Sattui 90-luvulla itsellekin erikoinen tapaus autoa myydessä...
Minulla oli myynnissä vanha Land Rover,jossa oli myytävänä lappu ikkunassa. Ajelin Ilosaarirockin aikaan kaupungilla ja yksi juhlija pysäytti minut suojatien kohdalla ja kysyi paljonko auto maksaa? Sanoin että jos 20 000 markkaa löytyy,niin tehdään kaupat vaikka heti.
Hinnan kyselijä otti puhelinnumeron ylös ja lupasi palata asiaan...
Seuraavana päivänä tuli soitto,että olisiko autoa mahdollisuus koeajaa. Kävin näyttämässä autoa ja koeajon jälkeen tuli "tarjous" 19 000mk. Sanoin että hinta on aikas lähellä sopivaa. Sovittiin että laitan autosta pari pientä vikaa ensin kuntoon ja tehdään sitten kaupat.
Seuraavalla viikolla vein autoa ostajalle ja mentiin pankkiin tekemään rahansiirtoa ja papereita.
Annoin ostajalle pankkitilin numeron ja aloin täyttämään sillä aikaa auton luovaria. Sitten pätkähti mieleen,että auton lopullinen hintahan on vielä sopimatta ja menin tiskille perässä.
Mainitsin tämän ostajalle ja hän sitten kysyi mikä se lopullinen hinta sitten on? Sanoin että voin minä sen sillä 19 000 markalla myydä ja ostaja huikkasi samantien pankkineidille,että otappas siitä siirtosummasta tonni pois! Olisi maksanut täyden pyyntisumman,jos en olisi mennyt asiasta kyselemaään.
Noo,molemmat oli ihan tyytyväisiä kauppaan..
.