No kivaa oli kun tyräleikkaus meni "hiukka" vituiksi ja otettiin uusiksi saman päivän aikana.
Eka leikkaus meni paikallispuudutuksena, piikki alaselkään ja a'vot tunto pois ja lääkäri puukolla sohimaan nivusiin.
Minä tietty kun valveilla olin niin kyselin koko ajan että mitäs teet ja mitä mikin monitori kertoi...meinasi mennä hoitsulta jo hermot siihen kun potilaalla on "kyselyikä".
Parasta oli koko leikkauksessa kun hokasin että operaatio näkyi leikkaussalin ikkunasta kuin isosta tv:stä olisi katsonut, kiitos tumman taustan ja l-salin kirkkauden valojen, ikkuna oli kuin iso tv-ruutu.
Tämäkin ilo pilattiinn sälekaihtimilla kun menin möläyttämään sen julki, tyhmä minä....
Lääkärikin kysyi että mikähän mahtoi olla ammatini kun ei veret ja suolenpätkät hetkauttaneet. No paljastin miehekkäästi olevani kokki(ex-ammatti) joten tippa verta ja sisäelimiä ei paljon hetkauta. Tähän lääkäri totesi että, jätä kokin hommat ja rupea lääkäriksi, lääkärin ammatti on ihmisläheinen työ. Minä tähän letkauttamaan että varmasti on kun sinunkin kädet on 15 cm:n syvyydessä minun alaruumiin sisällä, tosi ihmisläheistä. Koko sali repesi totaaliseen nauruun ka operaatio joudutiin keskeyttämään kun kaikkia nauratti niin kovasti. No operaatio sitten loppui aikanaan, ja minut kiikutettiin heräämöön jossa tarjoiltiin kahvit ja pikkaisen ruokaa ja olisin jopa saanut konjakin koska olin selvinnyt elossa laeikkauksesta, en ottanut, tyhmä minä.
Heräämöstä käytävälle lepäämään, ja tosi nätti hoitsu tuli kyselemään että otanko kipulääkettä, no minä ihan puudutuksissa vielä joten" ehei, ei tämä satu, ja tuska on vain tunne", miten typerän uhmakas sitä ihminen joskus onkaan. Hoitsu vain hymyili hieman pilkallisesti ja tuumasi vain että pyydät sitten lääkettä kun sattuu niin saat helpotusta. Meinasin kysyä että saako sen helpotuksen suullisesti vai teetkö sen muuten, en sentään kysynyt....tiedä sitten oliko se hyvä vai huono juttu kun ei tullut kysyttyä. No aikaa meni n. 45 min ja puudutus lakkasi ja jopas vain alkoi tehdä "gutaa" nivusessa, ja uhmakas leikattu potilas anoo nöyränä kipulääkettä samalta nätiltä hoitajalta, ja saakin pillerin, 1000-buranan. Tällä kipu lähtee oli lohduttava kommentti, ja nappi suuhun ja kulaus vettä perään, kohta helpottaa....
Menee n. 45 min. ja hiki valuu otsalta, kipu on jo sillä tasolla että kohta pääsee suusta voivoivoivoivoi.....toinen 1000-burana ja vettä perään, mansikat rupeavat kuullostamaan AC/DC:ltä ja keltainen maistuu hyvälle, hiukka pää sekasin.
Kuluu n. tunti ja nyt SATTUU, hoitajakin jo vähän ihmettelee kun ei lääke vaikuta lainkaan ja kutsuu lääkärinkin katsomaan tilanetta. Lääkäri saapuu paikalle n. 15 min kuluttua(miten voi varttitunti tuntua iäisyydeltä??) ja nappaa haavaa peittävän siteen ja haavalaastarin pois, tuntuu kuin ämpärillnen lämmintä nestettä valuisi pitkin haaroväliäni, lääkärin mukana kulkeva harjoittelija päättää ottaa lukua ja lääkärin ilmekkin on vakavan näköinen kun tulee lyhyesti käsky valmistella jokin huone hätäleikkausta varten valmiiksi, ihan mikä tahansa huone kelpaa. Itsekkin mistäään mitään tietämättömänä huolestun, vaikka olo onki leijuvan keveä. Hätäleikkaus, mikä tahansa huone kelpaa kunhan se on valmiina heti, tämä on sitä meikäläisen tuuria joten nyt menee hyvin.....
