Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja D_Bar
Kiitoksia luottamiksesta  |
Ei herneitä, ei ole mitään henkilökohtaista
Mutta valitettavasti niin se on monesti tuntunut olevan ettei oikein tiedetä, sinänsä hassua että esim. Sony centerin myyjätkään ei tunnu aina tietävän myymistään tuotteista ihan niinkuin pitäisi. Aika vaikea silloin olettaa että keskiverto kodinkoneliikkeen myyjäkään tietäisi, jos ei edes valmistajan edustusliikkeessä osata
Jos ei myyjillä itsellään ole isompaa kiinnostusta kuvapuolen hommiin, niin ei taida oikein edes isommatkaan ketjut järjestää kunnon koulutuksia myyjille oman osastonsa tuotteista? Harmillista sinänsä, koska varmasti olisi myyjillekin mukavempi kun olisi laajempaa asiantuntemusta taustalla.
Lainaus:
|
Tuosta Hertsisyydestä.. Jostain muistan (TM??) lukeneeni, että 3D -tekniikka vaatii tuon 200 Hz... Toki niitäkin on erilaisia ja Passiiviset 3D -lasit tuntuvat meikäläisen silmissä mukavammalta, vaikka efekti jääkin jonkin verran miedommaksi.
|
NNooh.. joo ja ei
Korkeampi kuvanpäivitystaajuus 3D- käytössä vähentää silmien välistä "crosstalkia", eli sitä että vasemman ja oikean silmän kuvat menee hieman sekaisin. 3D- tekniikka sinällään ei vaadi 200Hz tai yli, mutta 3D- kuvan ollessa kyseessä siitä ei ainakaan ole suurempaa haittaa. Leffathan on kuvattu lähes poikkeuksetta 24 kuvaa sekunnissa, sen monikerroilla sitten saadaan 3D- kuva, minimi siis olisi tässä tapauksessa 48p niin että molemmille silmille piirretään kuva 24 kertaa sekunnissa (ts. kahdella filmikameralla kuvataan 24p- leffastandardilla, "yksi kamera per silmä"). Sen monikerroista saadaan sitten telkkarissa tai blue-ray soittimessa kehitettyä laitteen softalla vähän sulavampaa kuvaa, esim. 24 x 4 -> 96 framea sekunnissa (= n.100Hz).
..ja sitten kun vielä muistetaan, että osa Blue-ray soittimista ja telkkareista ei anna ulos aitoa 24p- kuvaa, vaan väkisin muokkaa kuvan täkäläisen PAL- standardin 25 kuvaan sekunnissa, niin alkaa olla soppa valmis. Tästä taas päästään siihen, että riippuu ihan siitä miten missäkin töllössä on kuvasignaalin ulosanti toteutettu, ja miten oma käytössä oleva soitin toistaa materiaalin ja lähettää telkkarille, että miltä se kuva siinä toosassa oikein näyttää. Se voi olla erinomaista, tai se voi olla ihan täyttä paskaa. Niitäkin esimerkkejä on, missä useamman tonnin telkkari tarjoaa oikeasti aika surkeaa kuvaa. Paljaalla silmällä ei tottumattomampi katselija välttämättä huomaa kauheita virheitä, mutta kun laitetaan vaikka Spears & Muncilin Benchmark- BlueRay levy pyörimään niin voi mennä puolet testiosioista aivan reisilleen
edit: Itse en ole ihan kauhean tarkkaan jaksanut tuohon 3D- kuvatekniikkaan edes perehtyä, jotenkin se on ainakin itselle jäänyt lähinnä hollywood- pelleilyksi joka ei useimmissa tilanteissa toimi kovin hyvin. Suurin osa nykyisistä 3D- tekniikoista lisäksi kärsii erinäköisistä ongelmista, kuten liian tummasta kuvasta, aiemmin mainitusta crosstalkista, kuvan vilkkumisesta, yms.. nämä kaikki ainakin minulla vähentää katselunautintoa, jää ikäänkuin katsomaan sitä 3D- efektiä ja/tai sen virheitä, eikä itse leffan katselusta tule oikein mitään. Pääasia kuitenkin pitäisi olla leffa itse, eikä se miten hienoja 3D- efektejä siihen on saatu rakennettua. Satunnaisesti homma kyllä toimii (esim. Avatar oli varsin onnistunut 3D:nä), mutta tekniikassa saa tapahtua vielä paljon, ennenkuin voidaan varsinaisesti puhua 3D- nautinnosta. Vielä tällä hetkellä se leffateatterissa tai himassa kakkulat päässä istuminen ei oikein sytytä
Eikä ne ilman laseja toteutetut 3D- systeemitkään oikein vielä ole hyvällä mallilla..