Offipalsta.COM - Maankäyttölaki.

Ja sitten tärppi lakiehdotuksesta...

6 §
Ikärajoitus
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa maastossa
kuljettaa 15 vuotta täyttänyt.
Edellä 1 momentissa säädetty ikävaatimus
ei koske moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa
ajettaessa muulta liikenteeltä eristetyllä
alueella.
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa muualla
maastossa kuin maastoliikennereitillä ja jääpeitteisellä
vesialueella kuljettaa 12 vuotta
täyttänyt 18 vuotta täyttäneen vastaavan ajoneuvon
ajo-oikeuden omaavan suorassa valvonnassa.
Alueella ei tällöin saa olla valvomatonta
muuta liikennettä.
Alle 12 -vuotias saa kuljettaa ikänsä ja kokonsa
puolesta soveltuvaa moottorikäyttöistä
ajoneuvoa muualla maastossa kuin maastoliikennereitillä
18 vuotta täyttäneen vastaavan
ajoneuvon ajo-oikeuden omaavan ohjauksessa.
Alueella ei tällöin saa olla valvomatonta
muuta liikennettä eikä suistumisvaaraa
tai pääsyä tielle.
6 a §
Luovuttajan vastuu
Ajoneuvon saa luovuttaa alle 15 –vuotiaan
kuljetettavaksi ainoastaan, jos luovuttaja on
varmistanut, että ajoneuvo on kuljettajalle
soveltuva, kuljettajalla on tarvittavat tiedot
ajoneuvon toiminnasta sekä riittävä valmius
sen kuljettamiseen.
Ajoneuvon luovuttajan on huolehdittava
siitä, että 5 §:n säännöksiä moottorikäyttöisen
ajoneuvon käyttämisestä maastossa noudatetaan

Ja tässä koko lakiehdotus.

HE 306/2010 vp
27
Lakiehdotus
Laki
maastoliikennelain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan maastoliikennelain (1710/1995) 32 §:n 3 momentti ja 36 §,
muutetaan 1—3 §, 2 luvun otsikko, 4 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 kohta, 6 ja 9 §, 11 §:n
1 momentti, 3 luvun otsikko, 13—23 ja 25 §, 26 §:n 1 momentti, 27 §, 29 §:n 1 momentti, 30
ja 31 §, 32 §:n 2 momentti, 33 §:n 1 momentti sekä 34 § ja 35 §, sellaisina kuin niistä ovat 9 §
ja11 §:n 1 momentti laissa 1586/2009, 14, 15, 22 ja 23 osaksi laissa 1018/1996, 25 § osaksi
laeissa 1586/2009, 1018/1996 ja 101/2000, 30 § osaksi laeissa 1018/1996 ja 101/2000, 31 §
laissa 101/2000 sekä 33 §:n 1 momentti ja 34 § laissa 484/2010, ja
lisätään 5 §:ään uusi 3 momentti sekä lakiin uusi 6 a, 14 a, 15 a, 17 a—17 c, 20 a, 26 a, 30 a
ja 30 b sekä 34 a—34 c § seuraavasti:
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja,
joita luonnolle tai muulle ympäristölle,
luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle
tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle
edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen
käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä,
sekä edistää liikenneturvallisuutta
ja järjestää maastoliikenneolosuhteita.
Haittojen ehkäisemisessä, liikenneturvallisuuden
edistämisessä ja maastoliikenneolosuhteiden
järjestämisessä on noudatettava
myös, mitä muualla laissa säädetään.
2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan moottorikäyttöisen
ajoneuvon käyttämiseen maastossa sekä
moottorikelkkailureitin ja maastoliikennereitin
perustamiseen ja pitämiseen.
Tämä laki ei koske ilma-aluksia eikä vesikulkuneuvoja.
3 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) moottorikäyttöisellä ajoneuvolla konevoimalla
liikkuvaa kulkuvälinettä, joka kulkee
maalla tai jäällä taikka kulkiessaan tukeutuu
maahan taikka jäähän eikä kulje kiskoilla;
ja
2) maastolla maa-aluetta, jääpeitteistä vesialuetta
ja maastoliikenteeseen tarkoitettua
aluetta, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu
kisko- tai ilmaliikenteeseen.
