|
Soittimet ja soittajat
Kun tää on kerta chit chat tai shit chat :D niin laitetaas tällanen ketju pystyyn,
kun iän mukana toi offailu ja veneily itellä vähän haalistunu ja rakentelut suuntautunu enempi noihin 50- luvun Land Rover Serieksien kunnostukseen ja kotimuusikointiin, niin laittakaas tähän millasia soittimia, vahvistimia, kiippareita jne löytyy ja räpläätte joko ammatikseen, harrastuksena tai muumuusikkona omaksi tai muiden iloksi (rasitukseksi). Taustaa: Itse koskaan ole osannut "oikeasti" soittaa mitään instrumenttia, mutta kuulolta koskettimilla pystynyt esim. melodian hakemaan. Nuotitkin tiedän, mutta ns. sheet music eli nuoteista en kyllä osaa soittaa. :rolleyes: Teininä (16 v.) yksien koulukavereiden bändissä kävin parit treenit laulamassa, mutta en digannut biiseistä joita piti vetää, niin loppui siihen, kun itse diggasin Zeppelin, Purple, Sabbath, Rainbow, Whitesnake, Maiden -osastosta, tosin vuosien mittaan laajentunut tuokin toleranssi. :D Melko pian sitten nuoruuden :D 2019 ostin synan ja räppäilin sillä jotain randomia ja Covidin aikaan tuli rakenneltua pari sikarilaatikkokitaraa. Ja sitten lähti vähän lapasesta, kitaroita, vahvistimia, laulumikkiä, synaa, bassoa, sähkörumpua jne hankittu ja pikku kotistudio tuli kyhättyä, eli kaikenlaista härpäkettä ostettu/laitettu/rakenneltu ja biisejäkin tehty. Elikkäs, laita tähän millasia soittimia löytyy ja mitä niillä touhuat. Laittelen pikkuhiljaa omistakin tänne kuvaa, jos löytyy tämmöiseen ketjuun muitakin kiinnostuneita. |
Mitään en osaa soittaa, mutta tuon kaltaisen diddleyn meinasin jossain vaiheessa väsätä: https://www.youtube.com/watch?v=Dm-5fCciOvE
Mökillä voi sitten hönössä tuottaa ääntä... :D |
Soittamista tulee jostain kulmasta harrastettua. Nuorena hommasin Hammond L-100:sen, Leo 200 leslien, Rhodesin, Clavinetin ja myöhemmin WLM Trip keikkarut. Kokeiltu hanuria pianokoskettimin ja bassokitaraa.
Nyt tulee soitettua vanhoja hyviä biisejä mieluiten jos on hyviä pianoja tai flyygeleitä, mutta yleensä ei ole, niin jollain sähkövehkeillä. Joululaulukeikkaa viimeksi, jossa itsellä Yamaha CP4. Ruvennut soittamaan niitä tyylejä, joita ei soiteta kovaa. Yhdet hauskat kotitreenit meni niin, että oli sulassa sovussa joululaulua, Toivelaulukirjoista vastaan tulevia, Pate Mustajärven muistoksi Popedaa ja lopuksi pari Georg Otsin laulua. Kun on vuodet vierinyt, nuotit kiinnostaa enemmän, miten äänittää, kuvata ja laulut. Onko laulupuoli iskussa on keikkailua varten ratkaisevampaa. |
No joo, ikäni olen soitellut kitaraa erilaisissa bändeissä ja vielä tätänykyäkin käyn soittokeikoilla 20-30 kertaa vuodessa. Vahvareita ja äänentoistolaitteita kertynyt vuosien varrella aikamoiset kasat.
|
Entisessä elämässä, eli ennen kolarissa pään rikkomista, tuli soiteltua ja lauleltua vaikka ja mitä. Perus kitara, basso, haitari, koskettimet, saksofoni, klarinetti löyty itteltä, eli oikeastaan kaikki paitsi rummut ja vaskipuhaltimet. Sittemmin toisinaan päässyt kokeilemaan, vanhat biisit menee edelleen, vaan yhtään oudompien kanssa, saati lappusista soittelu, ei enää nupissa riitä prosessoinnin nopeus...
