Jaa.
Nyt en ihan koko ketjua jaksa alusta lukea läpi, ja kommentti saattaa olla hiukka ohi, mutta silti: kuulin kerran sananlaskun: anna ihmiselle kalaa ja hän on kerran kylläinen. Opeta hänet kalastamaan ja saat itsekin kalaa.
Tähän ehkä tiivistyy sekä kehitysapu että leipäjono. Kehitysmaiden pitää ihan itse auttaa itseään eikä rakentaa talouttaan tukimekanismien varaan. On ihan eri asia mennä katastrofiapuna paikalle luonnonmullistuksen tuhojen korjaukseen kuin antaa jatkuva tuki valtion budjettiin. Ensimmäinen on apua, jälkimmäinen on korrruptiota. Me lapamme noin 1 miljardi euroa jonnekin. Ties minne. Jollekin. En tiedä keille, mutta vaikka asiaaa kuinka valvotaan, niin se ei poista koko asiaan liittyvää vääristymää. Me olemme aivan mitätön valtio ja kansa. Köyhä sellainen. Me lapamme rahaa Tansaniaan, jossa on 50 miljoonaa ihmistä! Kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Ei mitään suhteellisuudentajua?
Anteeksi vaahtoaminen aiheesta, mutta kehitysapumme, niin mukava kuin sille onkin asettaa erilaisia bkt%-tavoitteita, on aivan liian suuri suhteessa oman maamme ongelmiin.
Kehitysapumme voi aivan hyvin puolittaa. Sen puuttuvan puolen voi jokainen maksaa vapaaehtoisesti ihan itse. Omista säästöistään ja tulojensa mukaan. Ihan vapaasti.
Loppuun hymiö niin kukaan ei suutu.
__________________
Katse tulevaisuuteen, siellä ne uudet hankaluudet ovat.
|