V:tuttihan se silloin, mutta jälkeenpäin kuva on positiivinen.
Ensinnä tässä yhteydessä tulee mieleen, etten varmasti koskaan olisi saanut kipinää offihommiin, ellei Proton ja Zilin ja joskus jooa Rasin kanssa olisi tarvinnut rymytä pitkin poikin eteläistä suomea.
Toisena plussana pidän sitä tulosta jonka sain tilkasta het'kättelyssä kun menin itseäni sinne näyttämään. Sivariponinhäntäpojat oli siihen mennessä arvailleet taudinkuvaa yliopistosairaalassa vuosi tolkulla ja Tilkan osaston ylilääkäri kertoo tautiluokan ja pistää lääkityksen kohdilleen samalla kerralla. Toisin sanoen Ihna kansanterveydellisesti pitäisi tällainen tutkimuslaitos säilyttää, jossa voidaan kaikki ikäluokat skannata läpi ja katsoa miten hommat kehittyy..
Ja vaikka 90-luvullakin oli lamaa ja töistä puutetta, itse osittain intin oppien vuoksi en ole ollut käytännössä päivääkään siviiliin siirtymisen jälkeen ollut työttömänä.
Monta asia olisi tietenkin voitu jättää säätämättä jo silloinkin, mutta tosiaan jälkeenpäin kun ajattelee, niistäkin tilanteista oppi aina jotain, joko heti tai jälkeenpäin.
Vaateita sai varastolta ja ruokaa mounituskeskukseta. Ei tarvinnut kyllä nälässä olla. Kylmä oli joskus, mutta johtui varmaan siitä ettei hirvittävästi päässyt omissa hommissa käyttämään intin lämpimintä vaatetta, M/85 Tetsaria. Sen muistan että aina kun käskettiin ko "asauste" päälle, tiesi että kohta on lämmin, oli pakkasta kuinka paljon tahansa.
Sääliksi kävi joskus niitä jotka olivat intissä ekaa kertaa poissa kotoa ilman äitiä. Mutta parempi sekin kokemus intissä, kuin omin avuin opiskelupiakkakunnalla. Olen senkin nähnyt liian monen kokevan vasta tosiaan opiskeluiden alussa ja useimmilla on hirttänyt siitä riemusta ryyppy päälle liian herkästi.
Joten ääni pakolliselle palvelulle, ja sivarit ja muut venkulat vaikka samalla päivärahalla pelastus/ym.-laitoksille opettelemaan vaikka kalustohuoltoa tai lajitelemaan sukkia. Ei niistä kirjastojen hiippareista kriisiaikana käsittäkseni paljon apua ole.
Ja jälkikäteen palvelustovereista arvostan kaikkein eniten sitä Bemari-kaveria joka ei osannut solmia kengännauhojaan, saati marssia tahdissa. Kaveri palveli 6kk rättivarastolla, osasi hommansa kohtuullisesti, ja täytti velvollisuutensa omalta osaltaan yhtään kertaa vinkumatta aikaisista herätyksistä tai ettei nappaa. Ja siitä kaverista on varmasti vieläkin vanhemmat ylpeitä, vaikka varmasti olisi saanut sellaisetkin paperit, ettei tosiaan olisi tarvinnut jalallaan harmaisiin astua.
Viestin Eemeli Keuruulta II/96