[petkelej]

Vuodesta 2009 asti olen seurannut tuota likasankoa työnkin puolesta. Silloin sain käsiini ensimmäiset YVA:t ja otin heti yhteyttä yhtiöön ja huomautin kahdesta asiasta: a) pitäisi rakentaa jätevedenpuhdistamo, jotta suljettu kierto olisi mahdollinen, ja vesienhallinta onnistuisi oikeasti b) varoaltaita ja patoja pitäisi olla huomattavasti nykyistä tilavuutta enemmän. Vastaus tuli, että kaikkeen on jo varauduttu...

YVA:ssa pitää mainita mahdollisia ongelmatilanteita ja kuinka niihin varaudutaan. Yleensä asiaa riittääkin useammalle sivulle kun jokaisen maallikonkin on helppo kuvitella erilaisia skenaarioita kovista sateista lähtien. Talvivaaran YVA:ssa oli kuitattu tämä osuus suunnilleen näin: Kaikkiin riskeihin on varauduttu riittävin toimenpitein. Uskottavaa? No ei. YVA:n oli tehnyt Lapin Vesitutkimus ja sen silloinen johtaja joka omisti Talvivaarasta noin 20 miljoonan euron edestä osakkeita. Ei mitään jääviyttä tai kiirettä päästä tekemään rahaa.

Kainuun ELY:n pääjohtaja Kari Pääkkönen oli ollut kehittämässä bioliuotusta GTK:lla ja oli tavallaan yksi sen isistä. Hän pääsi siis valvomaan omaa keksintöään johon vahvasti uskoi. Pääkkönen oli päämies tekemään valvojien päätökset ja tuomiot, ja mm. hyväksyi YVA:n. Kaikkea pientä kivaa ollut matkan varrella kuten ennen isompia vuotoja olleet epäilyt päästöjen määrästä. Pohjaan uppoavat päästöt mitattiin 30 m syvässä järvessä 1 m syvyydestä ja hyväksi todettiin. Esteitä tai hidasteita ei tielle haluttu.

Mätää touhua alusta loppuun. Lehtomäkeä unohtamatta. Perä vakuutti monet, että nyt tulee työtä ja tuloja "surkeaan korpeen", ja kun Suomessa ollaan niin pari ihmistä saakin kelkan kääntymään ja virallinen totuus oli syntynyt. Pelkkää hyvää ja kaunista oli luvassa, mitä nyt jotkut luonnonsuojelijat ja asiantuntijat jaksoivat inttää, että jokin tässä haisee ja kohta vielä pahemmin. Valitettavasti rahan haju peitti kaiken muun alleen. Juosten kustiin.

Sitten tulikin vuotoja vaikka kuinka ja työntekijä kuoli säästämisen ja piittaamattomuuden takia. Lumipallo alkoi pyöriä ja todellisuus iski vasten Perän hattaraisia unelmia. Kainuussakin satoi vettä, elmu-kelmu ei pidä kipsisakkaa, jätevettä pitäisi puhdistaa, nikkelin hinta ei nousekaan ikuisesti, ongelmia pitäisi hallita peittelyn sijaan ja ihmisten mitta täyttyykin joskus. Pelkkiä huonoja uutisia ja kaivoksesta oli tullut kansakunnan vitsi tai surun aihe. Liuotus ei näytä toimivan kuin hetken uusissakaan kasoissa ja velat ovat hurjat. Kaikki lupaukset on onnistuttu rikkomaan.

Nyt sitten vain odotellaan miten pitkälle tätä surkeutta pitkitetään. Mitä nopeammin päästäisiin ajamaan prosessia alas sen parempi. Kaikki mahdollinen sinä aikana talteen ja asiantuntijoiden johdolla lopputyöt kuntoon. Pohjimmainen ongelma tuolla kun ei ole muuttunut mihinkään: esiintymä on suuri, mutta pitoisuudet niin surkeat, että vielä ei ole toimivaa (tai teollisessa mittakaavassa kannattavaa, kuten sisätiloissa tapahtuva liuotus) teknologiaa sen hyödynnettäväksi. Lisäksi ongelmia aiheuttaa isäntäkivenä oleva mustaliuske, joka on todella ärhäkkä reagoimaan ja siksi on todella vaikea pitää liuotusprosessia hallinnassa. Huonolta näyttää tämän yhtiön kannalta. Aika loppuu eikä aikakonetta näy.

Yksi mielenkiintoinen asia tässä on vielä taustalla. Outokumpu omisti tuon esiintymän vuosikymmeniä kunnes möi sen Perälle eurolla. Ovatko Outokummun vuosikymmeniä alalla olleet asiantuntijat todella niin tyhmiä, että antavat huippukannattavan esiintymän ilmaiseksi, vai olivatko he niin fiksuja, että tiesivät sen hyödyntämisen olevan todennäköisesti mahdotonta seuraavan 50-100 vuoden aikana. Tätä voi tuumailla kun miettii miten hyvin Talvivaaralla on sujunut.