Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja -MaTTi-
Kehitysapu pitäisi saada menemään auttavina ihmisinä, ruokana, lääkkeinä ja tarvikkeina sekä lisäksi vielä oppina. Rahaa jää aina välille tai sitä ei paikanpäällä osata käyttää oikein.
Enemmän tympäsee kaikenmaailman suomalaisen vähemmistökerman kulttuuripaskaan rahan pumppaaminen.
|
Muiden ihmisten auttaminen ei ole aina kovin helppoa - helppoa sensijaan on tehdä toisten ihmisten elämä vaikeaksi ja ehkä vielä helpompaa jos on niin kaukana ettei oikein tilannetta huomata. Olen viimeaikoina katsellut huvikseni Ville Haapasalon matkoja eri puolella maailmaa. Ei kovin rakentavalta ole tuntunut vaikkapa Amerikan intiaanien kohtelu.
Ongelma on siinä jos haluaisi auttaa vaikka intiaaneja, ei ole helppo toimia niin, että apu olisi hyödyllistä intiaanejen näkökulmasta.
Tai jos ajateltaisiin, että haluaisi auttaa vaikka katsastusasemia Suomessa, hyvä tahto pitäisi jotenkin konkretisoida käytännön toimiksi ja sitten vielä mistä näkökulmasta katsotaan avun onnistuneen: onko se oma omatunto, katsastusmiehen hyvinvointi, katsastusfirman hyvinvointi, asiakkaan kokema palvelu vai vaikka katsastuksen tekninen kyky löytää vikoja...
Kaukana asuvien ihmisten auttaminen voi olla vaikeaa jos käsitykset toimivasta yhteiskunnasta on ihan erilaisia kuin omamme. Mistä edes tiedämme onko oma käsityksemme se paras? Mikä malli hyvin toimivasta yhteiskunnasta olisi maailmalta paras esimerkki sinne missä asioissa on paljon parannettavaa?