Lista on lyhyt ja ytimekäs.. kortti ollut vuodesta '99, mutta ei tullut ostettua omaa autoa ihan hetkeen kun isäukolla oli työsuhdeauto jossa oli perhe-etu.
Omat menopelit:
* '81 Volvo 244GL, kolmas omistaja, se oli vanha diplomaattiauto. B21 koneella, ja tietysti nappivitosella.
* '87 Omega A, 2.0 yksipisteruisku ja automaatti. Patalaiska, umpimätä, mutta yllättävän takuuvarma kulkine. Pystyi jättämään mihin tahansa ovet lukitsematta, ei niin ruma auto kelvannut edes varkaille
Perässä oli jatkuva öljynvaihto, kun melu yltyi sietämättömäksi motarilla, niin tiesi että nyt tarvii lisätä öljyä. Oli lukkoperällä, mukava ajaa talvella eikä sillä jäänyt jumiinkaan.
* '95 Omega B farkku, 2,5 V6 automaatti. Tämäkin oli lukkoperäinen ja kulki talvella aivan pirun hyvin, oli mukava ajaa ja hiljainen. Ongelma oli tuo moottori, ei noin susipaskaa ongelmakasaa olisi uskonut syntyvän edes Opelin toimesta. Moottoriremontteihin meni lopulta rahaa puolet siitä mitä auto maksoi
Peräkärryä sillä tosin pystyi vetämään, ja pidemmillä reissuilla oli isollakin kuormalla ihmeen pieniruokainen.
* Jeep Cherokee '90 4.0 + automaatti. Meni hermot Omegaan, ja odotellessa että siitä tulisi kaupat kävin hakemassa Jeepin. Hyvä peli, tosin suomiautona oli mätähommia jonkin verran. Tuli pikkuhiljaa rakennettua offikulkineeksi, kaatumisherkkyyttä kokeilin kuitenkin ihan tien päällä. Hyvin kaatui
* Jeep Cherokee '90 4.0 + automaatti, piti saada uusi vastaava että saa kaadetusta osat siirrettyä uuteen. Vakuutusrahat oli tililla kolme päivää auton kaadosta, ja uusi auto samalla viikolla pihassa
* Jeep Grand Cherokee '98 5.9 LX, piti saada täysikoneinen nelivetoauto. Nykyinen käyttis/ offipeli. Mukava ajella, kulkee tarpeeksi ripeästi, mukavat kasikoneen murinat ja metsässäkin kulkee hyvin silloin kun sattuu pysymään ehjänä. Tahtonut olla kasikoneen voimavarat turhan reilut Dana30 etuperäreppanoille, kahden ja puolen hajotetun jälkeen pitää kehitellä sinne vahvempi alle.
