen laitaan salmea mikä oli mustempi. pelko alkoi tuntua todelliselta kun katsoin takaapäin kaverin etenemistä. jääpuikot vain pöyrähteli kyljelleen ja kelkka teki avantoa edetessään eikä kuski huomannu mitään. mie yritin ajaa pois samalta kohtaa ja onnistuinkin, taakse päin vilkaistessa reessäolija viuhtoi kuumeisesti käsillään että aja aja
älä pysäytä, meidänkin takana näytti avantoa syntyvän ja rantaan olis matkaa yli 300 metriä ja se oli sulan näköinen.suuntasimme edessänäkyvälle kasarin selälle ja ajoimme kohtaan missä oli vielä lumen tapaista pinnassa. pysähdyttiin ja kädet täristen sätkät väännettiin. ihmettelimme kun koira ei lähteny reestä pois ollenkaan, kaveri alko kokeileen leukulla onko jää kuinka puikkoontunu selällä, ja löi puukolla lujan näköiseen jäähn, ja humps vaan puukko meni läpi ja katosi samalla käsistä. silloin alko tuntua että nyt ollaan viimisellä reissulla.ei auttanut muuta kuin ottaa niin kova vauhti kuin sai ja kelkka kohti edessä olevaa vieppisaarta ranta lähestyi huimaa vauhtia ja tietysti oli sula . mutta ei muuta kuin siitä oli pakko yrittää.
vesi alko roiskuun ja niinhän se kelkka sai kuivaa ALLE mutta reki käväs syvällä kaveri oli vyötäsiä myöten
märkä, sitte lumentonta saarta pitkin pohjoispäähän, ja taas jäälle, päästiin 10km hyvin oltiin jaaranuorassa kaverin kämpällä, jonne se aikoi jäädä odotteleen jäiden lähtöä. meillä olisi matkaa edessä vielä 50 km jäät tuntui täällä lujemmilta, mutta lähtiessä oli edessä pikku salmi kahden saaren välissä. no "pakko"oli mennä hirveä huidonta alkoi taas reessä ja kun katsoin eteen niin huomasin kelkan suksien menevän niinkuin vene aallossa jää edessä näytti olevan suksien nokkien tasolla, vilkaisin taakse niin jäljelle jäi vain kyljellään kelluvaa jää pulikkaa. mutta siitäkin selvittiin kovalle jäälle, ja oltiin omalla kämpällä illalla, kun saavuimme rantaan niin kaveri hyppäsi kovalle maallekontilleen ja pussas kiveä sanoen en enää koskaan lähe ukkolan kanssa kevät jäille. mutta ei se pitänyt paikkaansa siitä oliskin muita juttuja mutta toiseen kertaan ne. p.s tuliko liian pitkä juttu
pakko mahtua ku on vihitty
|