Kotosalla ollut käytössä toisenlainen ratkaisu. Aikoinaan Koneviestin jostain näyttelyraportista huomattiin tanskalainen versio koira-aidasta ja kiinnostus heräsi. Siinä sitten kysyttiin tutulta mieheltä, joka muutenkin tuo Tanskasta koneita Suomeen jos toisi yhden sellaisen kokeeksi. Noh vähän ajanpäästähän sellainen laite saapui ja päästiin kokeilemaan. Kyseinen yritys sitten otti kyseisen laitteiston oman firmansa tuotevalikoimaan.
http://www.maitti.fi/page08.htm
Meidän jo edesmennyt estrellanvuoristokoira (rotujärjestön sivu
http://www.estrelanvuoristokoirat.fi/) oppi melkonopeasti noin parin hehtaarin aitauksensa rajat, joita se ihmekyllä jopa kunnioitti. Esimerkiksi aina kun auto lähti pihasta niin koiralla oli pakonomainen tarve lähteä auton perään haukkumaan, mutta perässä juoksu kesti vain niin pitkään kunnes raja tuli vastaan. Tällöin koira löi jarrut päälle, todeten että nyt se on pois mun reviiriltä.
Oikeastaan ainoat viat noin 6-7 vuoden käytönaikana oli tuli jäniksistä, joilla tuntui olevan pakko syödä sitä johtoa joka alueen reunoilla kiersi. Helppo korjata, muuta kuin johdonpäät solmii yhteen ja vähän teippiä päälle niin homma toimi. Vanhemmiten otettiin kyseinen aitaus pois käytöstä, kun koira oppi pysymään nätisti pihalla, ja kyllästyttiin jäniksien tekemiä johtokatkoksia metsästämään. Nykyiselle koiralle ei ole otettu käyttöön ollenkaan kyseistä aitaus systeemiä, tuo Australian terrieri pysyy muutenkin aina ihmisten lähellä eikä sillä ole samanlaista tapaa vaeltaa kuin estrellalla.