Kovin on reittien ajettavuudet kiinni auton ominaisuuksista ja tietysti kuskin ajotaidoista, mihin myös reitinvalinta luetaan.
Menee vaan ensin johonkin ajotapahtumaan katsomaan miten homma etenee ja pyrkii moneen erilaiseen vekottimeen kyytiläiseksi; mielellään tietysti semmoiseen autoon kuin jo on itsellä. Samalla näkee mihin sillä pystyy ja mihin ei. Tarvittaessa voi sitten todeta että on tullut väärä hankinta ja ehtii vaihtamaan (Jeeppiin
) ennenkuin särkee mitään olenaista. Yksin jos lähtee opettelemaan, niin tekee todennäköisesti kaikki väärin, särkee autonsa, hermonsa ja pahimmillaan itsensä. Tapahtui mitä hyvänsä, niin aina on parempi että on kaveri ja toinen maasturi mukana kuin ettei ole.
Sikäli jos ei huvita kuulua kerhoon, niin sitten osallistuu ei-kerholaisena ja maksaa ajosta vähän enemmän. Nämä ovat kuitenkin vapaaehtoista toimintaa, joten kerhoon kuuluminenkaan ei pitäisi olla este, koska se edellytä muuta kuin maksujen maksamisen. Yleensä vuosimaksun saa takaisin jo parista ajopäivästä alemman osallistumishinnan takia ja kerholaisilta saa hyviä vinkkejä erilaisiin asioihin, jotka muuten joutuisi opettelemaan kantapään kautta.
Ja minusta puheet siitä ettei kannata olla varusteltu auto, kun ei muuten muka opi ajamaan on täyttä paskaa. Jos menee metsään sinne huonosti soveltuvalla autolla, niin siitä ei opi muuta kuin että vituttaa metsässä kun ei etene ja auto hajoaa. Sitten vituttaa tallilla ensin korjailla kaikki varsinkin ne kalliit kohdat, jotka hajosi puuttuneiden suojien takia ja sitten rakentaa ne suojat kuitenkin. Mieluummin varustelee paikat etukäteen ja ostaa ylijäävillä korjausrahoilla bensaa. Harrastuksen tarkoitus on kuitenkin pitää hauskaa, vaikka sitä ei tahdo aina itsekään muistaa...
Jos ostaa tai tekee itse ennen metsään menoa sinne sopivan "valmiin" offariauton, niin voi tietysti olla tylsää odotella kesägummi-orkkisautojen rymyämistä tasamaalla. Hommaa / tekee sitten kerralla semmosen HC-vekottimen, että samassa pintakaasulla läpiajettavassa kuopassa jumittaa isopyöräiset ja lukkoakselisetkin.
Mieluummin potutus silloin, kun se on valinta (=tallilla) kuin sillon kun se on pakko (=maasto). Mutta kukin tyylillään.
