Nojoo.. Pakko kai se on tänne latoa, kun muutkin lataa. Eli:
Mulla kotoväellä HoJo ollut arkiautona tuolta kultaiselta 80-luvulta. Sitä ennen oli Bertta, jonka muistoa kunnioitan vieläkin. Oli mähee peli. Noh, kun itse pimahdin maastureihin, hankin tottakai Bertan. Yllätys Yllätys.. Bertan jälkeen tuli TurboHoJo. Eikä muuten ole merkkiuskollisuus kaduttanut vielä vähääkään. Ei minua eikä kotoväkeä.
Aina pitää kuitenkin muistaa, että kaiken saa rikki. Jopa ratakiskon. Mutta se jos maamme monista HoJottimista porsii joku vetonivel, niinkun omastanikin, osoittaa vaan sen, että sulakkeet toimii siellä missä pitääkin. Niinkun edellä mainittu, on vetonivelen vaihtaminen paljon helpompaa, kun koko perän vaihtaminen. Ja varmasti halvempaakin.
Voimansiirto-ongelmista sen verran, että aikoinaan HJta mainostettiin muunmuassa vahvana veturina ja Turboa väkivahvana vastaavana. Tästäpä syystä moni HJ onkin vetänyt perässään enemmän traileria ja asuntovaunua, kuin moni muu kulkine vetokoukkua. Ja kun tähän suomalaisten vetovimmaan lisätään voimakas moottori ja roiskevoideltu vaihdelaatikko, niin onhan se selvää, että 5-vaihde, joka on tarkoitettu MUISSAKIN maastureissa käytettäväksi tuolla 80-100 vauhdeissa, ei hirmuusti tykkää vedättämistä 60-80 vauhdeissa. Ja tämäkin kuulemma siitä yksinkertaisesta syystä, että öljy ei vain jaksa nousta sinne minne sen pitäisi 5-vaihdetta käytettäessä. (Tulikohan nyt puhuttua kuulopuheita paskapuheena?? Korjatkaa, jos olen väärässä.) Noh sitten vielä se yksi viisaus, että ne öljyt kannattaa aina joskus kerran elämässä tarkistaa myös sieltä laatikkopuolelta. Joskus saataa esim vaihdelaatikon ja jakolaatikon välinen stefa pettää ja silloin öljy (taas kuulemma) pyrkii laatikosta toiseen... Ja se ei kuulemma ole ihan hyvä asia. Eikä ne puoli miljoonaa rullanneet öljytkään kai enää sieltä parhaasta päästä ole.
Ruosteesta on muutkin jo maininneet, eikä Nallella ole tähän muuta lisättävää, kuin että HoJo ruostuu siinä missä muutkin.
HJn kankeudesta ja painosta vielä sen verran, että mikä tahansa noin pitkä ja hyvän kljetuskyvyn omaava kikotin on kankea ja painava. Nythän pitää muistaa se tosiasia, että Toyotan maastureiden kantaisänä on ollut aikoinaan jonkin sortin japanilainen kuorma-auto. Siitä kai se paino, kankeus ja kestävyys periytyy.
Niinkun edeltä voi lukea, olen Toyotan maastureihin niin kovin tyytyväinen. Toki aina jotain pientä ilmaantuu, mutta eiköhän tuo 450TKm anna jo hieman aihetta moiseen, vai mitä?
Kiitos ja Paasausta..
Eespäin ja vinssillä loput..
|