Jokamiehen Top Gear
 

Täällä voi kieli poskessa ja vakavasti arvioida ajokkejaan. ;)




Nissan Almera SportDeck -MacGyver-edition- 1.8 3d 5w 2002
Koeajo 10 000km (Top Gear)


Vannoutuneena Toyota-tyttönä suhtauduin pihalleni tupsahtaneeseen Nissaniin torjuvan epäilevästi.
Tuudittauduin kuitenkin siihen, että japanilaiseen autoon istuminen on kuin kotiin menisi...eikun hetkinen,
N16 Almeran viistoperäthän valmistettiinkin Englannissa!
Epäilykseni autoa kohtaan vain kasvoivat ja lisäksi aloin pelätä saavani jotain Land Rover-bakteereita ja sumuisten saarten myyräkuumeen.

Etukäteen minua oli varoiteltu, että tämän malliset Nissanit syövät öljyä ämpärillisen viikossa, koko keula putoaa tielle mädäntyneen palkin takia, männät leikkaa kiinni tai sitten koko auto vaan yksinkertaisesti räjähtää.

Kaukosäätimellä toimiva keskuslukitus toimii, mutta avaimen painonappula on ihan paska ja littana.
Toisaalta, eipähän putoa, kuten Corollan avaimessa olleelle korkealle nappulalle kävi kesäkuumalla. Avaan kuskin oven, joka ensin klonksahtaa alaspäin ja retkahtaa sitten hervottomana auki.
Kuskin jalkatilan kumimatossa on jalankokoinen reikä.
Japanilaisten autojen saranat on tunnetusti aika väljiä, tai sitten se johtuu vaan erilaisesta käytöstä; siinä missä jykevillä saksalaisilla ajetaan pitkiä matkoja päivittäin, toimii pienet japanilaiset perheen kakkosautona ja niillä ajetaan nurkka-ajoa monta kertaa päivässä.
Näin ollen ovia auotaan useammin ja samalla jalkatilan matto saa hierontaa.
Matkamittarin lukema vaatimattomat 175 000km ja tieto siitä, että Nissaniin on silti jo vaihdettu uusi startti, vahvistaa käsitystäni siitä, että sillä on ajeltu lyhyitä pyrähdyksiä.
Ostin jalkatilaan uuden kumimaton ja vaniljantuoksuisen hajukuusen peittämään sen hajua.

Startti on tunnoton verrattuna Toyotaan, mutta auto käynnistyy kuitenkin hyvin. Kuskin penkki on todella epämukava, eikä sen paremmaksi muutu vaikka siinä onkin kolme erilaista säätöä.
Moottorin äänet kuuluvat aika jykevästi autoon sisälle, vaikka ulkona tuskin kuulee sen olevan käynnissä.
Kytkin on epämiellyttävän pitkä, mutta sinänsä ihan toimiva, joskin äkkiseltään irroittaa hieman huonosti Corollaan verrattuna.
Jarrupoljin ulottuu epämiellyttävän ylös ja sitä on vaikea painaa vääntymättä samalla itsekin ihan mutkalle.
Repsikan puolen takajarru aukeaa liikkeellelähdössä paukahtaen. Veto on alemmilla kierroksilla huono, mutta paranee liikkeelle päästyä.
Vaihteita hämmennetään pitkällä ja tunnottomalla kepillä.
Ratissa on epämääräinen tee-se-itse-viritys; rattimuoveihin koverrettuun reikään on teipillä naamioitu Kenwood-mankan kaukosäädin sekä jokin led-hässäkkä, joka ei onneksi pala, mutta jonka tarkoitus jää selvittämättä.
Soittimena toimii Sony, joten kaukosäädin ei luonnollisestikaan toimi.
Vakionopeuden säädin löytyy ja myöskin toimii, joskin jalkatilassa ei ole mitään paikkaa missä kaasujalkaa voisi lepuuttaa.
Vasen jalka lepää sen sijaan mukavasti suorana.

Menee pari viikkoa opetella jokaisen viiksen ja nappulan toiminto. Etuvalon pesurit toimivat hyvin ja tulevat näillä keleillä todella tarpeeseen. Auton muotoilu on sellainen, että takalasi muurautuu mustasta loskasta välittömästi umpeen ja koko takapaksin kansi kuorruttuu myöskin mustaksi. Tästä johtunee alkava ruostevaurio takalasin ympärillä, auton ollessa muutoin ruosteeton - poislukien se syylärin ympärillä oleva tukipelti, joka tässäkin yksilössä on täysin mätä, kuten ilmeisesti kaikissa muissakin N16 malleissa ainakin Essonbaarin tietotoimiston mukaan.
Takaluukkua avatessa tarvii lian vuoksi hanskat ja avausmekanismi jää pohjaan ja pitää luukkua suljettaessa vapauttaa käsin, jotta luukun saa uudestaan pysymään kiinni.
Tankatessa paljastuu ikävä yllätys: tankin täyttöputken ympärillä olevassa muovisuojassa on ammottava reikä ja tankin luukun alla piileskelee kyseisen reijän kautta tullut kourallinen mustaa suolaloskapaskaa.

