Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Calmari
Raskaan työpäivän jälkeen suuntasin paikalliseen Saleen sillä tiesin että kotona minua odottaisi vain tyhjä jääkaappi. Olin käynyt samassa kaupassa ennenkin ja tiesin että sieltä löytyisi seuraa yksinäisiin iltoihin. Harhailin hiukan päämäärää vailla kun katsemme kohtasivat, Reino. Tilanne oli itsellenikin hiukka uusi sillä aikaisemmin olin iltojani jakanut ehkä useimmiten Pirkan kanssa enkä tiennyt kuinka toimia. Rohkaistuin kuitenkin ja otin Reinon mukaani. Päästyäni autoon nostin molemmat kädet rattiin ja Reino painautui jalkojeni välissä kiveksiäni vasten kylmänä kuin jäävuori joka upotti titanikin. Vihdoin pääsimme pois ihmisten katseiden alta ja omatkin käteni vapautuivat hivelemään Reinon kosteaa pintaa, olihan jo syyskuu ja ilmankosteus huomattava. Tsup Reino sanoi ja se olikin jäävä ainoaksi hänen sanakseen lyhyen kohtaamisemme aikana. Huulemme kohtasivat ja tunsin kuinka Reinon nesteet valuivat kurkkuani pitkin elinvoimaisina kohtaamaan vatsalaukun happojen hyökkäyksen. Tutustuttuani Reinoon pohjiamyöten laskin VAZ 112 autoni sähkökäyttöisen etulasin alas ja annoin Reinon mennä, suuhun pantavan hyvää mutta aikansa kutakin :-)
Koffilla jatketaan
|
Mä harrastan samaa Pirkan kanssa, mut ei kyl lennä hylsyt ikkunasta pihalle, vaan HJ:n takakompulaan... Ja tää siis koskee vaan sitä yhtä pirkkaa, ku rattijuopumuksesta (en ite ajanut) on aika hyvä muisto päänahkassa/kallossa mulla...