2 luku
Maastoliikenteeseen liittyvät oikeudet ja
rajoitukset
4 §
Oikeus liikkua maastossa
Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa
liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä
HE 306/2010 vp
28
maastossa maa-alueella ilman maan omistajan
tai haltijan lupaa. Sama koskee tällaisen
ajoneuvon perävaunua ja hinattavaa laitetta.
Lupaa ei kuitenkaan tarvita:
1)poliisin, tullilaitoksen, rajavartiolaitoksen
tai puolustusvoimien virkatehtäviin tai sairaankuljetukseen
taikka palo- ja pelastustoimen
tehtäviin;
— — — — — — — — — — — — — —
5 §
Moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttäminen
maastossa
— — — — — — — — — — — — — —
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
on 13 §:ssä tarkoitetulla maastoliikennereitillä
noudatettava, mitä tieliikennelain
(267/1981) 4 §:n 2 momentissa säädetään liikenteen
ohjauslaitteen noudattamisvelvollisuudesta,
9 §:n 1 momentissa ajoneuvon paikasta
ajoradalla, 10 §:n 1 momentissa ajoneuvojen
välisestä etäisyydestä, 14 §:n 1—3
momentissa väistämisvelvollisuudesta, 16
§:n 1 ja 2 momentissa ajoneuvojen kohtaamisesta
sekä 36 §:n§ 1 momentissa ajovalojen
käytöstä ajettaessa.
6 §
Ikärajoitus
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa maastossa
kuljettaa 15 vuotta täyttänyt.
Edellä 1 momentissa säädetty ikävaatimus
ei koske moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa
ajettaessa muulta liikenteeltä eristetyllä
alueella.
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa muualla
maastossa kuin maastoliikennereitillä ja jääpeitteisellä
vesialueella kuljettaa 12 vuotta
täyttänyt 18 vuotta täyttäneen vastaavan ajoneuvon
ajo-oikeuden omaavan suorassa valvonnassa.
Alueella ei tällöin saa olla valvomatonta
muuta liikennettä.
Alle 12 -vuotias saa kuljettaa ikänsä ja kokonsa
puolesta soveltuvaa moottorikäyttöistä
ajoneuvoa muualla maastossa kuin maastoliikennereitillä
18 vuotta täyttäneen vastaavan
ajoneuvon ajo-oikeuden omaavan ohjauksessa.
Alueella ei tällöin saa olla valvomatonta
muuta liikennettä eikä suistumisvaaraa
tai pääsyä tielle.
6 a §
Luovuttajan vastuu
Ajoneuvon saa luovuttaa alle 15 –vuotiaan
kuljetettavaksi ainoastaan, jos luovuttaja on
varmistanut, että ajoneuvo on kuljettajalle
soveltuva, kuljettajalla on tarvittavat tiedot
ajoneuvon toiminnasta sekä riittävä valmius
sen kuljettamiseen.
Ajoneuvon luovuttajan on huolehdittava
siitä, että 5 §:n säännöksiä moottorikäyttöisen
ajoneuvon käyttämisestä maastossa noudatetaan.
9 §
Kielto- ja rajoitusasian käsittely
Esityksen alueellisen kiellon tai rajoituksen
määräämisestä voi tehdä asianomainen kunta,
kunnan jäsen tai paliskunta taikka sellainen
viranomainen, yhteisö sekä maa- tai vesialueen
omistaja, jota asia koskee. Kiellon
tai rajoituksen määräämisen voi panna vireille
myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on tiedotettava kieltoa tai rajoitusta koskevasta
hakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään
30 päivän ajan asianomaisten kuntien
ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista
annetussa laissa (34/1925) säädetään.
Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava
ainakin yhdessä kiellon tai rajoituksen vaikutusalueella
yleisesti leviävässä sanomalehdessä,
jollei asian merkitys ole vähäinen tai
ilmoittaminen on muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on ennen kiellon tai rajoituksen määräämistä
kuultava kuntaa, jonka aluetta kielto tai
rajoitus koskee, sekä varattava muille viranomaisille,
yhteisöille toimialueellaan ja
maanomistajille sekä muille, joita asia koskee,
tilaisuus tulla kuulluksi.
