Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Juippa
Itse olen taas huomannut että armeijan käyminen tai käymättä jättäminen on usein yhteydessä vastuunkantamiseen tai ns. suoraselkäisyyteen elämässä...
Valitettavasti. 
Luistelijat senku luistelee ja reippaat tekevät jatkossakin heidän hommat yhteiskunnassa. Ja jos tuon luistamisen jo nuorena oppii niin miksi sitä myöhemmin tyyliään muttaisi? |
Alle 20-vuotiaana on vielä niin vähän elämänkokemusta, ettei kovin mahtavia yhteiskunnallisia saavutuksia voi kohtuudella odottaa. Eihän ole kuin vain vähän aikaa oppivelvollisuuden päättymisestä. Alle 20-vuotiaiden elämänkokemuksesta suurin osa on ajalta kun ei olla mitään sotaherroja tai valtiomiehiä ja vastuun kantoon ei ole ollut vielä kovin monia tilaisuuksia harjaantua.
Pikemminkin joskus 70-vuotiaana voisi katsoa mitä on saanut aikaan ja mitä on tullut opittua!
Jos Suomi itsenäistyi 1917 ja heti perään oli kansalaissota. Suomi ei vieläkään ole valmis eikä vanhus. Samaan tapaan asia on myös kansalaisten kanssa, ettei kansalaiset ole heti valmiita vastuunkantajia vaan vastuulliseen kansalaistoimintaan tarvitaan muitakin oppimisen mahdollisuuksia kuin armeija.
Maan ulkoinen ja sisäinen turvallisuus pitää järjestää jollain tavoin. Oikea toimintatapa voi muuttua aikojen kuluessa kuten on Suomikin muuttunut ja naapurimaat.