Onneks näköjään tullut siirrettyä ainakin osaan jälkikasvua, kaks pienintä tykkää käydä muskarissa, kaks seuraavaa pikku-pelimanneissa jossa soittavat viiskielistä kannelta laulun lisäks, toiseksi isoin lähinnä kuuntelee sujuvasti ja vanhin sitten muiden edestä. Musalukiossa toista vuotta, soittaa sujuvasti koskettimia ja bassoa, opettelee kitaraa ja saksofonia, laulaa niin soolona kuin stemmoja, ja just käytiin lunastamassa Hammond XK3-C vähänniinkö 18v synttärilahjaksi... Silti toisinaan tulee löydettyä kaikesta huolimatta ittensä sähköpianon takaa, tai akustinen kitara sylissä. Kiva olis opetella uusiakin, tai soittaa jossakin mukana, vaan kun ei taivu. Entiset vanhat menee ihan itsestään, ajattelematta, ja jos ajatella pitää soitannon ohessa niin sit ollaan taas myöhässä... |
Näyttäisi olevan niin, sitä mitä on kuunnellut pidemmän aikaa, oppii soittamaan. Siksi kannattaa kuunnella monipuolisesti.
Turhauttaa vähän hyvien akustisten pianojen ja flyygeleiden vähäisyys. Kunnon vanhan ajan pianopöhinää on saanut aikaan vaikka Krauss Stutgart pystypianolla. Tykkään jos soitossa on jotain yllätyksellisyyttä. Harmoonikin oli ihan hauska kun sai kokeilla hyvin viritettyä kansanmusiikkibändin kanssa. |
^Pikkuveljen studiolle hankkivat joskus viime vuoden puolella, ns. ristuksenvanhan pystypianon. Joo, on vähän, tai oikeastaan vähän enemmän kuin vähän, tukevaa matalien äänien puolellakin. Aivan jotain muuta kuin Hellaksen lastulevypianot...
Hauskaa kyllä ollut seurata tuon esikoisen soiton oppimisen kehitys. Ei edes tiennyt osaavansa soittaa, kun ei ollut koskaan tullut edes kokeiltua. Eksyi sitten serkkunsa luona laulamaan taustoja, kun heillä on bändivermeet keittiössä aina valmiina, jos vaikka tulee mieleen saada joku biisi soitettavaksi. Siinä jammailivat, ja kun kerran oli sähköpiano siinä edessä, niin lähti vaan mukaan sillä soittamaan. Koko porukka yllättyi tuosta, ja siitä sitten se kipinä syttyi. Pari talvea kansalaisopiston pianon alkeita opetellen, siitä sitten musalukioon, ja näkyy menevän kuullun perusteella melkein mikä tahansa. Löytää sopivat sävelet helpon oloisesti, eikä tunnu pelkäävään niin mitään eli heittäytyy täysillä mukaan -periaatteella "pääasia että bändillä on hauskaa"... Eivätkä luokkakonserteissakaan mene aina ihan helpoimmilla perinteisillä, viimeksi aloittivat Michael Jacksonin Thrillerillä, muutamia tunnettuja hittejä Abbasta lähtien, väliin sit Alan Parsons Projectin progea, pääasiassa The Turn Of The Friendly Card -levyltä. Seuraavaksi meinaavat ottaa mukaan jonkun tai joitakin biisejä Uriah Heepin tuotannostakin... Ehkä noihin kappalevalintoihin saattaa vaikuttaa sekin mitä on autoillessa kuullut, ihan pienestä pitäen, ja toisinaan kotonakin levyltä... |
Tuuminut pitäisikö ruveta enemmän treenaamaan nuottimusaa kun on tähän asti ollut aika jazzpainotteinen lähestyminen. Ei välttämättä hyvin keikkaa sille musalle mitä toivoisi.