Minua viedään johonkin huoneseen liki ajatuksen nopeudella ja minulta ei kysellä mitään, älli pois päästä ja heti ja operointiin. Piikki suoneen, kiitos ja hyvää yötä.
Heräämössä, mitä tapahtui............???
Letkuja siellä letkuja täällä, monitoreja jotka piipittää ja surisee. Olo on kuin huonossa jenkkielokuvassa jossa uhri taistelee elämästään, happi haisee oudolle kun se tulee nenään letkusta. Miksi AINA minä????
Kysyn hoitajalta saisiko vettä ja jotain syömistä, saan mehua ja keksejä, ei kahvia eikä... hei minä olen selvinnyt kahdesta leikkauksesta tänään, minulle kuuluu nyt tuplakonjakki vai mitä(haavekuva hallitusta sekakäytöstä herää pääkopan sisällä, pillereitä ja viinaa, tämä kaikki vielä sairaalassa, oujeah).
Hoitsulta nopea vilkaisu potilaskorttiin ja tyly tuomio, "Ei mitään viinaksia tälläisen pillerikuurin kanssa, sinun pitäisi itseasiassa olla jo tajuton joten konjakki ei tule kysymykseenkään". Itkettää melkein.
Illalla porukat soittelee ja kyselee, niilläkin on näköjään kyselyikä... Lääkäri käy selittämässä että jokin suoni oli ratkennut sisälläni ja jäänyt vuotamaan verta sisuksiini, verta oli tullut ulos n. 1 litra, siksi oli vähän kiire toimia ja kovasti pahoitteli tapahtunutta. Lohduttavaa, tässä vaiheessa se konjakki olisi tullut jo tarpeeseen, vitutuksen lievitykseen eikä edes tupakille saanut mennä, käteeni työnnettään jokin nappi ja sanotaan että syö tämä.
Nappi huuleen ja mun tekee mieli tupak.....
Herään seuraavana päivänä ja olo on karmea, nälkä, päätä särkee, nivusta särkee...tappakaa saatana, älkääkä kiduttako. Minä haluan sen tuplakonjakin perkele.....paljonpa lohduttaa kun saan sairaalakahvia ja parit suolakeksit, vittu minä lopetan verojen maksamisen. Lääkäri käy kierroksellaan sanomassa että minut kotiutetaan iltapäivällä. Kuulemma saan mennä taksilla tai jonkun on tultava hakemaan. Taksilla kotiin, matka on yhtä tuskaa koskapa taksikuski tähtää varmasti tahallaan joka saatanan monttuuna pattiin mitä tiessä on, haavaan sattuu saatanasti. Oikea asiakaspalvelija, rautakanki perseeseen tuollaiselle kuskile.
Kotona suoraan sänkyyn ja nukkumaan, 3 viikkoa sairaslomaa ja työnantaja ei maksa sairaslomakorvausta koska en ole vakituisessa työsuhteessa, vitun hienoa, mainitsinko jo että tämä nyt voi sattua vain minulle kun on syntynyt onnellisten tähtien alla.
Muita muistamisen arvoisia asioita operaatiosta, paskalla käynti leikkauksen jälkeen oli ihan yhtä tuskaa aluksi, haava kiristää vieläkin ajoittain ja nivunen oireilee joskus, mieli virkeänä odotan uutta leikkausta......
Kyllä tämä tästä....
-- Wannabe OFF-roader --
|