[Aku]

Lätisen nyt tässä paremman tekemisen puutteessa...

Olin viime keväänä maaliskuussa työkeikalla Eisenachissa Saksassa. Sain päähäni hankkia sieltä pyörän ja ajaa sillä kotiin.

Siinä majapaikan lähistöllä oli sellainen pieni majatalo/ravitsemusliike, joka isännälle juttelin näistä suunnitelmista. Ilmeni, että herra oli itsekin mopomiehiä. Kellarista löytyi 60-luvun BSA, BMW R80GS -93 ja joku uudempi Honda CBR. Ostin Bemarin sitten häneltä. Ihmettelin jo tässä vaiheessa, että onko Bemarissa todella bensahana eri päin kuin kaikissa muissa pyörissä, eli normitankki on ylhäällä ja varatankki on alhaalla. Myyjä vakuutti, että juuri näin on. Uskoin.

Haalin sitten ajokamppeita paikallisista mopoliikkeistä ja tein pieniä tarkistuksia Bemuun. Ainut varsinainen vika oli, että vaihdelaatikon takapäästä vuoti laatikkoöljyä. Ajattelin, että vuoto on niin vähäinen, ettei se haittaa. Lisäilen sitten matkalla öljyä.

Virittelin pyörään vielä sähkötökkelin ja telineen navigaattorille, pakkasin sivulaukkuihin maallisen omaisuuteni, mm. 2 läppäriä tykötarpeineen ja matkalaukullisen muuta kampetta ja läksin iltasella ajelemaan.

Ekana iltana ajelin Berliiniin. Alkumatka oli aika huikeita mutkateitä Thuringenin vuoristossa. Samoja teitä, joilla ajetaan noita ylämäkikisoja autoilla. Loppumatka sitten pieniä kyläteitä. Autobaanalle en mennyt. Pääsin Berliiniin, matkaa oli jotain 400km.

Aamulla sitten pyöriskelin Berliinissä ja yritin bongailla nähtävyyksiä. Jotain näinkin, mutta läksin sitten ajamaan kohti Puolaa. Kaivoin navigaattorista pikkutiereitit ja tähtäsin Kaliningradin kaakkoiskulmalle. Välillä oli hankaluuksia, koska kaikki tiet tuntuivat vievän kohti Kaliningradia eikä minulla sinne viisumia ollut. Hienoja mettäteitä, pieniä betonilaatoilla sata vuotta sitten päällystettyjä kyläteitä, ränsistyneitä kyliä, lehmä- ja kanalaumoja oli Pohjois-Puolassa paljon. Lopulta sitten ajelin ihan kompassisuunnalla kun ei niitä teitä Navigaattori löytänyt.

Kello alkoi olla jo 23 ja ajelin mutkateitä ajatuksena kohta pysähtyä tankille ja etsiä joku majapaikka. Ohitin kuorma-auton ja heti sen jälkeen loppui bensa. Käänsin hanat eri asentoon, mutta loppu mikä loppu. Piti hetki miettiä, että mitä tehdä: Puolassa puolilta öin jossain jumalan selän takana pimeessä ilman bensaa. Pakkastakin muutama aste, että alkoi tulla vähän kylmä.

No jossain lähistöllä alkoi koira haukkua ja talon ikkunaan syttyi valot. Kohta tuli nainen autolla. Puhui kovasti puhelimeen puolaa ja sain selitettyä hänelle jotain bensasta. Nainen hävisi ja kohta paikalle ilmestyi ilmeisesti naisen mies prätkätakki päällään. Selitin hänellekin jotain bensasta ja ukkokin häipyi johonkin. Kohta hän tuli takaisin mukanaan 5 litran bensakanisteri. Sain puoliväkisin tungettua ukolle 20€ bensasta. Hän vielä neuvoi, että 10 kilometrin päässä on kylä, josta saa bensaa. Kiittelin vuolaasti. Ukko tuumas, että "one time a biker, always a biker".

Tein siinä sitten lähtöä, kun sama ukko ilmestyi autollaan, nyt katolle oli ilmestynyt taksikyltti. Ukko viittoili seuraamaan. Seurasin autoa seuraavaan kylään huoltoasemalle. Ilman opastusta en olisi sitä kovin nopeasti löytänytkään. Matkalla näin hotellin.

Huoltoaseman tyyppi puhui auttavasti englantia. Kyselin, että mahtaako hotellissa olla enää ketään hereillä. Myyjä sanoi olevan ja läksin kohti hotellia. Siellä olikin porukkaa vastassa alaovella valmiina. Pyörä laitettiin häkkikaappiin ja sain huoneen.

