Laiska olen aina ollut, mutta kuitenkin kaikkeen paskaan sitä on nokkansa työntänyt ja yrittänyt olla kova työmies. Ja palkaksi kroppa paskana ja sairaseläkkeellä 47 vuotiaana, ollu neljä vuotta kohta.
Mutta eläkkeen lisäks yritän jotain pientä nävertää, eli kirjoittaa juttuja. Keksiä hölmöyksiä ja semmoista.
Onneksi on jonkunlaiset suhteet sellasiin jotka joskus maksaakin valehtelemisesta, eli ihan täysin keksityistä jutuista, vaikka voispa niitä enempikin olla.
Toisaalta, miun kirjoittaminen on niin perseestä kun on vaikee löytää asentoa jossa vois kirjottaa tunteja, tai edes puuolituntia silleen ettei alkais koskea johonkin. Ja sitten joskus on vaan niin vitun pöllyssä lääkkeistä ettei vaan ajatus kulje edes sitä vähää mikä normisti. Muisti etenki pätkii. Vituttaa kun unohtaa tarinan päähenkilön nimen ja pitää käydä monta sivua taakkepäin katsomassa että mikä se ny oli