Youtube tarjoaa hyvin ehdotuksia kun kuuntelee jotain. https://youtu.be/01wLgI8-D74?si=3U5MKjEhE4vBVCX5 https://youtu.be/EKul8vNIiRQ?si=GDlWcv6NN_bWemjT Sähköisempi musa on jäänyt vähemmälle kun sitä soitetaan liian kovaa. Joitain hauskoja juttuja on siinäkin muuten ollut. Vanha disco funk otteella saa hyvälle mielelle. |
Lainaus:
No, itse jatkan "Hammond" saundeilla sit edelleen tolla Rolandin VK-8M urkumoduulilla joka kyllä ihan bueno, ja ylämanuaalina toimii sen kanssa Kurzweil PC361 syna ja alamanuaalina Roland Fantom G7, nää siis MIDI:llä kiinni. Synat menee molemmat tuplavolapolkimen läpi 3 kanavaiseen Behringerin Ultratone K900 FX vahvistimeen. Jokaisen kanavan voi erikseen miksata ja löytyy myös EQ sekä efektit ym. Ja urkumoduulista Hammond soundit taasen menee volapolkimen kautta Marshallin Valvestate 8080 putki/trankku kitaravahvistimeen Elektroharmonixin Overlord pedaalin läpi. Marshalliin tietty, että Jon Lord "monster" soundit saa irti. Välillä stackissa on vielä ylinnä Korgin MicroKORG S minisyna. Pedaaleja sitten sustaineille ja leslielle fast/slow/stop jne lattialla. Siinäpä toi kosketinosasto lyhykäisesti, tosin tietsarissa DAW:issa kiinni kokeiluihin AKAIn MPK Mini MK3. |
^On, just sama soitin, Jylhältä ostettuna. Ja samat väijyntätuokiot, Torissa oli pitkään myynnissä, vaan ei koskaan vastannut yhteydenottopyyntöön myyjä...
Soitinkaupan omistaja on samalta seudulta kuin minä, pari vuotta vanhempi eli isomman veljen ikäluokka, ja on kyllä siellä käydessä toisinaan mennyt vanhojen muisteluksikin. Eikä yllätä että pikkuveljenikin, muusikon, tuntee myös hyvin vuosikymmenten ajalta... Joskus tuntee ittensä vanhaksi, vastahan sitä tuli pikkuveljelle opetettua ekat soinnut kitaralla, 40 vuotta sitten... Omista entisistä soittimista pikkasen jäi kaihertamaan tenori-fonin myynti, mut onneksi pystyy perustelemaan ittelle että vaihdoin kuitenkin kahteen moottoripyörään sen. Enempi ärsyttää 760 Leslien myynti, nyt sille olisi taas käyttöä, mutta ei siihen elämäntilanteeseen saati asuinpaikkaan oikein mitenkään sopinut se... |
Hammondista puheen ollen, oottelen just tätä Jon Lordi:sta tehtyä kirjaa, joka piti ennakkotilata ja eka painos oli rajattu hard back ”Concerto” edition,
joka näköjään myyty loppuun. Mutta kirjaa saa kyllä käsittääkseni vielä ”normaalipainoksena”. Tilasin sen Joulukuussa, ja nyt piti tällä viikolla alkaa muun Euroopan lähetykset, kun ekaksi hoitivat UK:n ja Saksan. Osa noista ennakkotilaajista pistävät ehkä kirjan myyntiin e-Bay / Amazon, mutta varmaan jotain pehmeäkantisiakin saanee. Tästä siis on kyse: https://www.youtube.com/watch?v=3-idGSSKWfY https://www.youtube.com/watch?v=l-Rl4yKEiHI Vaihteeksi näin, kun jo noita kitaristi / vokalisti bändikirjoja tullu viimeksi luettua. |
Mä sain Pianoteq 8 ohjelmalla säätelemällä ihan mielenkiintoisia pianoja. Vakio presetit ei ollut ok. Ne pitää muuteskin rautasoittimissakin rakentaa omiin tarpeisiin.
Viscount Legendissä on ehkä aika hyvää Hammondia. Minä tykkäisin urusta, joka käy moneem tarpeeseen. Jotkut käyttää uruissa Hauptwerkkiä. |
Viscount ja Crumar tekee käsittääkseni molemmat melko autenttisen kuuloisia Hammond soundisia tone wheel urkuklooneja, ja toiminnotkin mukaeltu B3/C3 tyyliin. Molempia niitäkin katellu.
Mut jotenki vaan kutittelee hankkia se Hammond jossain kohtaa :D Ja on mulla Cubase:n DAW:ssa kans Hammond plugari, tosin vaan ilmaisversiot. En nyt muista kenen tekemät kun niitäkin on monia tyrkyllä. EDIT: Tais olla Collab:in, joista versiot 1 ja 2, ei jaksa tarkistaa "studio" läppäristä. |
Lainaus:
Siellä kun on vähän muutakin soitinta/vahvistinta, ku vaan se kosketinpino :D |
Se aito on vaan käytännössä mahdoton mallintaa. Lähelle pääsee, mutta verrattuna oikeaan, niistä vaan jotain puuttuu. Ehkäpä siksi, kun oikeassa on vähän muutakin kuin stereokuva, äänessä muutakin kuin pelkkä kaiuttimista tuleva -kiitos mekaanisen pyöritys systeemin...
