[Matti-]

Alkuperäinen kirjoittaja JeepTrainee

Tässä kirjoittelee c-mies (mun tapauksessa vielä tästäkin porukasta se pahin tapaus eli hullun papereilla "lusmuileva"), eli suuresti vihaamanne sivari, totaali ja c-mies porukan edustaja. Tuomitkaa mun kirjoittelut vapaasti, siihen joutuu tämän ryhmän edustajana tottumaan, enkä todellakaan odota mitään yleistä ymmärrystä ajatuksiani kohtaan, mutta haluan silti tällaisten keskustelujen yhteydessä yrittää saada edes jokusen henkilön laajentamaan maailmankatsomustaan ja hyväksymään sen että tätäkin asiaa voi tarkastella useammasta perspektiivistä.

En nyt aio tässä yhteydessä ottaa ollenkaan kantaa siihen kumpi toimisi Suomessa paremmin ammattiarmeija vai nykyinen systeemi. Siihen ei mun vähäisillä poliittisilla, taloudellisilla ja mitättömillä sotilaallisilla tiedoilla voi oikein kantaa muodostaakaan. Nämä kun on paljon monimutkaisempia asioita kun mitä monet kuvittelevat niiden olevan. Henkilötasolla voidaan tietysti kysyä, että onko taloudellisesti kannattavaa jokaisen lökäpöksyn kohdalla kustantaa se varusmiesajan ylläpito, koulutus ja mahdolliset opintotukien korot, vuokrat ym. "piilokustannukset" ja vielä mahdolliset kertaukset, vaikka melko suurena riskinä on ettei näistä toivottomimmista tapauksista ole kuitenkaan sotatilanteessa kuin miinoja polkemaan (tämän kun luulisi onnistuvan ihan ilman koulutustakin) tai sitten tappavat peloissaan/epätoivossaan itsensä heti kun aseen saavat. Mitä maksaa yhden motivoituneen, henkisesti ja fyysisesti kunnossa olevan palkkasotilaan koulutus ja ylläpito ja kuinka montaa lökäpöksyä se vastaisi? En tiedä, jonkin fiksumman pitäisi laskea. Tämä ei ole varsinaisesti sitä asiaa jota halusin tuoda kirjoittelussani esiin, joten ei tästä sen enempää.

Se mistä halusin kirjoittaa on se, että itse inttiä käymättömänä mä en voi millään käsittää sitä uskonnollisen tapaista kiihkoa mikä monilla tuntuu olevan Suomen puolustamiseen. Kellään MIEHELLÄ, joka ei ole käynyt armeijaa ei tunnu olevan ihmisarvoa. Tekeekö se miehestä automaattisesti huonon ihmisen jos hän pyrkii (ehkäpä epärealistisestikin) omalla pienellä panoksellaan kohti väkivallattomampaa maailmaa? Mun ei nyt ole millään tavalla tarkoitus vastustaa itse armeijaa (sitä valitettavasti tarvitaan tässä läpimädässä maailmassa), mutta kannattaako inttiä niin fanaattisesti ylistää ja vastaavasti väheksyä totaaleja ja sivareita, joista ainakin suurin osa yrittäää oman moraalikäsityksensä perusteella toimia oikein ja tavoitella parempaa, väkivallattomampaa tulevaisuutta (vaikka tämä onkin täysin epätoivoinen yritys). En usko, että sivarit, totaalit tai C-miehet pääsevät ainakaan yhtään sen helpommalla elämässään, koska täällä Suomessa ei väkivallattomuutta yleensä suvaita ja se on syytä yrittää salata viimeiseen asti ellei halua sitä väkivaltaa itse kohdata. Tämä on toisaalta melko surullista. Naisilta toivotaan pehmeitä arvoja ja monet kokee hieman arveluttavaksi naisten asepalvelukseen osallistumisen, mutta mieheltä suorastaa vaaditaan väkivaltaisuutta ja agressiivisuutta (kunhan se ei ilmene siviilissä) muuten on huono ihminen.