Jos kielto tai rajoitus määrätään kunnan
esityksestä, se on määrättävä esityksen muHE
306/2010 vp
29
kaisena, jollei esityksestä poikkeaminen ole
tarpeen kansalaisten tasapuolisen kohtelun tai
alueellisen yhtenäisyyden vuoksi taikka
muusta erityisestä syystä.
11 §
Kiellon tai rajoituksen merkitseminen
Alueellinen kielto tai rajoitus on merkittävä
alueelle, jota se koskee, tai sen läheisyyteen.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
tulee määrätä merkitsemisestä kieltoa tai rajoitusta
koskevassa päätöksessä. Jollei merkitsemisestä
ole muuta määrätty, kiellon tai
rajoituksen merkitsemisestä vastaa kunta.
Velvollisuus kiellon tai rajoituksen merkitsemiseen
valtion maa-alueella tai jääpeitteisellä
vesialueella on kuitenkin sillä viranomaisella,
jonka hallinnassa alue on. Jos kielto
tai rajoitus on annettu pelkästään yksityisen
edun suojelemiseksi, merkitsemisestä
vastaa hakija.
— — — — — — — — — — — — — —
3 luku
Moottorikelkkailureitit ja maastoliikennereitit
13 §
Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti
Moottorikelkkailureitti on maastosta merkitsemällä
erotettu reitti, joka on tarkoitettu
yleistä tai yksityistä moottorikelkka- ja muuta
moottorirekiliikennettä varten lumipeitteen
aikana ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä
ei voida pitää vähäisinä. Moottorikelkkailureitti
on tieliikennelain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu
tie.
Maastoliikennereitti on maastossa maaalueella
kulkeva reitti, joka on tarkoitettu
yleistä tai yksityistä maastoajoneuvoliikennettä
varten ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä
ei voida pitää vähäisinä.
Moottorikelkkailureittiin ja maastoliikennereittiin
voi kuulua tarpeellisia levähdysalueita
ja huoltoalueita.
14 §
Reitinpitäjä
Moottorikelkkailureitillä ja maastoliikennereitillä
on oltava reitinpitäjä, joka vastaa reitin
pitämiseen liittyvistä velvoitteista. Reitinpitäjänä
voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio,
yhteisö tai elinkeinonharjoittaja taikka
maan omistaja tai haltija.
Reitinpitäjän hyväksyy elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus. Reitinpitäjällä tulee
olla taloudellinen ja toiminnallinen valmius
ja kyky pitää reitti 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla
asianmukaisessa kunnossa. Reitinpitäjän
vaihtuessa on uuden reitinpitäjän ilmoitettava
vaihtumisesta elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukselle reitinpitäjäksi hyväksymistä
varten.
14 a §
Luonnonsuojelualueella ja erämaa-alueella
olevat reitit
Moottorikelkkailureitin perustamisesta valtion
omistamalle luonnonsuojelualueelle
päättää Metsähallitus sen estämättä mitä
luonnonsuojelulain (1096/1996) 13 §:n 1
momentin 1 kohdassa säädetään.
Moottorikelkkailureitin ja maastoliikennereitin
perustamisesta erämaalain (62/1991)
mukaiselle erämaa-alueelle päätetään sen estämättä,
mitä erämaalain 5 §:ssä säädetään,
alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Metsähallitus
voi päätöksellään muuttaa hoito- ja
käyttösuunnitelmassa osoitetun reitin sijaintia,
jos se on tarpeen poronhoidon kannalta.
15 §
Moottorikelkkailureitin ja maastoliikennereitin
perustamisen ja sijoittamisen edellytykset
Moottorikelkkailureitti ja maastoliikennereitti
voidaan perustaa, jos maa- tai vesialueen
omistaja tai haltija ja reitinpitäjä asiasta
sopivat.
Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa
alueen omistajan tai haltijan suostumuksesta
riippumatta, jos reitin perustaminen on tarpeen
yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai
HE 306/2010 vp
30
yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä
aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle eikä
poronhoidolle huomattavaa haittaa. Kunnalle
on varattava tilaisuus esittää arvionsa yleisen
kulkuyhteyden tai yleisen virkistyskäytön
tarpeesta.
