Lainaus:
3. Suurimmalta rekisteröinnissä ja käytössä sallitulta massaltaan yli 3,5 tonnin vetoajoneuvoon kytketty keskiakseliperävaunu on kuormattava siten, että enintään pienempi seuraavista arvoista kuormittaa pystysuunnassa vetoajoneuvoa tai perävaunua, johon keskiakseliperävaunu on kytketty: 10 prosenttia perävaunun kytkentämassasta tai 1 000 kg. Suurimmalta rekisteröinnissä ja käytössä sallitulta massaltaan enintään 3,5 tonnin vetoajoneuvoon kytketty keskiakseliperävaunu on kuormattava siten, että enintään suurempi seuraavista massoista kuormittaa pystysuunnassa vetoajoneuvoa: 4 prosenttia perävaunun kytkentämassasta tai 25 kg.
4. Vetoautoon tai vetävään perävaunuun kohdistuva pystykuorma ei kuitenkaan saa ylittää autolle, perävaunulle tai vetolaitteelle hyväksyttyä arvoa, alimman näistä ollessa määräävä.
|
Mun mielestä pitäis toi 3. kohta kääntää toisinpäin, 4% tai 25 kg minimiksi. Käsittämätön noin päin, perusteluna tuolle kai että vetoauton koukun minimisuunnittelupaino on ton 4% pystykuormaa. Mun asuntovaunun kuulalle tulee jo ilman kaasupulloja 75 kg eli yli ton 4%:n, mut hyvä niin vaikka lakia rikotaankin koko ajan.
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja -P-
Ikävä kyllä tuo hanat kaakkoon konsti johtaa yhtä usein hyvään, kun huonoonkin tulokseen, jossa se tuuri näyttelee suurempaa osaa. Se kaasun käytökin vaatii juuri oikea-aikaisuuden, jotta heilahdusta rauhoitetaan, eikä vahvisteta.
Jos hinattava kuorma alkaa heilua, siihen on yleensä syynä liian kova vauhti vs kuorman kiinnitys+tasapaino.
Jarruttaa ei saa ainakaan jarruttomalla kärryllä. Jarrullisellakin se kohta pitää olla kyllä tarkkaan tiedossa. Heilahdusta pahempi asia on vain vastaheilahdus.
|
Edellinen matkamökki lähti vatkaamaan kerran Ranskan motarilla; rekasta ohi, kova sivutuuli, liian kova vauhti vaikka siellä laillinen (110 km/h) ja liian nopea kaistallepaluu, josta sitten läksi heijaamaan. Ei auttanu kaasu (ei kauheesti enää hyöki 1600 kg vaunu persiissä), eikä jarrutus, pahensi vaan, maksupuomialuekin näkyi jo horisontissa joten alkoi jo huolestuttaan, ei voinut jatkaa ajoa tasaisella vauhdilla ja odotella rauhoittumista. Pelastukseksi koitui auton ESP, loppusella heijaaminen oli jo sen verran tuntuvaa että heilutti autoakin, jolloin auton terävä jarrutus sai liikkeen rauhoittumaan. Ei ollut kaukana että olisi saanut kerätä styroksinpalasia motorin varresta, nyt selvittiin pikku sotkulla sisällä kun oli jääkaapin ovi auennut.
Nykyisessä vaunussa on ATC eli ajonvakautus, tuntuu toimivan jo paljon aiemmin ennen kuin mitään tilannetta edes alkaisi kehittymään (esim. kuoppaisella tiellä saattaa jossain kohtaa vähän himmailla omin päin). Hyvä systeemi ja simppelikin.