Ensimmäinen nurin, vihdoin! Ajurilla 7kk ja muutama päivä ikää. Aamulla lähtivät kaverukset mettään omia aikojaan ja pianhan ajo raikuikin metsästä. Vanhus otti oman ja kun pentu antautui kyytiin niin eiku vanhusta etsimään. Eipä tuo ollu kaukana ja junnua ei sitten voinu jättää autoon kun alkoi sellainen jytinä sieltä kuulua. Eiku mettään ja alle minuutissa oli silläkin oma jänis ajossa.
silloin jo hymyilytti. Mut päivä jatkui kahta ajoa kuunnellen. Jonkinmoisen hukan jälkeen pitkäkorva ilmestyi erään pellon reunaan, matkaa n. 100m... eiku itelle jalat alle ja lähemmäs. jussilla oli sen verta kiirus ettei meikää joutanu huomioimaan... pieni kuunteluhetki ja eiku haulia ilmaan sen verran sakeasti ettei mitään mahdollisuutta tai se pieni, osuma takajaloille...
pienen lenkin jälkeen lymypaikan haku ja ajo jatkui...
kiihkeää ja kiivasta, melkein hännässä kiinni... puolituntisen jänis ehti juosta kunnes koira otti ajettavan kiinni. siisti hengen riisto, ei syöntiä, eikä piilottamista...
kutsuin Retun pois ja lähdettiin etsimään potilasta, siitä se läheltä löytyikin, kuusen juurelta. Eipä meinannu koiralla häntä pysyä paikoillaan ja aika täpinöissään oli allekirjoittanutkin... Hieno, mutta kiireinen aamu!