No itseäni voin myös sanoa jonkunlaiseksi "romunkerääjäksi". On tuolla kuusen alla myös tavaraa mitkä voi luokitella jonkinnäköisiksi aarteiksi. Riippuu niin paljon siitä miten asian näkee. Täälläkin yritetään, järjen rajoissa tietysti, tehdä mahdollisimman paljon itse. Romua on ehkä liiaksikin, mutta tavarat jotka ovat seisseet vaikka 10 vuotta toimettomina, niin yhtäkkiä niistä onkin hyötyä hyvällä tuurilla.
Täältäkin on matkaa lähimpään kauppaan noin 20km, ja täytyy sanoa että aika harvoin joutuu jotain kaupasta vartavasten hakemaan. Purkukunnossa olevia autojakin on pellonreunassa n. 10 kappaletta ja niistäkin vaan yllättävän paljon voi hyödyntää kun on kävelymatkan päässä vaikka klemmareita, sopivaa letkua tai putkea, sähköosia jne. mitkä muuten ovat loppuneet verstaalta. Jarruosat ym. tällaiset tärkeät nyt tietty haetaan aina uutta..
Siinä on se negatiivinenkin puoli että kun jonkun osan tarvitsee ja alkaa muistella että hetkinen, sellainenhan oli tuolla 50metriä kauimmaisen ladon takanurkasta etelään vai olikohan se sittenkin..??? Osaa etsitään 2 tuntia ja sitten se olikin erilainen, rikki, tms. ja sitten sinne kauppaan.. Mut useimmiten käy hyvä tuuri
.
Rajansa kuitenkin kaikella jemmaamisella. Jos joku haluaa pellonreunasta vaikka jostain autosta tai muusta ostaa jotain osaa niin olen yleensä aina myynyt ja sellaiseen hintaan mikä on sopiva kummallekkin. En vain tykkää heittää mitään oikeasti hyvää tavaraa pois, jos en itse tarvitse niin joku voi ainakin tarvita
. Täälläkin päin maaseutua niin naapuritkin tietävät toistensa nurkat ja kun jotain akuutisti toinen tarvitsee niin se löytyy läheltä. Se on sellaista eräänlaista auttamista samalla
.
Ja niin käy oikeasti aina ja kaikille että kun sen mielestään loppuunpuretun vekottimen sulattamoon pistää niin kohta siitä olis vielä jotain tarvittu. Sellasta se vaan on