Moottorikelkkailureittiä ja maastoliikennereittiä
ei saa sijoittaa siten, että sen perustamisesta
tai käyttämisestä aiheutuu huomattavaa
haittaa tai sen vaaraa:
1) asutukselle, luonnolle tai muulle ympäristölle;
2) luontaiselinkeinolle tai maa- ja metsätaloudelle;
3) yleiselle liikenneturvallisuudelle;
4) yleiselle virkistyskäytölle; tai
5) muulle yleiselle tai yksityiselle edulle.
Reitin laadinnassa on otettava huomioon
aluetta koskeva kaava. Reitin sijoittaminen ei
saa merkittävästi vaikeuttaa kaavan laatimista.
Reittiä laadittaessa on noudatettava, mitä
luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään
tai määrätään.
15 a §
Saamelaisten oikeudet
Moottorikelkkailureittiä ja maastoliikennereittiä
ei saa sijoittaa siten, että sen perustaminen
tai käyttäminen yksin tai yhdessä alueen
muiden käyttömuotojen kanssa heikentäisi
saamelaisten kotiseutualueella olennaisia
edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja
taikka muutoin ylläpitää ja
kehittää saamelaiskulttuuria.
16 §
Reittisuunnitelma
Reitinpitäjän on moottorikelkkailureitin ja
maastoliikennereitin perustamiseksi laadittava
reittisuunnitelma.
Reittisuunnitelman tulee sisältää selvitys:
1) reitinpitäjästä;
2) reitin tarkoituksesta ja reitillä kulkevista
ajoneuvoista;
3) reitin leveydestä ja kulusta maastossa
sekä reittiin kuuluvista levähdys- ja huoltoalueista;
4) kiinteistöistä, joiden alueelle reitti sijoittuu;
5) alueiden omistajien antamista suostumuksista;
ja
6) reitin vaikutuksista 15 §:n 3 momentissa
tarkoitetulle yleiselle ja yksityiselle edulle.
17 §
Reittisuunnitelman käsittely
Reittisuunnitelman hyväksymistä haetaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on ennen asian ratkaisemista varattava
niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa
koskea, ja muille tahoille tilaisuus lausua
mielipiteensä hakemuksesta.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on tiedotettava reittisuunnitelmaa koskevasta
hakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään
30 päivän ajan asianomaisten kuntien
ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista
annetussa laissa säädetään. Kuulutuksen
julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin
yhdessä reittisuunnitelmanvaikutusalueella
yleisesti leviävässä sanomalehdessä,
jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen
on muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Kuulutuksesta on annettava erikseen tieto
niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
tulee pyytää hakemuksesta lausunto sen
kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta,
jonka alueella reitti kulkee. Jos reitti sijoittuu
tai sen vaikutukset ulottuvat saamelaisten kotiseutualueelle
ja reitti voi vaikuttaa saamelaisille
alkuperäiskansana kuuluviin oikeuksiin,
saamelaiskäräjille on varattava tilaisuus
antaa lausunto. Neuvotteluvelvollisuudesta
säädetään saamelaiskäräjistä annetun lain
(974/1995) 9 §:ssä.
17 a §
Reittisuunnitelman hyväksyminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
hyväksyy reittisuunnitelman, jos suunnitelma
täyttää moottorikelkkailureitin ja maastoliiHE
306/2010 vp
31
kennereitin perustamiselle ja sijoittamiselle
15 ja 15 a §:ssä säädetyt edellytykset.
Reittisuunnitelman hyväksymistä koskevaan
päätökseen voidaan liittää tarpeelliset
määräykset reitin rakentamisesta ja käyttämisestä
aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja
liikenneturvallisuuden varmistamiseksi.
17 b §
Reitistä aiheutuvien menetysten korvaaminen
Maan käyttöoikeuden luovuttamisesta reittiä
varten sekä reitin perustamisesta ja käyttämisestä
aiheutuvasta vahingosta tai haitasta
kiinteistölle, maa-alueen omistajalle tai haltijalle
vaadittaessa suoritetaan korvaus. Korvattavana
menetyksenä pidetään myös vahinkoa,
joka reitin rakentamisesta tai käyttämisestä
aiheutuu poronhoidolle tai ammattimaiselle
kalastukselle.
Korvauksen suorittamisesta vastaa reitinpitäjä.
