Nouseeko pitkä ja jyrkkä mäki (vanha käytöstä poistettu laskettelurinne, jossa luonnonheinäpinta ja alla kosteaa multaa) yleensä paremmin ylös hiljaa ajaen maasto ykkösellä epätasaisuuksia muötäillen, vai vauhdilla kovalla kaasulla runnoen, jolloin auto hiukan poukkoilee epätasaisuuksissa ja rinteen pinta menee rikki ruopimisesta. Kokeilin tänään vauhdilla ja hyytyi puoleenväliin, koska pinta ei kestänyt ja auto kaivoi mustaa uraa ja jäi ruopimaan paikalleen lähes vanteisiin saakka painuneena. Auttaisko ylöspääsemiseen sama tyyli ja mutiaiset, vai mateluvauhti nurmen päällä pintaa rikkomatta? Ei tullut sitten kokeiltua enää ryömimällä ja toisaalta kuviotkin oli jo täynnä kosteasta mullasta.
Note! This message was posted anonymously!