Trukkipiikkien oikaisu, kokemuksia?
 

Miten trukkipiikit oikaistaan oikein? Onko takomon hommia, vai onnistuuko isolla prässillä?
Kyseessä on pyöräkuormaajan piikit, arviolta 5000kg sorkat ja taipumakohta n.300mm tyvestä kärkeä kohti

Moro. Prässillä tai muulla väkivaltaisella konstilla kylmänä oikominen ei auta, palaa takaisin kieroon kun seuraavan kerran nostaa jotain painavaa. Kokeiltu on moneen kertaan vuoden vanhoihin 6t piikkeihin ja lopuksi piti ostaa uudet.

Ei tiedetty silloin mitää poppaskonsteja, ne on varmasti tarpeen.

Millä mittapuulla 300mm taipuma on pieni? Meillä ainakin menee piikit hylkyyn jos niistä lohkeaa päästä yhtään isompi pala tai jos vaikkapa 32-tonnia nostavan piikkikoneen ~2,5 metriä pitkät piikit on taipuneet reilummin kuin muutaman sentin.

Miten ne ylipäätään saa noin solmuun? En nyt äkkiseltään muista milloin meillä viimeksi olisi piikkejä edes taipunut pikkukoneista (3000kg nostokyky) tai isommistakaan (15t-32t) - ja ne saa oikeasti aikamoista rankaisua osakseen päivittäin. Erikokoisia koneita on käytössä yli 30 kpl.

Joo, kirjoitin hieman epäselvästi, taipumakohta on n. 300mm tyvestä
Itse taipumaa en ole vielä tarkemmin mittaillut, sen verran että silmällä juuri huomaa, piti tulla itsellä Volvo BM LM218 piikeiksi, omat ku on niin lyhkäset, mutta tuli hommattua jatkopiikit. Siihen hommaan ei olisi tarvinnu oikoa.
Siihen en pysty vastaamaan missä, miten ja kuka nuota on käyttänyt

Eiköhän offroadjouni kohta meille kerro että eipäs suoristella.

Joskus asiaa selvittelin ja ei oonistunut. Kyseessä oli Kyrön takomon 5T piikit ja vääntäminen on helppoa ei tarvi kuin sopivasti piikin kärki maahan ja nostoa sorapohjalla. Asvaltilla ei tuota ongelmaa ole

Tämähän selvis sitten helpolla, kiitos!

Ööö, jaa että mitä? En ole ikinä nähnytkään vääntyneitä trukkipiikkejä, joten en nyt keksi että mikä rooli minulla on tässä.

Sori! Nyt meni nimimerkki hätäisen avatar muistikuvan mukaan. :D Kenellä on KIRKKAANpunainen Wrangleri avattaressa? Häntä tarkoitin...

Olin 90-luvun alussa paperitehtaassa töisissä. Samaan firmaan kuului myös saha. Siellä oli trukkeinen Kalmar ja pari Valmettia. Nostokyvyltään taisivat olla 16 tonnia?

Kerran toisesta Valmetista repesi akseliputki, pyörän navan vierestä. Toinen paripyörä oli reilusti kallellaan. Mulla sopi sormet repeämästä sisälle. Kuski ajoi trukin muutaman kilometrin verstaalle. Hiukan oli pyörännapa kuuma. Paikallinen teräsrakennus/konepaja/korjaamo haki akselin trukin alta pois, hitsasi sen ja laittoi takaisin. Sahan kuskit ponnistivat etuakselia, nostivat niin ison taakan että takarenkaat olivat metriä korkealla. Siitä vielä renkuttivat edes-taas, ja näyttivät peukaloa. Niin kauan kuin olin siellä töissä, niin hitsaus kesti, enkä jälkeenpäinkään siitä mitään kuullut.

Seuraavaksi (muistaakseni) samasta trukista meni toinen piikki tyvestä poikki. En muista piikkien pituutta, pirun pitkät, ja noin 20 cm leveät. Taas kävi sama paja hakemassa piikit. Omistaja jutteli, kuinka paljon pitää piikeille ottaa "ennakkoa" ennen hitsausta. Taisi hänen mukaan piikkien kärki nousta hitsauksessa puoli metriä? Heillä oli oikein laskenta taulukkokin hommaan. Puolen viikon jälkeen piikit tulivat takaisin. Hieman hullut sahan kuskit taas ponnistivat piikkejä. Perä keikkui jälleen ilmassa kun revittiin sen mikä koneet antoivat. Tämäkin kesti, enkä siitäkään kuullut mitään, vaikka baarissa ex-työkavereiden kanssa muutaman kerran keskikaljaa ryystettiin, samalla "koneita korjaten".

