Ajopäivä 2 la - Luotisuoran jatko
Lutisuoran jatkopätkä lähtee vastakkaiseen suuntaan samasta paikasta josta luotisuora alkaa. Leirikin oli sopivasti siinä joten aamun reittivalinta oli helppo.
Tosin ensin tehtiin remonttia. Tapsan kumin paikkaus.
räikän huoltoa
Murroksen vaihtoa
suu makeaksi
iskarin kiinnityksen hitsausta
ja sitten pätkälle
Jossa alkuun pari pientä suopätkää
ja pienen mäen takana lisää suota
vähän tukkeja seassa
Näistä kun pääsi kuiville niin seuraavaksi taiteltiin kantohelvetin läpi kohti metsän reunaa josta pätkä jatkuu. Aukolla kuultiin LAA puhelimesta että Kannaksen matkailun
seurue oli perässä samalla pätkällä.
Metsässä oli varsin mukavat kurarännit
Reitti päättyy pellolle
Pidettiin ruokatauko loppuletkaa odotellessa, haisulista oli apusimpukan akseli poikki ja sen hitsauksessa meni oma aikansa.
Seuraavaksi kohti Hanhilammensuon kiertoa. Kovasti maisemat muuttuneet ja vähän sai arpoa mikä tie on mikin.
Valitettavasti muistomerkiltä päin reitti oli pilattu metsätöiden takia. Parhaat ränni melken kadonneet, maxikiertoja ja vitusti pintalautaa upotettu maahan.
Tässä eka aukea johon vei hyvät rännit, alku rännistä oli vielö olemassa mutta kurvin urat täytetty.
Seuraavaksi olikin reitissä hakemista. Ei löytynyt mitään kohtaa joka olisi muistuttanut vanhaa. Niin paljon oli moto myllännyt. GPS suunnalla vedettiin suora veto metsän
läpi ja löydettiin takaisin tielle.
Oli aikaa odotella peräpäätä nii metsiköstä löytyi korsuja. Olis pitänyt olla metallinpaljastin ja lapio mukana. Tosin maa vielä niin jäässä ettei olisi onnistunut
muutenkaan. Tässäkin oli vielä katto jäljella mutta varmaan osin romahtanut. Savupiippu paljasti tämänkin ja lähistöllä oli paljon lisää.
Selvä tie jatkui jonkun matkaa mutta sitten tuli eteen taas tuulenkaadot jotka ovat reitin pilanneet. Näistä oli kierto mutta nyt oli kaatunut lisää puuta niihinkin. Helpoin
oli sahata 100m tukoksesta läpi kun peräpäätä piti kuitenkin odotella.
Harmi vaan ettei ollut enää kuin kaksi toimivaa sahaa joista oma jonsseredi toimi kovin vaivalloisesti. Metsää oli leimattu siihen malliin että kohta on sileenä koko alkupää.
Sitten saavutettiiin viimeinen niitty aukea ennen varsinaista suoränni osuutta. Keskiränniin ei suorilla akseleilla ollut asiaa. urassa oli vielä paikoin jäätäkin joka kantoi
ensimmäisiä auto jotenkin. Räkytäkyllä päästiin loppuu tukkitien päälle vielä valoisan aikaan. Kiertoreititkin oli sellaisessa kunnossa että vinssailla sai.
Vehvi taputteli murroksen tuttuun paikkaan.
Janne vinssailee
Ilkka renkaavaihto puuhissa
Ile kun pääsi reitin läpi, saatoin heidän mäntykankaalle johon laitettaisiin leiri. BJ:n kontti piti tyhjentää ja kaivaa esille viimeinen varamurros Vehviläiselle. Onneksi
jemmassa oli yksi oikea Chromo Longfieldi vielä. Mikon hiluksista oli kanssa murros antautunut reitille. Kävelin takaisin reitille ja seurasin teutarointi melkein kahteen
asti. Leirissä ei ollut kuin pari autoa ja teltat vielä reitillä olevissa autoissa. Pystytin retkisängyn taivasalle ja vetäydyin makuupussiin. Muutaman tunnin päästä heräsin
siihen että telttakin oli pystytetty viereen. Kello oli jotain 4-5 välissä ja siirryin lämpimään telttaan nukkumaan. Valkoinen hiluksi oli hyljätty reitille koska murros oli
hajonnut ja rajoitti kääntyvyyttä. Pimeässä sen kanssa teutarointi oli kovin vaikeaa.
jatkuu...