Kuskin selkänojan kääntäminen on hankalaa.
Avausmekanismi sinänsä on fiksussa paikassa niskatyynyn vieressä, mutta selkänoja ei pysy itsestään ylhäällä vaan rojahtaa äänekkäästi ja vauhdilla alas. Ostoskassien laittaminen takamatkustajan jalkatilaan on tästä syystä vaikeaa ja vittumaista.

Ajossa ilmenee hienoista nykimistä.
Lähetän Almeran paikalliselle Shellille ja syyksi paljastuu erittäin huonokuntoiset tulpat, jotka ovat ilmeisesti itsensä Mac Gyverin jäljiltä, sillä ne ovat aivan liian pitkät ja tästä syystä hirttäytyneet todella lahjakkaasti kiinni paikalleen.
Ne saadaan kuitenkin lopulta irti ilman oheisvaurioita. Samalla vaihdetaan taakse jarrulevyt, jarrusatulat ja käsijarruvaijerin linkut.
Oikean takajarrun poksahtelu liikkeellelähtiessä ei lopu siihen.
Otan taktiikaksi ajaa vian ulos. Nyt 10 000km myöhemmin mitään uutta ei ole vielä ilmennyt.

Ostin useamman litran öljyä, mutta toistaiseksi sitä on tarvinut lisätä vain noin litra. Seuraava öljynvaihtohan onkin jo ihan ovella.
Tarinat öljynkulutuksesta ovat siis tämän yksilön kohdalla vahvasti liioiteltuja. Öljy- tai muitakaan nestevuotoja ei ole ilmennyt.

Kuskinpuolen ajovalon polttimo pimeni pian koeajon aluksi ja polttimoiden vaihto osoittautuu melko hankalaksi, suurimpana syynä kuitenkin auton ohjekirja, joka opastaa siinä väärin!
Tilaa vaihtamiselle ei juurikaan ole, mutta nyt kun se on kerran tehty, uskonen seuraavan kerran olevan jo helpompi, varsinkin kun osaa välttää polttimon kiinnitysrautalangan ansan, jonka ohjekirjaan tutustuminen aiheutti.
Parin kuukauden tuttavuuden perusteella arvelisin, että tällä voi ajaa tämän vuoden loppuun, jolloin mittarissa lienee n. 220 000 - 230 000km ja on aika vaihtaa taas seuraavaan uuteenvanhaan autoon. Mikä se tulee olemaan, aika näyttäkööt.

Moitimme:
-Kuskin penkkiä
-Kuskin jalkatilaa
-Takaikkunaan roiskuvaa likaa

Kehumme:
-Hintaa
-Pientä kulutusta
-Tukevaa menoa pienestä koosta huolimatta

Pisteitä: 2.5 / 5

Heh, hyvää tekstiä.

Mulla valitettavasti ei oo tähän, vielä, mitään tarinaa kun en tykkää ajella ns. ehtoopuolen vehkeillä. Mutta, tähän on pelottavan lähellä vaaniva muutos kun tuo talouden nuori herra on ens kesänä ajokortin haltija ja vaikka mitään autoa ei hankita vielä niin esimakua on jo saatu tämän kaverien kiitureista...
Juurikin sellaisia Top Gear-maailmanlopunvehkeitä josta mm. jo yhdestä lähti takapyörä jarruineen päivineen karkuteille ja sen jälkeen alla olleet erään Niksmannien tähtikeulaisten yksilöiden ominaisuudet ovat myöskin hymyilyttäneet... toistaiseksi, kun niitä ei ole tässä ranchilla vielä näkynyt.

Kuuntelin nimittäin juurikin luentoa uusimman miljardi-Mursun olemuksesta ja jostain syystä tuli välittömästi mieleen se "Mersu-miehen helvetti". :)

Kiisseli almeera
 

Itsellä oli muinoin n16 korinen almeida 2.2 turpotiiselinä, välijäähy syötöt kohdilleen ja 1.7 bar ahtoja kun laittoi niin kulki ihan iloisesti ja jätti e36 korisen 325 bemarin heittämällä kiidytyksissä. mutta kuten järkikin sanoo että muuten vakiokone ei moisia paineita kestä, tuli ajettua kanget ulos koneesta :D mutta muutoin oli ihan kiva peli ja vakona meni ihan tipalla ainetta.