Jos korvauksista ei sovita, asia ratkaistaan
reittitoimituksessa.
17 c §
Reittisuunnitelman hyväksymispäätöksen täytäntöönpano
Reittisuunnitelman hyväksymistä koskeva
päätös saadaan panna täytäntöön, kun se on
saanut lainvoiman.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei
täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi,
reitinpitäjän pyynnöstä reittisuunnitelman
hyväksymispäätöksessä määrätä, että
reitin rakentaminen voidaan muutoksenhausta
huolimatta aloittaa reitin hyväksymispäätöstä
noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän
vakuuden ympäristön saattamiseksi
ennalleen päätöksen kumoamisen tai muuttamisen
varalle. Vaatimus vakuuden asettamisesta
ei koske valtiota tai sen laitosta eikä
kuntaa tai kuntayhtymää.
18 §
Reittitoimitus
Moottorikelkkailureitin pitäjän on haettava
reittitoimitusta maanmittaustoimistolta. Edellä
15 §:n 2 momentissa tarkoitettua reittiä
koskeva hakemus on jätettävä vuoden kuluessa
siitä, kun reittisuunnitelmaa koskeva
päätös on saanut lainvoiman. Maastoliikennereitin
pitäjä voi hakea reittitoimitusta, jos
asiasta on sovittu kiinteistön omistajan tai
haltijan kanssa.
Reittitoimitukseen sovelletaan, mitä ulkoilulain
(606/1973) 5–7 §:ssä säädetään. Menettelystä
reittitoimituksessa, muutoksenhausta
toimituksessa annettuun päätökseen tai
suoritettuun toimenpiteeseen sekä kiinteistörekisteriin
merkitsemisestä on muutoin voimassa,
mitä yksityisistä teistä annetussa laissa
(358/1962) säädetään.
19 §
Reitin käyttöönotto
Reitin käyttöön ottamisesta päättää reitinpitäjä.
Reitti voidaan ottaa käyttöön, kun reittisuunnitelman
hyväksymistä koskeva päätös
on saanut lainvoiman ja reitti on rakennettu.
Jos moottorikelkkailureittiä koskeva asia
on käsiteltävä reittitoimituksessa, ei reittiä
saa ottaa käyttöön ennen kuin toimitus on
saanut lainvoiman ja reitti on rakennettu.
20 §
Reitinpitäjän oikeudet ja velvollisuudet
Reitinpitäjällä on oikeus rakentaa reitti ja
pitää reitti kunnossa reittisuunnitelman mukaisesti.
Reitinpitäjällä on oikeus poistaa reitiltä
ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita
vähäisiä luonnonesteitä. Reitinpitäjän on tarvittaessa
tehtävä reitillä olevaan aitaan sellainen
portti, veräjä tai muu laite, ettei reitistä
aiheudu haittaa kiinteistön tarkoituksenmukaiselle
käytölle eikä poronhoidolle, ja pidettävä
se kunnossa.
HE 306/2010 vp
32
Reitinpitäjän on huolehdittava siitä, että
reitti on sen käyttötarkoitus huomioon ottaen
asianmukaisessa kunnossa, riittävästi merkitty
maastoon ja että reitille on sijoitettu liikenneturvallisuuden
edellyttämät liikennemerkit.
Jos reitti ei ole käytössä ympärivuotisesti,
reitinpitäjä päättää ajokauden alkamisesta ja
päättymisestä. Yksityistä käyttötarkoitusta
varten perustetun reitin pitäjä voi rajoittaa
reitin käyttämistä.
20 a §
Reitin käytöstä perittävät maksut
Reitinpitäjällä on oikeus periä maksu muun
kuin 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun reitin
käyttämisestä.
Valtion tai kunnan pitämän reitin käyttämisestä
voidaan periä maksu reitin perustamisesta,
ylläpidosta ja käytöstä aiheutuvien kustannusten
kattamiseen. Valtiolle perittävän
maksun suuruutta määrättäessä noudatetaan,
mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992)
säädetään. Kunnalle perittävän maksun perusteen
on vastattava valtion maksuperustelakia.
Kunnalle perittävän maksun perusteista
määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä
taksassa.
Muun kuin valtion tai kunnan pitämän reitin
käytöstä perittävästä maksusta määrää reitinpitäjä.
