Moi,
Lainaus:
quote:GPS, yleistä:
Jos meinaa käyttää läppäriä kartan piirtoon, niin silloin kelpaa periaatteessa mikä tahansa GPS, jossa on NMEA-ulos liitäntä. Tosin GPS vastaanottimissa ON eroja. Sekä herkkyydessä, että nopeudessa (joka itse asiassa vaikuttaa myös herkkyyteen). Käytännössä ei kannata paria vuotta vanhempia GPS:iä ostaa. (Paitsi jos puoli-ilmaiseksi saa!)
Itse suosin yhdistelmää pieni, kevyt käsi-GPS NMEA-piuhalla kiinni koneessa. Tällöin GPS:ää voi käyttää myös metsässä jaloin liikkuessaan tai veneillessä. (Elämä ei ole pelkkää offroutia.) Toisaalta huonona puolena on se piuhojen virittely, jos ei ole hyvää (ja kallista) autotelinettä GPS:lle ja piuhat valmiiksi viritetty. Pieni kiinteä GPS on helppo siinä, että kun sen kerran virittää, niin se on siinä.
Ulkoantenni on tietty kiva olla (varsinkin käsi-GPS:ssä), mutta ilmankin tulee hyvin toimeen, jos laite on ikkunalla. Ainakin Naperon ikkunan kallistus riitti tarjoamaan GPS:lle riittävän näkymän taivaalle. (Signaali ei tule pellin läpi sitten milliäkään.) Kiinteän GPS:n jos ostaa, niin kannattaa ostaa vesitiivis malli ja asentaa se kiinteästi vaikkapa keskelle konepeltiä (johdon alakautta). Tällöin sillä on paras mahdollinen näkymä taivaalle, iso peltinen maataso konepellistä ja kohtuu hyvin suojattu ohikiitäviltä oksilta ja kiviltä.
|
Itse hankin läppäriä varten sellaisen GPS-modulin, kokoa noin tulitikkuaski, ei näyttöä tai näppäimistöä, yksi johto (USB) koneelle ja ledi vilkkuu kun sijainti on selvillä, niin tietää käynnistää satelliittiseurannan karttaohjelmistossa. Maksoi satasen, ja siinä oli joku IP67 tms. suojaus, eli on erittäin säänkestävä, helppo sijoittaa konepellille tai katolle, siinä tais olla magneettikin pohjassa.
Softana ozi, lisenssi ei montaa kymppiä maksa ja on taatusti hintansa väärti. Läppärinä vanha käytetty, 366MHz prossu riittää hyvin, muistia kannattaa olla reilusti, niin isotkin (10k*10k pix) kartat mahtuvat swappaamatta. Karttoja vaikka mistä, esim. ylläs trophyyn ostettiin uudet paperikartat, jotka sitten scannattiin ja kalibroitiin ozille. Ylläsellä ozia tarvittiin kahdesti, ekax sijoitin kartalle yhden eksyneen joukon (heillä oli GPS josta saatiin koordinaatit, pyörittelin ozissa hiiren kursorin sellaiseen paikkaan että lukemat täsmäsivät, ja soitin että "avaa kartasta sivu se-ja-se, olette vasemman alareunan urien y-haarassa) ja sitten suunnistin oman ryhmän oikeaa reittiä siitä mistä ne muut olivat kääntyneet harhaan. Viimeiksi Raajärvellä kerran kurkattiin ozista että varmasti ollan "oikeassa paikassa" eli että ei olla käännytty väärälle uralle.
Genimapin GT-kartastoa tulee käytettyä enemmän, kesälomareissullakin siitä oli monesti apua kun piti löytää vieraalla paikkakunnalla johonkin, ja pidempien siirtymien reitin optimointi tehtiin genimapilla monta kertaa kans. Kokeilkaas millä käsi-gps:llä onnistuu seuraava: "näytä mulle lyhin ja/tai nopein reitti paikkakunnalta A osoitteesta X paikkakunnalle B osoitteeseen Y, mahdollisesti paikkakunnan C pisteen Z kautta". Tai "näytä mulle postinumeron XXYYZ kattama alue"... :-)
Hyviä puolia on paljon, rahalle (läppäri + ozi alle neljäsataa, lisäksi mitä karttoihin menee) saa vastinetta lujasti, koneeseen mahtuu karttoja ihan sikana ja ohjelmistossa riittää ominaisuuksia moneen lähtöön, ja softia on hyvin tarjolla. Näyttö on iso ja selkeä, isommastakin alueesta saa käsityksen kun ei tarvii tuiottaa vaan tulitikkiaskin kokoust palaa kerallaan isosta kartasta. Niin ja se läppäri on mukana muutenkin, kun kovalevyä tarvitaan digikameran muistikortin jatkeeksi.
Huonoina puolina läppärin koko ja paino, käyttö rajoittuu autoon, eikä läppäri kestä kosteutta kovin hyvin. Tämän takia läppäri on mukana safareilla lähinnä varmistuksena, ajettu on aika pitkälle paperikarttojen mukaan, jotka esim. Raajärvellä ovat nyt todella hyvät. Läppärin käyttö lisääntyis varmasti, jos sille sais tehtyä hyvän telineen.
-Paavo