Mä toivon todella että Perkeillä oli tänään vapaapäivä kun moista kerennyt runoilemaaan, sillä itse vasta hiljain duunista kotiutunut... :)

Eiku kahvitauolla yhellä sormella näpyttelin kännykällä tuon... :D



Juu, vapaalla olin.

Citroen Jumper 2,8 hDi valmistettu Herran vuonna 2002 ranskalaisten insinöörimaistereiden toimesta Italiassa tuolla Ferrarin ja Lamborghinin synnyinmaassa ja siihenpä ne yhteneväisyydet loppuvatkin. Liikkeessä tätä asfalttiteiden pelotonta kuluttajaa kehuttiin maasta taivaisiin.. Voi pojat, olisipa silloin ollut tämä tietämys ranskalaisista pakettiautoista...

Ensimmäiset 200km olivat oikein nautinnollisia kilometrejä kunnes jätti ensimmäisen kerran tielle johtuen äärimmäisen tarkasti mitoitetusta moottorin johtosarjasta joka oli niin tiukasti sovitettu että tärinän voimasta eivät enää saaneet kosketusta.. Näppärinä konemiehinä sitten isäukon kanssa korjattiin tienpäällä foliolla ja sähköteipillä ja äkkiä takaisin kotiinpäin liikkeeseen huoltoon täydessä yhteisymmärryksessä että näitä lapsenvikoja uusissa autoissa on. Moottorin johtosarja vaihdettuna sitten kelpasikin nauttia hyvistä ajonäkymistä, naisten katseista ja heidän miestensä kateellisista katseista niinkuin myös laajasta tavaratilasta joka toimi tarvittaessa makuuhuoneena ja muuten täytti moninaiset romun kuljetustarpeet polttoöljysäiliöistä moottorikelkkoihin. Mittarissa kerkesi olla 500km kun teki uudestaan saman tempun ja tämän jälkeen huollossa vaihtoivatkin oikeasti pidemmät kun ilmeisesti tehtaalta oli sellaiset ohjeet tulleet ja ne ovat kestäneet tähän päivään asti.

Ajo-asentohan tässä on pidemmälle kuljettajalle oikein mukava kun irroittaa väliseinän niin että penkkiä saa enemmän taakse, koska säätövaraa ei ole riittävästi ja lopputulemana polvet harottaa kuin berliiniläisellä hupakolla muutaman setelin jälkeen. Hieman lyhyemmälle kuljettajalle kuitenkin oikein ideaali ja varsinkin uudet sähkölämmitteiset penkit olivat oikein jämäkät ja mukavat pidemmälläkin ajomatkalla. Lämmityshän niissä on automaattinen joten ei tarvitse itse sitäkään päälle kytkeä... Ja tehoa lämmittimessä riittää, välillä sai tyynyä pistää persiin alle kun alkoi pekonin haju iskemään nenään ja Citroen yritti merkitä omansa polttomerkillä kannikkaan. Alkuperäisestä radiosta kuuluu erinomaisesti radio Sandels ja eihän sitä muita kanavia tarvitsekaan kun laatuautolla ajaa, tai kun vaihtoehtona on 5 vuotta sitten cd pesään jumittunut Jaakko Tepon parhaat kokoelma levy.

Jos jotain positiivista niin kabiinissa ainakin lämpöä riittää, kesällä. Talvella kun pakkasta on yli -5 niin täytyy jo alkaa maskin eteen suojia laittamaan ettei hyttiin palellu. Ja kesällä ei tarvitse omaa saunaa lämmittää kun ei ole turhanpäiväisiä ilmastointeja tässä yksilössä. Ilmastoinnin asian ajaa kehnossa kunnossa olevat ovien tiivisteet ja niiden aiheuttama läpiveto. Ulkonäöllisestihän nämä eivät enää niitä kedon kauneimpia kukkasia ole valmistajan maali valinnan vuoksi, tuntuu varsinkin näistä sinisistä yksilöistä maalit tippuvan kuin itsestään pois joten kilikoli kannattaa kuljettaa mukana siellä hytän päällä olevassa syvennyksessä aina mukana. Vähän kun uutta maalia välillä suhauttaa niin taas on auto kuin uusi.

Moottorithan näissä on idioottivarmoja, ainakin tehtaalta lähtiessään. 120tkm ajettuna moottori hajosi ensimmäisen kerran valmistusvirheen vuoksi, venttiilikoneisto ei ollut saanut kunnolla voitelua viimeisen 119tkm aikana. Ja tämän jälkeen yksi kannentiiviste on vaihdettu. Ja suuttimia vaihdettu huvin ja urheilun vuoksi aina välillä. Ja syyläri lahosi käsiin. Mutta nämä kaikkihan ovat tietysti vaihdettavia kulutusosia näin huipulleen viritetyissä moottoreissa. Niinkuin etupyörän laakeritkin jotka tulee vaihtaa nykyisin 10tkm välein kun alkuperäiset vaihdettiin ensimmäisen kerran 280tkm kohdalla.

