Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja lepoantti
liki 20-vuotta olen ollut opettajana, siitä viimeiset 13 vai lienee jo 14 vuotta yläasteella ja sitä ennen amiskan ja käsi-ja taideteollisen puolella jossa oli myös "aikuisopiskelijoita". jo tämän sangen lyhyen aikaperspektiivin perusteella voi sanoa tilanteen menneen huonompaan suuntaan. yleistyksenä voi sanoa että 90% järjestyshäiriöistä ja muista ongelmista aiheuttaa n. 10% oppilaista, valtaosa on ihan tolkun sakkia. ja hyvä muistaa että häiriköitä on aina ollut, ei tarvitse kuin peiliin katsoa ja palata menneisyyteen.....
mutta mistä muualta lapset saa asenteet, käytösmallit ja toimintatavat koulua ja opettajia kohtaan kuin kotoaan?? tässä peiliin katsomisen paikka meille kaikille jotka olemme vanhempia tai muuten vaan sellaisia jotka vastaamme ns. kotikasvatuksesta. lapset ja vanhemmat kyllä tietää tai on tietävinään oikeutensa, velvollisuudet vastaavasti helposti unohtuu. kyllä esim. oppivelvollisuuslaki ja muutenkin laki asettaa venhemmille velvollisuuksia hoitaa oma osuutensa.
jos kodin arvomaailma ja käytösmallit on samat kuin koululla ja yhteistyö toimii niin tämä on parasta, jos janipirkkopetteri lähtee kokeilemaan rajojaan ei toivotulla tavalla niin tilanne saadaan oikenemaan aika pian. lapset huomaa että on turha yrittää vedättää jos vanhemmat ja opettajat on yhteydessä.
mutta on meitä opettajiakin moneen lähtöön, suoraan sanottuna osan ei pitäisi yrittää edes toimia opettajana!! jos ei ole auktoriteettia niin sitä ei ole, olipa opetusmetodi uuden- tai vanhanaikainen niin jos opettaja ei ole johtaja luokassa, niin sen vallan ottaa joku muu.
pääsääntöisesti kouluissa asiat lienee ihan mallillaan, media vaan meinaa tehdä pikkujutuista suuria ja silloin menee puurot ja vellit sekaisin. tämä takavarikko-oikeus on hyvä ja maalaisjärjen mukainen asia, ja ei tämän varjolla opettajatkaan saa tehdä mitä huvittaa.
|
Kotoapa hyvinkin kasvatus lähtee. Toisaalta nykyaikana on myös yhteisöllisyys vähentynyt. Itse olen kasvanut lähiössä 70-80-luvuilla. Silloin jo saimme mellastaa ja hölmöillä aikuisten isommin häiritsemättä. Kesät taas vietin eri paikkakunnalla pienemmissä kuvioissa, jossa useimmat aikuiset olivat valmiita puuttumaan suoranaisiin typeryyksiin. Eli meidän porukkaamme syytettiin heti kaikesta, vaikka emme tehneet kuin viidenneksen mainituista asioista... Opimme ainakin välttämään kiinni jäämistä.
Oikeasti lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä, ei se muuten onnistu.