Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja wikke
Ei siinä kuivattamisessa mikään iso homma ole, se vain vaatii aikaa...
Joku vaahterakaan (juu, ei koivukaan) ei todellakaan itsekseen kuivu askartelu kuivaksi kesässä eikä välttämäti toisessakaan ainakaan jos halkeilua haluaa välttää (tuppeaa päät).
Pakkanen kyllä kuivattaa puuta, mutta jos se on sangen kosteaa niin myös halkaisee sen.
|
Vaahterasta ei kokemusta, mutta koivusta ja männystä, kuusesta ja pihlajasta jonkin verran:
Siis minä olen käyttänyt, mikäli suinkin mahdollista, Jäätyneen maan aikana kaadettua puuta, joka on "pakastekuivattu-" siis sahattu kevättalvella, kun pakkaset on aamulla "siedettävät", siis -20c, taikka lämpimämpää, ja heti sahauksen jälkeen harvaan tapuliin kuivumaan ilmavalle paikalle kevät ahvaan.
Jos ei tarvetta ennen juhannusta, niin silloin siirretty ilmavaan latoon, suht tiiviiseen tapuliin. Ja käsityökäyttöön tuo puu saa olla muutaman vuoden tuossa tapulissa, että "asettuu"
-> siis siksi kaadetaan jäätyneellä maalla, että puun nesteet, ja ennen kaikkea ravinteet (Wanha mies kertoi) on silloin pois rungosta, että jäätyminen ei riko solukkoa.
-> siksi sahataan /tapuloidaan kevättalvella, että jäätynyt puu kuivuu hiljalleen, eikä mikään pörriäinen/home tms. tykkää pakkasesta. -> siis ensimmäiset kuukaudet hitaasti, ja ilman syöpäläisiä tms.
-> Kun puu on em. tavalla kaadettu/käsitelty, niin muutaman kuukauden kuluttua on aika stabiilissa tilassa, ja jos säilyttää muutaman vuoden (kuten soitinrakentajat mahdollisuukisen mukaan sukupolvia), niin puu "asettuu" vielä paremmin. Itse olen yleensä askarrellut noista vanhoista sahauksista, mutta olen tehnyt yhden yöpöydän kalvopakatusta mäntyliimalevystä, ja se toimii varoittavana esimerkkinä.
Ja tuo päiden suojaaminen: jotkut maalaa Miranolilla (sinänsä hyvä, ei sotke/tylsytä pahasti työkaluja) jotkut käärii jesarilla, jotkut maalaa punamullalla jne. mutta jos pelkka/lankku on suojaamatta, niin voi haleta esim. 2x leveyden verran...