tom
 

Tom kutsui äitinsä kotiinsa päivälliselle.
Päivällisen aikana äiti ei voinut olla huomaamatta, että
Tomin kämppäkaveri Per, oli valtavan iso ja komea. Hän oli myös
jo pitkään epäillyt, että nämä kaksi olivat varmaan paljon muutakin
kuin pelkästään kämppäkavereita keskenään ja kysyi pojaltaan pitikö äidin
epäilys paikkaansa. Tom kuitenkin kiisti väitteen ja vakuutti, että
he olivat tosiaankin pelkkiä kämppäkavereita.

Viikko päivällisen jälkeen Per sanoi Tomille:"Oletko nähnyt
sitä kaunista hopeista soppakauhaa. Se hävisi sen jälkeen, kun
äitisi kävi meillä päivällisellä. Ei kai äitisi vain ole ottanut sitä?"

Tom ei voinut uskoa sitä, mutta lähetti äidilleen kuitenkin
e-mailin varmistaaksen asian; -Rakas äiti, minä en sano, että "otit"
tai "et ottanut" soppakauhaa, mutta se on tosi, että se on ollut
poissa siitä lähtien kun kävit päivällisellä.

Muutaman päivän kuluttua äidiltä tuli vastaus:
- Rakas Tom, minä en sano, että "makaat" tai "et makaa"
Perin kanssa.
Mutta jos hän olisi nukkunut yönsä omassa sängyssään, hän
olisi jo aikaa sitten löytänyt soppakauhan. Terveisin Äiti.

-^-^-^--^-^-^-^-^-^-^-^-^-
<bono length="190" weight="100">
**<email> -bono-@city.fi </email>
</bono>

[demom]

"oliko hyvä" vai "eikö ollut hyvä".

<img src=/smiley/sun.gif border=0 align=middle>

Tää oli hyvä!!!

---MäIte---

*Let's kill them all and let Gods sort them out*