Kello oli n. 24:00. Katselin, että aika hiljasen näköinen kylä, mutta ihan kuin yhdessä liiketilassa olisi elämää. Päätin mennä katsomaan. Paikka osoittautui baariksi. Annoin baarimikolle 10€ ja hän lupasi minulle 2 olutta. Zlotejahan minulla ei tietenkään ollut. Menin pöytään ja sisään alkoi virrata porukkaa. Kaikilla oli joku soitin mukanaan. Ajattelin, että joku bändi varmaan esiintyy. Ei sittenkään. Tuolit ja pöydät järjestettiin rinkiin ja asiakkaat, n. 25-30 henkeä alkoivat musisoimaan ja laulamaan. Kaikki vuorotellen. Se oli aika jännä homma. Minuakin pyydettiin mukaan, mutta en ole oikeen soitto- enkä laulumiehiä. Joku sanoi jotain baarimikolle ja sitten pöytääni alkoi tulla punaviiniä ja olutta ihan samaan rahaan. Olin kuitenkin aika poikki, joten läksin aika nopeesti nukkumaan.

Aamulla sain sitten aamiaisen hotellilta ja lähdin kohti Liettuaa. Harhailin mettäteillä ja neljässä tunnissa etenin n. 80 km. En oikein muista, missä seikkailin, mutta jossain siellä Kaliningradin kaakkoiskulman seudulla se oli. Päätin sitten alkaa etenemään ja ajelin Liettuaan ja bongasin jossain kylässä varaosaliikkeen tapaisen, josta päätin hankkia laatikkoöljyä ja suppilon. Liike ei ollut auki, mutta sisällä oli liikkeen omistaja. Hän auliisti myi minulle öljyputelin ja suppilon. Ei käynyt pankkikortti, mutta hän suostui ottamaan euroja. Laatikkoöljyä oli hävinnyt vajaa puoli litraa.

Jossain Latviassa tankkasin seuraavan kerran. Huomasin, että unohdin pankkikortin sinne Liettuaan varaosaliikkeen tiskille. Siihen se jäi kun maksusta neuvoteltiin. Onneksi mukana oli toinen kortti ja sain bensaa. Soitin Suomeen, että kortti kuoletetaan.

Jossain vaiheessa alkoi näyttää siltä, että saatan ehtiä saman vuorokauden aikana Tallinnaan. Soitin kaverille Suomeen, joka varasi minulle lauttalipun 23:00 lautalle. Kyllä sitten ehdinkin siihen lauttaan. Pakkasta 5 astetta.

Sitten Helsingissä 01:30 oli kiva pikkupakkasessa lähteä lämpimästä laivasta jatkamaan matkaa. Vielä oli reilut 100km jäljellä. Lopulta parkkeerasin pyörän Lahdessa kadun varteen vähän ennen kolmea aamuyöllä. Pakkasta oli jo 6 astetta.

Aamulla soitin kaverille, joka oli luvannut pyörän minulta ostaa, että siinä se nyt on. Aja pois. Ei tehnyt enää mieli ajaa.

Seuraavan reissun Eisenachiin tein sitten ihan firman autolla mukavasti. Auto on Chevy Blazer K5 -84. Se onkin sitten ihan eri tarina Ruotsin metsissä suoritettuine jakolaatikon paikkausoperaatioineen ja kun kori pikkasen irtosi rungolta Saksassa. Kyllä muuten Saksassa päät kääntyy kun posottaa menemään tuollasella. Siellä kun on niitä päästötarroja ja muita kotkotuksia. Yhtään muuta jenkkiautoa en nähnyt koko saksassa.

Käytin matkalla navigaattorina CAT B15 puhelinta ja siinä mulla on joku ilmainen Navigator- ohjelma. Aika hyvin se osaa opastaa, mutta en ehkä oikeen osaa säätää sitä. Siinä saa laitettua "painotuksia" erilaisille teille. Eli kai sen pitäisi paremmin ajattaa pikkuteitä, jos laittaa, että suuret baanat vaikka 3% ja pienemmät sitten enemmän. Niin se tekeekin. Välillä se ohjaa ihme oikopolkuja: monta kertaa Saksassakin jossain pikkukylässä ihmisten pihojen läpi jne. Ja muitakin hauskoja reittejä. Sitten ykskaks se saattaa unohtaa/hukata koko reitin.

Onkos palstalaisilla suosituksia, mikä olisi hyvä moottoripyöräseikkailijan navigaattoriohjelma Androidille? Tavoitteena on siirtyä paikasta toiseen, mutta mahdollisimman pieniä teitä. Tuo oma ohjelmani tekee välillä ihmeellisiä ketunlenkkejä, mielestäni ominaisuus on vain pahentunut...