Mainitsemani 760 oli ennen minua kiertänyt aika paljon keikkalavoja, ja sen kyllä ulkoisesta kunnosta näki. Päällinen kyllästetty keskioluella, luonnollisesti hyvä taso mihin tuoppinsa asettaa. Kulki se itsellänikin jonkin verran mukana, koskaan ei jäänyt äänenpaineesta kiinni sen kuuluminen... Se kun on käyttänyt tuommoista, niin sen jälkeen ei oikein korvikkeet vaikuta. Studiossakin on joissakin jutuissa ehdoton, ei vaan saa mallinnuksella kaikkea irti mitä aidosta voi saada. Yllättävän moneen levytysprojektiin se minunkin Leslie ehti päätyä mukaan, välillä oli pitkiä aikoja veljen studiolla pitkäaikaissäilytyksessä, välillä varta vasten haettiin sinne... Hauskaa oli, sinä kesänä kun Hammondin ja Leslien ostin, niin muutama viikko ostamisesta niitä jo lainaan kysyttiin. Tasavallan Presidentti paluukeikalleen oli moisia vailla, ja sinne ne lähdi lainakeikalle, tämä joskus 90-luvun loppupuolella... |
Tykkäsin soittaa Hammondia kun se ei ollut muotia.
Nyt on tullut ihmeteltyä kuinka huumaava saundi on teatteriuruissa. Niitä ei Suomessa ole. https://youtu.be/loImYSMRMXg?is=7mFI3D18VFJpoV3a Oottekos käynny Mekaanisen musiikin museossa - se on mielenkiintoinen. |
Lainaus:
Tuommoset teatteriurut on kyllä melkoinen keksintö kaikkineen. Vielä kun miettii minkä aikakauden tekniikalla se on tehty, niin melkoinen saavutus kyllä. Hienoja vermeitä, toivottavasti kaikkia ei uudistuksien yhteydessä hävitetä, voi tosin olla vaikeaakin kun ainakin parin esittelyvideon perusteella näyttää että urkupeli on rakennettu osaksi rakennusta... Kokeilin tuossa, miten juttelisi sähköpiano Hammondin kanssa MIDI:n kautta, ja yllätys oli että helposti sai vermeet juttelemaan keskenään. Paikallisen koulun romutusuhalta pelastettu Yamaha Clavinova CLP-153S osasi hienosti toimia Hammond XK3C:n alempana tasona, eikä tarvinnut kuin molemmat osata komentaa käyttämään samaa MIDI -kanavaa... Siihen nähden, etten ole ikinä mitään MIDI:n kanssa tehnyt, ja on uusien omaksuminen mennyt hitusen hankalaksi, onnistui kyllä luvattoman helposti. Saatan ehkä muistaa seuraavan kerran käynnistäessäkin, miten ne taas juttelee keskenään, Clavinova kun unohtaa tuommoset asetukset sammuttaessa... |
Lainaus:
Hommasin myös käytetyn Yamaha PSR:än, jolla voi käyttää ainakin rumpuja. En niin soittimena tykkää siitä vaikka ideaa olisi jos soitinäänet olis paremmat. Kokeilin sitä apuna Rampe & Naukkis tyylin joulukeikalla, jossa CP4 oli pianona. |
Lainaus:
Kun pyöritys lähtee päälle, niin ääni tuntuu kuin valuvan ympäröivään tilaan. H&K tube rotosphere on kai mallinnosten parhaasta päästä mutta ei sekään alkuperäistä voita. Niin, soittohommista. Itse aloitin haitarilla, sain joululahjaksi vuonna 1981. Kitaraakin olisin halunnut soitella mutta äiti ei suostunut. Tanssibändin hanuristina aloitin 1991, ikää 14v. Kiipparit tuli kuvioihin vuonna 1993, muistaakseni. Tansseja soiteltiin, pahimmillaan 70 keikkaa vuodessa. 2000 vuonna muutin yksiin nykyisen vaimon kanssa ja silloin ostin myös ekan kitaran. 