Palkkapyynnistä voisi sanoa sen verran että kannattaa suhtautua varauksella kertomuksiin kovista palkoista, suurimmalla osalla ihmisistä on taipumus kertoa/kehua asiat parempaan suuntaan.
Itse olen huomannut virolaisissa sen hyvän piirteen etteivät ne "ajattele" liikaa, vaan tekevät niinkuin käsketään. On tapahtunut nimittäin useammin kuin kerran suomalaisten
"ammattilaisen" kanssa, että sovittu asia muuttuu joksikin toiseksi ja alkaa selittely; "mutta eikös se ole kyllin hyvä, kun siihen piirustukseenkin oli merkitty ihan järjettöman iso palkki, niin minä vaihdoin sen pienempään. Niin eikös se riitä, kun eihän sinne mitään painoa tule ja se oli minulle helpompikin ja halvempikin tehdä noin".
Toinen havainto: suomalaiset ryssivät helposti yrittäjän uransa autojen kanssa. Olen nähnyt useammin kuin kerran kun nuori kaveri perustaa firman ja kyselee minulta töitä. Keikan saatuaan, painaa kaveri hommia ja saa rahaa tilille, sitten alkaa autonostokuume vaivata. Auto ( mielellään uusi tai vähän käytetty ) pitää saada alle sekä itselle ja akalle. Työntekovimmakin laantuu kotvaksi, kunnes alkaa taistelu verottajan kanssa; ymmärrys ei aina riitä nuorella siihen että yrittäjän rahat eivät kuulu yrittäjälle vaan verottajalle.
|