Itse en ole armeijaa käynyt, osittain terveydellisistä ja osittain vakaumuksellisista syistä. En pidä itseäni kuitenkaan varsinaisesti aseistakieltäytyjänä. Mun "vakaumusta" voisi kuvata ehkä parhaiten siten, että tositilanteessa ampuisin sen kuulan omaan kallooni ennemmin kuin lähden muita tappamaan (täytyy kyllä myöntää että on se ollut lähellä muulloinkin) ja siihen aseet kyllä soveltuu mainiosti. Omalla kohdalla uskoisin vapautuksen olevan ainakin halvin vaihtoehto valtion kannalta. Siviilipalvelus (joka ei useimmiten ole hyödyksi kenellekkään vaan on lähinnä rangaistus aseistakieltäytymisestä) aiheuttaa kuitenkin lähes yhtäpaljon kuluja valtiolle kuin aseellinen palvelus, samoin vankila, joten valtio lienee päässyt aika halvalla mun kohdalla. Se kun on vielä saanut verotulotkin mun palkasta intin ajalta. Anyway, tilanne on kuitenkin tässä viimeiden kymmenen vuoden aikana muuttunut siten, että oman pojan ja vaimon vuoksi joituisin varmaan lähtemään polkemaan niitä miinoja tai joksikin ihmiskilveksi. Olisi sitten siitä minunkin kuolemasta ainakin jotain hyötyä valtiolle ja sitä kautta perheelle, kai.

Mites olis sitten vielä tällainen maanpetturuustason kyseenalaistus. Miksi maanpuollustus on teille niin sydämen asia, vaikka toisissa ketjuissa kiroilette Suomen oloja ja valtiovaltaa ja jopa suunnittelette muuttavanne Suomesta pois? Se teidän vihaama valtiovalta on kuitenkin se taho jonka puolesta se siellä rintamalla taistelette jos taistelette. Ja löytyy niitä "osumaa saaneita" sotaveteraaneja minunkin suvusta sekä äidin, että isän puolelta, joten en tosiaankaan halua vähätellä heidän uhrauksiaan, mutta eikö joskus olisi edes hetkellisesti hyvä kyseenalaistaa tekeekö aseeseen tarttuminen aina miehestä paremman ihmisen.

Näissä keskusteluissa AINA viitataan myös siihen, että armeijaa tarvitaan tekemään pojasta mies. Mun mielestä tuo olisi kyllä enemmänkin vanhempien tehtävä. Jos esim. erilaisilla taistelukoulutuksilla saadaan muokattua pojasta mies, en ole varma haluanko tuollaisia miehiä tähän maahan. Jos ensin kulutetaan koko nuoruus taistelupelien parissa ilman kunnon sosiaalista elämää ja sitten repästään tällainen jannu irti sohvasta ja isketään oikea ase käteen ja opetetaan miten se tappaminen oikeasti tehokkaimmin hoituu niin mahtaa syntyä todellisia miehenmalleja. Kyllä mun mielestä armeijaan pitäisi ottaa ainoastaan henkisesti jo aikuisen tasolla olevia tasapainoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät aseen mukanaan tuoman vastuun ja eron sota ja siviiliympäristön välilä. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että monet nykynuorista tarvitsisi lisää kasvatusta/koulutusta elämää varten, mutta armeija ei voi olla oikea paikka sen toteuttamiseen.

...ja anteeksi vielä jos loukkasin jonkun mielipiteitä. Ei ole tarkoitus arvostella ketään vaan lähinnä kyseenalaistaa sitä kannattaako välttämättä ihan kaikkia poikia (tai tyttöjä) laittaa sinne armeijaan. Voisiko olla hyväksyttävää, että osa ihmisistä ei vaan sovellu sotilaiksi?

Ainakin ite ajattelen sen niin, että maanpuolustus on oman arvomaailman ja kulttuurin puolustamista.

Otetaan esimerkiksi toinen maailmansota. Jos Suomalisilla ei olisi ollut tahtoa puolustaa omaa maata, arvoja ja kulttuuria, hyvin todennäköisesti oltaisiin oltu Neuvostoliiton alaisuudessa vuosikymmeniä, kuten baltian maat ja suurin osa itäeuroopaa.