21 §
Vastuu vahingoista
Reitinpitäjä on velvollinen korvaamaan vahingon,
joka reitin käyttäjälle tai sivulliselle
on aiheutunut reitin käyttämisestä, jos vahinko
on johtunut reitinpitäjän tahallisuudesta
tai huolimattomuudesta. Korvauksen määräämisestä
ja sovittelusta sekä korvausvastuun
jakautumisesta kahden tai useamman
korvausvelvollisen kesken säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974).
Reitin pitämisestä johtuvan ympäristövahingon
korvaamisesta säädetään ympäristövahinkojen
korvaamisesta annetussa laissa
(737/1994).
22 §
Reitin siirtäminen
Reitin pysyvään siirtämiseen sovelletaan,
mitä reitin perustamisesta säädetään.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi antaa luvan reitin vähäiseen tai tilapäiseen
siirtämiseen, jos maanomistaja hyväksyy
siirron eikä siitä aiheudu 15 §:n 2—4
momentissa tai 15 a §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia.
23 §
Reitin lakkauttaminen
Reitti tai sen osa lakkautetaan, jos:
1) reitti tai sen osa ei enää täytä 15 §:n 2 ja
3 momentissa tai 15 a §:ssä säädettyjä reitin
perustamisen tai sijoittamisen edellytyksiä;
2) reittiä pidetään sopimuksen vastaisesti;
3) reitinpitäjä pyytää lakkauttamista; tai
4) lakkauttamiseen on muu erityinen syy.
Reitin lakkauttamista koskevan asian ratkaisee
hakemuksesta tai omasta aloitteestaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Reitin
lakkauttamista koskevaan päätökseen on
liitettävä reitin lakkauttamisesta johtuvat tarpeelliset
määräykset. Elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen on ilmoitettava reittitoimituksessa
käsitellyn reitin tai sen osan
lakkauttamisesta kiinteistörekisterin pitäjälle.
25 §
Maastoliikennerikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) rikkoo 4 §:n 1 momentissa säädettyä
maastossa liikkumista, pysäyttämistä ja pysäköintiä
koskevaa kieltoa;
2) rikkoo 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua
huolehtimisvelvollisuutta ja teko on omiaan
aiheuttamaan ilmeistä vahinkoa tai haittaa
luonnolle, muulle ympäristölle, kiinteistölle
tai luontaiselinkeinolle taikka huomattavaa
häiriötä asutukselle;
3) rikkoo 5 §:n 3 momentissa säädettyjä
maastoliikennereitillä noudatettavia liikennesääntöjä;
HE 306/2010 vp
33
4) luovuttaa moottorikäyttöisen ajoneuvon
kuljetettavaksi 6 ja 6 a §:n vastaisesti;
5) käyttää moottorikäyttöistä ajoneuvoa
maastossa vastoin valtioneuvoston 7 §:n
taikka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
8 §:n nojalla antamaa kieltoa tai rajoitusta;
6) ylittää 29 §:n nojalla säädetyn yleisen
nopeusrajoituksen maastossa;
7) rikkoo 16 §:n säännöksiä reittisuunnitelman
laatimisvelvollisuudesta;
8) laiminlyö 34 a §:n nojalla määrätyn velvollisuuden
esittää reittisuunnitelma viranomaisen
hyväksyttäväksi;
9) rikkoo reittisuunnitelman hyväksymispäätökseen
tai reittitoimituksessa annettuun
päätökseen sisältyviä määräyksiä;
10) laiminlyö 30 §:ssä säädetyn luvan hakemisen
tai rikkoo luvan määräyksiä; tai
11) jättää noudattamatta 33 §:ssä tarkoitetun
pysähtymismerkin,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa
säädetä ankarampaa rangaistusta tai 26 §:stä
muuta johdu maastoliikennerikkomuksesta
sakkoon.
26 §
Ajoneuvon luvaton pysäyttäminen ja pysäköiminen
Edellä 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta
moottorikäyttöisen ajoneuvon ja moottorikäyttöisen
ajoneuvon perävaunun tai hinattavan
laitteen luvattomasta pysäyttämisestä tai
pysäköimisestä toisen maalla voidaan määrätä
suoritettavaksi pysäköintivirhemaksu siten
kuin siitä erikseen säädetään.
