Jos vaan jaksaa henkisesti tehdä keikan, niin miksei voisi kuljettaa arkkua. Liian läheisen vainajan kohdalla täytyy luovuttaa homma toiselle.
Äitini kuoli vuosi sitten. Haimme hänet hautaustoimiston Chrysler Voyagerilla, ja siirsimme puolen kilometrin päähän hautausmaan kylmiöön. Minä ja autokuski nostimme arkun kaksin auton perään ja pois. Tuntui vähän resurssien tuhlaamiselta koko homma. Vainajan arkkuun laittoa en olisi toki halunnut itse tehdä.
Yhtään kyyneltä en ole äitini kuoleman jälkeen vuodattanut. Mutta ennen kuolemaa edeltävänä kymmenenä vuotena olen, kun seurasin taudin etenemistä voimattomana. Kuolema on kamala asia, mutta se voi olla omaisille myös helpotus.
|