Mutta kyllä minusta ainakin on mukavampaa, että suomalaisilla oli puolustustahtoa ja saatiin pitää oma maa, sekä rakentaa oma yhteiskuntajärjestelmä. Loppukädessähän kaikessa tässä on suurelta osin kyse vallasta. Haluatko itse vaikuttaa asioihisi, vai haluatko olla osa jotakin suurempaa systeemiä, missä oma sana ei juuri paina.

Ja se, että ihmiset kritisoi systeemiä, demokraattisessa valtiossa kuuluu tottakai asiaan. Ei täydellistä systeemiä ole eikä tule. Suomessa saa vapaasti ilmaista mielipiteensä ja usein se vielä otetaan jotenkin huomioonkin päätöksenteossa. Tässäkin yksi syy puolustaa omaa maata, suurimmass osassa maailman maita näin ei ole tänäkään päivänä. Järjestelmän pitääkin olla mahdollisimman avoin, jos sitä haluaa kehittää.

Ihmiset sietää riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta aina tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun kynnys ylittyy, tulee yleensä konflikti. Se voi olla sisällissota, kun ihmiset haluavat parempaa elintasoa itselleen, tai erilaista järjestelmää muuten. Tai se voi olla ulkoinen uhka, jota vastaan on tarve puolustautua. Se voi olla myös luonnonkatastrofi, tms. Suomessa asiat ovat nyt niin hyvin, ettei kukaan odota, että sota voisi tulla, tästä suurelta osin varmasti johtuukin haluttomuus puolustaa omaa maata, koska kuvitellaan ettei uhkaa ole, tai ettei kuitenkaan pärjätä jos paha paikka tulee.

Sitä voi toki ajatella kahdesta näkökulmasta, yhteiskunnan ja yksilön. Armeijan vastustajat yleensä ajattelevat vain tätä jälkimmäistä, lyhyellä tähtäimellä. Koska loppukädessä se on yksilönkin asia, miten oma maa pärjää mahdollisessa sotatilanteessa.

Puolustus pitää kuitenkin järestää jotenkin. Vaihtoehtoja on joko palkka-aremija ja kenties sotilasliittoon liittyminen, tai jokin muu systeemi. En ole mikään asiantuntija, mutta minun käsityksen mukaan palkka armeija olisi huomattavasti nykyistä kalliimpi järjestelmä, varsinkin kun suhteuttaa siihen minkä määrän miehiä sillä saa vaarustettua. Suomella on pitkät rajat, 20 000 miehen armeijalla ei tee kovin pajoa; 20 000 on kuudesosa lapin asukasluvusta ja lappi on yksi euroopan harvimmin asuttuja alueita. Nykyisellä systeemillä saadaan päälle 300 000 miestä varustettua. Asevelvollisuus armeijaa monesti parjataan siitä, ettei ole tietoa eikä taitoa, mutta onhan yksilöillä aina tietoa ja taitoa jostakin, esimerkiksi siviiliammattinsa asioista. Tällä tavalla tarkasteltuna, osaamista tiettyihin asioihin on jopa paljon enempi kuin palkka-armeijalla mitenkään voi olla.

En kannata asevelvollisuudesta luopumista. Eikä mielestäni naistenkaan tarvitse pakolla käydä armeijaa, tosin saavat he sen käydä jos haluavat. Täydellisen tasa-arvon tavoittelu on vähän kummallista sikäli, ettei miehet ja naiset jo fysiologisista syistä ole täysin samanlaisia. Naisten pitää esimerkiksi synnyttää, siihen asiaan ei tule koskaan tasa-arvoa. Miehet keskimäärin ovat naisia hieman vahvempia. Sikäli jos joku tietty määrä väestöstä täytyy kouluttaa johonkin, eikö ole järkevintä kouluttaa keskimäärin parhaiten soveltuvat. Tosin, onhan armeijassa monenlaisia hommia, voi olla, että naiset olisivat tietyissä asioissa paremmin soveltuvia.