— — — — — — — — — — — — —
26 a §
Toimenpiteistä luopuminen
Jos 25 §:ssä 3—11 kohdassa tarkoitettu
rikkomus on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen,
voidaan siitä jättää syyte ajamatta ja
rangaistus tuomitsematta.
Jos rikkomus on ilmeisesti sellainen kuin 1
momentissa säädetään, valvontaa suorittava
poliisimies, rajavartiomies, tullimies tai Metsähallituksen
erätarkastaja voi muihin toimenpiteisiin
ryhtymättä antaa rikkomukseen
syyllistyneelle huomautuksen.
27 §
Syyteoikeus
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 25
§:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta teosta, jolla
on loukattu ainoastaan yksityisen etua tai oikeutta,
ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen
pantavaksi taikka erittäin tärkeä yleinen
etu vaadi syytteen nostamista.
29 §
Yleinen nopeusrajoitus
Yleisestä nopeusrajoituksesta maastossa
säädetään valtioneuvoston asetuksella. Yleinen
nopeusrajoitus ei koske 30 §:ssä tarkoitettua
kilpailua tai harjoitusta eikä 6 §:n 2
momentissa tarkoitettua muulta liikenteeltä
eristettyä aluetta.
— — — — — — — — — — — — — —
30 §
Kilpailut ja harjoitukset
Maastossa samalla alueella pysyvästi tai
toistuvasti moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla
järjestettäviin kilpailuihin tai harjoituksiin
on, jollei toiminnalle ole ympäristönsuojelulain
(86/2000) nojalla haettava ympäristölupaa,
haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen
lupa.
Lupa on haettava myös sellaiselle yksittäiselle
tapahtumalle, josta voi aiheutua huomattavaa
haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle,
asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle,
kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle
edulle. Poliisin, palo- ja pelastustoimen,
rajavartiolaitoksen tai puolustusvoimien
harjoituksiin liittyvälle tapahtumalle ei tarvitse
hakea lupaa.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu lupa
myönnetään, jos alueen omistaja tai haltija
on antanut suostumuksensa toiminnalle ja
toiminta voidaan järjestää turvallisesti eikä
toiminnasta aiheudu kohtuutonta haittaa
HE 306/2010 vp
34
luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle,
asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle
tai muulle yleiselle edulle tai kaavan toteuttamiselle.
30 a §
Lupapäätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta
huolimatta
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei
täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi,
luvan hakijan pyynnöstä 30 §:n mukaisessa
lupapäätöksessä määrätä, että toiminta
voidaan muutoksenhausta huolimatta
aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija
asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön
saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen
tai lupamääräyksen muuttamisen
varalle. Vaatimus vakuuden asettamisesta ei
koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai
kuntayhtymää.
30 b §
Maksut
Kunta voi periä maksun 11 §:n 1 momentin
mukaisesta kiellon tai rajoituksen merkitsemisestä
aiheutuvien kustannusten kattamiseksi
kieltoa tai rajoitusta hakeneelta ja kunnan
ympäristönsuojeluviranomainen 30 §:n
mukaisen asian käsittelystä luvanhakijalta.
Maksun suuruus määrätään kunnan hyväksymän
taksan perusteella. Taksan perusteiden
tulee noudattaa valtion maksuperustelakia.
31 §
Muutoksenhaku
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen,
Metsähallituksen sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen
tämän lain nojalla
antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla
hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Valitusoikeus on:
1) sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa
koskea;
2) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä,
jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun,
asuinympäristön viihtyisyyden, luonnon
virkistyskäytön tai maastoliikenteen edistäminen;
3) asianomaisella kunnalla;
4) yleistä etua valvovalla viranomaisella;
5) saamelaiskäräjillä sillä perusteella, että
moottorikelkkareitin tai maastoliikennereitin
sijoittaminen heikentää saamelaisten oikeutta
alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää
omaa kieltään ja kulttuuriaan kotiseutualueella.
Valitus, joka koskee elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen tai Metsähallituksen tekemää
päätöstä, tehdään sille hallintooikeudelle,
jonka tuomiopiirissä kysymyksessä
olevaa toimintaa pääosin harjoitetaan.