Mä oon
 

Oikonut kaikki peräaksulaputket oikeille kulmille lämmöllä.
MIG sauma tai useempi oikeelle puolelle ja oikeeseen paikkaan kääntää putken ku putken. Saa kiinteelekin takaaksulalle sellaset kulmat mitä haluu.
Maltti on valttii.......Ja hyvät mittavehkeet.
Rukkipiikkei ei oo tarvinu oikoo.....

Meillä töissä kurottajan piikeillä oli jäätyneestä maasta jotain yritetty kaivaa, tuloksena toinen sorkka vääränä. Muistaakseni Vallilan takomolle piikki vietiin ja se tuli oikaistuna takaisin.

Kyllä niitä kunnon seppä varmaan oikoo. Mä olin joskus aikanaan töissä trukki maahantuojalla ja me ei koskaan oiottu haarukoita. Ja kun tehtaaltakin tuli joskus väärin taivutetut haarukat, niin ne oli pakko vaihtaa, ei oikoa, koska uusi kone ja uuden takuu. Mutta vanhassa vois tietty kokeilla oikomista, haarukat on kalliita.. Toki siinäkin pitäis muistaa että katkeava haarukka saattaa aiheuttaa melkoisen vaaratilanteen. Isompi ongelma kuin taipuneet oli liian kuluneet haarukat. Hylkyraja oli 90% alkuperäisestä paksuudesta, pystyosasta helppo mitata paljonko se on ollut. Niitä oli vähän liian helppo kuluttaa siitä juuresta, laskemalla maahan asti ajossa. Ketjut säätämällä niin että jää sentin irti lattiasta säästää rahhoo! :D

[QUOTE Hylkyraja oli 90% alkuperäisestä paksuudesta, :D[/QUOTE]

Varmaa käynyt kirjoitusvirhe noissa prosenteissa yleensä se hylkäysprosentti on -10% alkuperäisestä mitasta.

Varmaa käynyt kirjoitusvirhe noissa prosenteissa yleensä se hylkäysprosentti on -10% alkuperäisestä mitasta.[/QUOTE]

No joo, ihan miten päin sitä haluaa ajatella.. 90% jäljellä. Haarukan hylkäysraja 90% alkuperäisestä mitasta. Sallittu kuluma 10% alkuperäisestä mitasta. Tuskin kukaan olettaa että 60mm haarukoista riittää että on 6mm jäljellä..!

Hyvä homma että päästiin kuitenkin internet keskustelun syvimpään olemukseen, eli pilkunnussintaan ja virheiden etsimiseen. :D

Hyvä kysymys, onkohan miten valmitetut piikit?
 

[/QUOTE]

Ja tuohon trukkipiikkien "kantapään-" kulumaan:

Jos piikeistä on kulunut 10% pois, taikka vain 90% jäljellä, niin niiden teoreettisesta maksimikuormituksesta on aika suuri osa pois, ja ei puhuta 10% prosentista, vaan paljon suuremmasta...

Jos (kun) piikit on lämpökäsitelty valmistettaessa muokkaamisen jälkeen, (nehän tehdään "lattaraudasta" mankeloimalla ja taivuttamalla n. 90 asteen kulmaan) ja toinen niistä taipuu, niin prässillä pakottamalla tuohon "kahteen, taikka jopa kolmeen kerraan väännettyyn piikkiin jää sisäisiä jännityksiä"

Siis kun lämpökäsitelty trukkipiikki (?) vääntyy, niin se pitäs lämpökäsitellä uudelleen; siis kirkkaan punaisena/oranssina vääntää suoraksi, ja karkaista/päästää.... siis helpointa on käyttää molemmat sorkat lämpökäsittelyssä: tulee taas ns. pari.

Käsittääkseni noiden trukkipiikkien oikominen "kylmänä" ei onnistu palauttamaan alkuperäistä lujuutta/joustavuutta; ne on lämpökäsitelty, ja jos/kun piikin yläpinta on veneynyt (niin paljon että muodonmuutos on pysyvä) ja pikkaisen alempana metallia on venytetty niin paljon, että pysyvää muodon muutosta ei ole tullut...

