Ennen matkapuhelimien yleistymistä, nuorena miehenä olin vaihtanut juuri coupe corollaan kesärenkaat alumiini vanteilla, ja lähin oikaisemaan pikkuteitä pitkin töistä vanhempieni luo:
ja alkoi kuulua kumma ääni/lotina.... pysähdyin korpeen kurasen soratien reunaan; kuskin takapyörän pultit löysällä! Ja mulla ei edes rengasavainta! No, tuolla koillismaan selkosilla on tapana auttaa toisia... hetken kuluttua paikalle saapui vanhalla ladalla n. 80v köyryselkäinen mummu; ja kaikessa rauhassa poltteli piippua, ja kyseli että mikä hätänä? kerroin, että renkaan mutterit on näköjään jäänyt löysälle: Mummu tiirasi silmät sirrissään toyotaa, ja käveli ladan peräkopille: riuhtasi sieltä peltilaatikossa olevan hylsäsarjan, ja totesi, että eikö tojotassa ole 21mm kannalla mutterit... tarjoutui vielä kiristämään, että "sulla on väärät kamppeet päällä"
No, sain avaimen mummulta, ja kirin renkaan mutterit, ja mummu kertoi että kannattaa tarkistaa muutkin.... Kiittelin kauniisti, ja kysyin, että miten voisin korvata vaivan: mummeli tuumasi, että auta joskus jotain pulassaolevaa... ja kiipesi ladaan, ja lähti jatkamaan matkaa runsaalla huudatuksella/kytkimen luistatuksella.
Sen verran verran homma jäi mieleen, että vielä nykyäänkin jälkikiristykseen tarvittavat työkalut kulkee "muistutttamassa" etujalkatilassa ainakin ensimmäiseen tarkistukseen asti. Myös teräsvanteiden ollessa alla.