32 §
Valvonta
— — — — — — — — — — — — — —
Moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä
maastossa valvovat poliisi, tullilaitos ja
rajavartiolaitos sekä Metsähallituksen erävalvonnasta
annetun lain (1157/2005) 3 §:ssä
tarkoitetut erätarkastajat.
33 §
Pysähtymisvelvollisuus
Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan
on maastossa, moottorikelkkareitillä ja metsätiellä
välittömästi pysähdyttävä virkapukuisen
tai näkyvällä virkamerkillä varustetun
poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehen antamasta
merkistä taikka Metsähallituksen erävalvonnasta
annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun erätarkastajan
antamasta pysähtymismerkistä.
— — — — — — — — — — — — — —
34 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Jos joku rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla
annettua säännöstä tai määräystä, elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus voi:
HE 306/2010 vp
35
1) kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta
säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;
2) määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa;
3) määrätä hänet oikaisemaan sen, mitä
säännösten tai määräysten vastaisesti on tehty.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa tai
määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai
uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään
laiminlyöjän kustannuksella. Uhkasakkoa
ja teettämisuhkaa koskevassa asiassa
sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa
(1113/1990) säädetään.
34 a §
Reittisuunnitelman esittämiseen velvoittaminen
Jos moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa
liikkumisen vaikutuksia ja liikennemääriä
ei voida pitää vähäisinä, elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus voi liikenteestä
haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä toiminnanharjoittajan
jättämään reittisuunnitelman
hyväksymistä koskevan hakemuksen.
Jos moottorikäyttöisen ajoneuvon maastossa
liikkuminen perustuu maanomistajan antamaan
suostumukseen, voidaan maanomistaja
velvoittaa jättämään kyseinen hakemus.
Mahdollisuuteen tehostaa määräystä uhkasakolla
sovelletaan, mitä 34 §:n 2 momentissa
säädetään.
34 b §
Virka-apu
Poliisi on velvollinen antamaan virka-apua
tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamiseksi. Sama
velvollisuus on rajavartioviranomaisilla ja
Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain
3 §:ssä tarkoitetuilla erätarkastajilla toimialueellaan.
34 c §
Maksujen periminen
Tämän lain 30 b §:ssä tarkoitetut maksut
ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä
säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007).
35 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella säädetään:
1) maastoliikennekieltoa tai -rajoitusta
koskevan hakemuksen sisällöstä;
2) reittisuunnitelman hyväksymistä koskevan
hakemuksen sisällöstä;
3) tieliikennelainsäädännön nojalla säädettyjen
liikennemerkkien käytöstä maastossa,
maastoliikenteen kieltojen ja rajoitusten sekä
maastoliikennereitin merkitsemisestä; sekä
4) todistuksesta ajoneuvon käyttämisestä
poronhoitotöissä.
———
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta
2012.
Hallintoviranomaisessa tämän lain voimaan
tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan
lain voimaan tullessa voimassa olleita
säännöksiä.
Tämän lain 13 §:ssä tarkoitetusta olemassa
olevasta reitistä, jota ei ole käsitelty reittitoimituksessa
ja jonka vaikutuksia ja liikennemääriä
ei voida pitää vähäisinä, tulee reitistä
vastaavan tehdä ilmoitus elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle vuoden kuluessa
tämän lain voimaantulosta. Reittiä koskevassa
ilmoituksessa annettavista tiedoista
säädetään ympäristöministeriön asetuksella.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi kolmen vuoden kuluessa ilmoituksen jättämisestä
antaa reitistä vastaavalle 17 a §:ssä
tarkoitetut tarpeelliset määräykset lain ja sen
nojalla annettujen säännösten ja määräysten
noudattamiseksi. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla
maastossa liikkumisesta haittaa kärsivä
voi saattaa reittiä koskevan ilmoitusmenettelyn
vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa.
HE 306/2010 vp
36
—————
Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2010
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Lähde:finlex

Ja tosiaankin muuttakaa otsikko vaikka muotoon: Uusi maastoliikennelaki. Koska siitä tässä on kyse.
Löytyy sitten joskus haullakin kun joku nyyberö asiaa tiedustelee ja siihen vastataan että koita hakua.