Ja jos tuommoista (kylmänä; siis esim. +20 C) väännetään prässissä suoraksi, niin pitää "vääntää yli-", siis niin paljon, että piikin alapinta venyy niin paljon, että piikki sojottaa jo liian pystyssä.
Ja sitten väännetään takaisinpäin, siis alaspäin, niin suurella voimalla, että piikin nokan korkeus olisi yhtäsuuri, kuin toisella, vääntymättömällä, piikillä.
-> kuvittele piikkiä vanerina, ulommaiset kerroksen venyy myötörajan yli, pikkaisen sisemmät juostaa....

Ja tuolla venymisen vastapuolella, siis puristumis- pinnoissa tapahtuu jotain, mutta niistä tiedän vielä vähemmän, ja kokemukseni mukaan rauta/teräs (lähes) aina jatkuu pituutta, kun sitä muokataan....

Ilmeisesti niissä piikeissä on alunperin senverran varmuuskertoimia, että toi 9.9% kulumista sallitaan. Että silti kestää jollain todennäköisydellä sen luokitellun kantavuuden,vaikka onkin ohentunut tuon verran. En muista tuliko tuo 90/10 % ohjeistus piikkien valmistajilta vai lainsäädännöstä tai standardeista. Mutta kuitenkin.

Noissa "fiksatuissa" ja "korjatuissa" haarukoissa vain sitten se nurjapuoli, että jos jotain sattuu ja tämä tulee ilmi vaikka ei olisi haverin varsinainen aiheuttajakaan... :(

Syypäätä ruvetaan etsimään, ja vakuutusyhtiöt hymyilevät.

Tämä kiinnostaisi itseä.

HJ:n taka-akseliputki on mitä todennäköisimmin hieman vääntynyt siihen aikanaan hitsaamieni kiinnikkeiden ym vuoksi.
Ei ole varmistettu mittalaittein, mutta oikea takapyöränlaakeri lämpenee selittämättömästi, enkä muuta enää keksi. Laakereita on ollut useita erilaisia (3 kpl), ajettu jarrut purettuna jne, mutta aina vain lämpenee sama laakeri pidemmässä ajossa.
Olen järkeillyt, että kun vetoakseli asennetaan paikalleen, se kampeaisi vääntyneen akseliputken johdosta laakeria juuri sen verran, että se alkaa lämpeämään.

Pidemmässä ajossa napa lämpenee tulikuumaksi + rasvat/öljyt pihalle sen jälkeen.
Onpa vetoakselin pinnapultitkin katkenneet kerran moottoritieajossa (4 kokonaan poikki, 2:lla pääsi nilkuttamaan talliin).

Kaveri vinkkasi eräästä korjaamosta, jossa on ollut töissä vanhempi asentaja, joka auton ollessa kulmiensäätölaitteessa hitsaili saumoja akseliputkiin ja siten oikaisi kieroja akseleita.

Toinen (tyhjä) akseliputki on olemassa, mutta tekisi mieli kokeilla ensin tuota lämmöllä oikaisemista. Löytyykö siitä kokemuksia jaettavaksi?
Voisi tehdä jonkunlaisen mittalaitteen, joka tulisi pyöränmuttereilla kiinni molempien puolien napoihin, ja siitä voisi arvioida, minne pitäisi akseliputken kääntyä.

Lämpöä sille puolelle, mille haluat sen kääntyvän. Lämpö ensin laajentaa terästä, ja jäähtyessään supistuu.
Eli banaania lämmitettäisi ulkokaarteesta, jos haluttais sen olevan suora :D

Ensin varivasti lämpöpisteitä, jos ei tehoa, niin viivoja... Jos ei vieläkään, niin supermiehen kolmioita :D

Selkee homma ku harjottelee...

Mielenkiintoista. Tigin voisi kuvitella olevan käypäinen työkalu?

Kaasupillillä helpoin hallita lämpöä, ku näkee paremmin lämmön metallissa.
Onnistuu kyllä tikillä, mikillä tai puikollakii.

Juu ja jokatapauksessa maltti on valttia tässä hommassa

Toki tuo olisi helpoin tehdä, kun auto olisi pyöränkulmien suuntauskoneessa kiinni.

Toisaalta laakerivälykset varmaan taas vääristää lukemia, mutta lienee sen verran vähäistä, että ei merkitystä.

mä sain järeät trukkipiikit joista toinen oli vääntyny noin puolesta välistä ja oikasin kylmänä prässin alla ja laitoin ne piikit silloin 2006vuonna traktorin etukuormaajaan ja edelleen ne on suorassa ja ollu kokoajan käytössä