Koiraa on juoksutettu nyt jo hieman enemmänkin. joku jänis saatu nurinkin ja ajot vaihdelleet hyvistä kiivaista lyhyisiin rypistyksiin... Vauhtia nuorikolla aivan liikaa taitoon nähden joten arvata saattaa että, hukkia tulee paljon, no on ainakin ollu aikaa opetella etsimään jälki uudellee. Ajokoira tunnetusti ajaa vaikka mopoa jos ei muuta ole, ja tämänkin veijarin kanssa on välillä itketty ja naurettu. Kohta kaikkea juoksevaa on tullut kuuneltua maastossa ajettavan. Reipas viikko sitten lähdin treeni lenkille ja koira haki ihna mukavasti ryteikkössä ajettavaa... taustalla kuului toki hirvikoiran haukku joka läheni hiljalleen. eipä kauaa kun emä ja vasa oli haukussa 20m:n päässä minusta... tutkaa ehdin vain vilkaista missä oma koirani menee, silloin vilahti musta juotti haukulla ja taas mentiin... pätke ja rytinä oli melkoinen kun emää otti vinkkelin jälkikasvunsa kanssa kaksi koiraa perässä.
Sain onneksi nopeasti koiran pois jottei enempää vahinkoa tule.
No tarina jatkuu nyt perjantai aamuna kun vanhalle jättöpellolle päätin lähteä kiertämään olisiko jäniksiä käynyt syömässä heinää... Eipä kauaa tarvinnu odotella kun koira kilahti ajolle ja ääntä tuntui tulevan mukavasti ja aika raikkaasti välillä. seurasin tutkalla missä mennään ja kun kerta rinki oli sopivaa, annoin koiran ajaa. kiusaus tuli kuitenkin liian suureksi ja lähdin katsomaa josko paistin ottaisin jo pelistä pois. Asetuin odottelemaan varjoon puitten lomaan jo kerran kuljetulle jäljelle. Pian ajo kääntyi kohti ja kun alkoi rapinaa kuulumaan arvasin ajossa olevan ihan jotain muuta kuin metsäjäniksen... Kauris parihan sieltä tuli 30m:n päähäm pellollle ilman mitään huolen häivää ja haulikolla olisi ollut jopa väittäisin, helppo ollut poistaa molemmat päiviltä... Mutta hermohan siinä paloi lopullisesti sitten. Koira ei tietenkään antanut kiinni, väisti sujuvasti ja kun karjuin keuhkoni pihalle niin kauriit ei jääneet sitä kuuntelemaan. vajaa kaksi kilsaa vielä otettiin irtiottoa ennenkuin loppujenlopuksi koira luovutti ja tuli pois. Voi sitä vitutuksen määrää... en tiedä, lähtikö ajohalut kauriille ja hirvelle ei ehkä niin positiivisena palautteena minulta koiraalleni, mutta jänistä tuo vielä ajoi iloisesti sunnuntain ja hyvittely ja palkkio siitä varmasti jäi paljon mukavammin mieleen... Retussa on aineksia vaikka mihin, mutta nuori on nuori, ja kaikkea pitää kokeilla... ainakin kerran........