2005 säilöin kiipparit sängyn alle ja sen jälkeen soiteltu vain haitarilla ja kitaralla, kitaralla ehkä jopa enempi ja rautalankaa sitä soitellaan. Epidemiaan asti oli keikkailu vielä suht aktiivista, ei nyt joka viikko mutta joka toinen. Nykyisellään lähdetään jos joku kysyy. Tämä vuonna on kolme keikkaa tehty, kaksi tanssibändin kera ja tuo itsejärjestetty Äijälän Rautalankalauantai. Haitareita on muutama, keikkahommissa giulietti classic casotto. Kitaroitakin on, pari stratoa (kiina ja meksiko), jazzmaster, 70-lukuinen cimar les paul-tyyppinen, yksi teetetty ja fenderin akustinen. Vahvareitakin on, uraltone jr, diy-ac15, selmer treble 'n bass ja jotain digitaalia. Kiipparit on technicsin kn2000:t, siellä sängyn alla edelleen. |
1 Liiteet
Nyt kävi niin, että kiippariosastoon tuli Hammond SKX. Aiemmin ku tuolla edellämainittu urkumoduli (Roland VK-8m) oli midillä noissa synissa (Kurzweil PC 361 ja Roland Fantom G7) kiinni Hammond soundeja varten ylä- ja alamanuaaleina, niin nyt taitaa joutua luopumaan Kurzista, tilaa pitää saada ja kaikkia kivoja ei voi pitää. :(
|
Muistakin uruista voi lähteä aika kivaa ääntä kuin Hammondista.
https://youtu.be/E6RFIFG1cKc?si=fElbJcVs_Qvsn8jv Olikos tuo Gulbransen Rialto K. Erikoisin mitä muistan olleen Suomessa käytettynä tarjolla oli Wurlitzer Electrostatic reed organ. Se oli vähän järeä noudettavaksi. Nyt on tullut tehtyä hauskoja testejä Pianoteq 9 PRO ohjelmalla minkämoisista pianoista tykkää. Sitä pitää säätää huolella, että saa eloa saundiin. Resonanssit ja mikityssysteemi on hyvät. Bluthner Aliquotesta esim. saanut aika hyvän. Steingraeberista ja Grotrianista saattaa bändeihin saada ärhäkän oloisia. Steinway B:stä saa perus jazzhenkisen. Niihin pitää laittaa hiukan epävirettä eri keinoin |
Juu, mutta toi B3 / C3 soundi on omaa sydäntä lähinnä, näitä herroja kun kuunnellu aina hartaasti, Jon Lord (Purple), Ken Hensley (Uriah Heep), Creg Rolie (Santana), Booker T. Jones....jne
Ois kelvannu näistä klooneista myös Crumar Mojo tai Viscount Legend / Solo ja yksimanuaalinen ois mahtunu kooltaan paremmin myös, mutta toi nyt sattu eteen ja hintakin oli sopiva, niin olihan se saatava. Viimeaikoina tullu enempi soiteltua sähkökepillä ja bassolla, mutta nyt pitää taas välillä päästellä iloisesti Hammondilla, kuten Hassisen koneen biisissäkin todetaan. :D |
Lainaus:
Tänään muuten sattumoisin YLE Teemalla illalla Zeppeliinistä dokkari klo 21. |
Lainaus:
Koskettimilla enemmän kokemusta, Hammond-touhu meni käytännössä ehkä liian rokiksi ja samalla kovaa. Kovasta äänestä itselle ongelmia. Ehkä myös keikat myöhään, porukka kännissä. Kun rupesin soittaa hiljaisempaa kamaa, rupes myös laulu tulemaan mahdolliseksi itselläkin. Saa selvää paremmin. Nyt ehkä jonkinlainen monipuolisuus kiinnostaa ja vain harvoin keikoilla. Vois myös useammin käydä kuuntelemassa muitakin jos kiinnostavaa tekemistä tietäs lähellä. Mitähän kunnon vappumusaa esitetään... |
Ite kun en keikkaile, niin ei ole tota ongelmaa ja eri instrumentit ja lauluraidat tulee äänitettyä erikseen. Ja saahan sen laulun kuulumaan ku mixaa PA:sta/monitoreista kovemmalle.
Mutta kyllähän se tuntuu aina hyvältä kun puntti lepattaa, kun vahvistimia ruuvaa kovalle...mites se olikaan ku Johs JHS pedalsista sanoo..loud is more good :D |
| Sivu luotu: 00:31 (GMT +2). |