Tehoahan näissä tosiaan piisaa niin paljon kuin uskaltaa ajaa, varsinkin jos ei erehdyksissään aikoinaan ostanut kevyenä kuorma-autona villi ajatus rahan säästämisestä mielessä... Silloinhan näissä on jälkiasennettuna rajoitin jolloin matkanteko rauhoittuu 89km/h kohdalle. Ajotuntuma autossa on itseasiassa yllättävän hyvä ja äkkiseltään voisi kuvitella ettei autona olekaan edellä kuvattu kulkine vaan joku muu.

Tällä laatuautolla on nyt ajettu 330tkm koeajoa ja varmaan satoja kilometrejä vielä edessä. Etupyörän laakeri leikkasi viime reissulla kesken ajon kiinni ja nyt ranskatar odottaa saunan takana jälleen laakerin vaihtoa.

+edelleen mukavat ajonäkymät korkealta ja kiva penkki
+mukava ajettava(jos ei ole pitkä karpaasi)

-penkinlämmitin polttomerkkaa ajajansa
-etulaakerin vaihtoväli vähän turhan lyhyt
-maalit ei pysy pinnassa
-nopeudenrajoitin

Arvosanaksi raati antaa 2.5/5 vain koska autolla on kyyti on tasaista ja sillä on mukava ajaa toimiessaan.

Mahtavaa! Kiitos! :D

Heh .
Hankin just eilen CItikka jumperin HDI 2'8 vuodelta 2004
Pikku kuormurin. Mittarissa 164 000 km
Oon ajanu vasta vajaa 200 kilsaa.

Radio kuulu hyvin, wepasto lämmitti auton aamulla ennen ajoon lähtöä :)
koppi pysy lämpösenä ilman wepastoa 74 km (olis pysyny kauemminkin) : D
Pääsin töihin ajoissa ja muuta kokemusta ei ole tällä kertaa :D
Palaan astialle parin vuoden kuluttua :D :D :D

T Rohmo

Tuo nopeuden rajoitin tuli pakolliseksi vasta 2005 :) muuten ihan viihdyttävää luettavaa, joskus muinoin ex-työpaikalla oli huoltoautona ensin ducato ja sittemmin boxer ja ensimmäiset 50kilsaa ku ajeli 110-120 matkavauhtia niin silloin alkoi jo puhaltaa lämmintä hyttiin talvella.... Kesällä taas joutu ajamaan ikkunat auki :)

NO hitto !!
Kävipä mulla tuuri kun sain poikkeavan version (Jumpperin) kun hytti lämpeni jo vajaan 10 km ajon jälkeen :D:D
Eikä tarvinnu ajaa 110-120km/h :)

Lainaten PULKKINEN ohjelmasta
NO PERKELE EIHÄN SE MUN JUMPPERI KULJE KUIN 89km/h

T Rohmo

ps. :D:D:D:D:D ;)

Niinhän se tuli mutta 2007 alussa muunsivat vähän asetuksia Arkadianmäellä ja tuli käsky jälkiasentaa nopeudenrajoitin tähänkin yksilöön :D Voi niitä aikoja kun tämäkin ranskatar kulki...

Itse tein aika työläät ruostehitsaukset 2001 Citroen Jumperin helmoihin vaikka autoa oli ruostesuojattukin. Sanomista oli enempi helmojen sisemmällä puolella ja niiden sisällä oli myös kuraa varsin paljon, jota viemärinaukaisuletkulla ja painepesurilla pesin pois.

Mistähän moiseen härveliin saisi järkihintaan toimivan ABS möykyn kokonaisuudessaan? Auton etuosasta en niin paljon tykkää kuin takaosasta.

Purkaamolta, mutta ei siihen tarvitse vaihtaa kuin se sähköpuoli, pääsee aika paljon vähemmällä. Siinä se vika kuitenkin on...

Yhtä tuollaista hitsanneena, itselle en osta varmasti tuollaista jos hinta on enemmän kuin kolmenumeroinen.

Mul olis omasta mielestä ruostetilanne aika hyväs kuosis, mutta ABS paskana. Mutta maasturisivun näkökulmasta... tein hauskan modauksen ruosterempan yhteydessä kun tein tilaa 235/85/16 renkaille. Harvassa pakussa on yhtä korkeet pyörät kun keksin laittaa Hiluxin vanhat siihen. Kun on silmä tottunut niihin, ni tuntuu, että nehän siin on ollu vakionakin...

Skoda Roomster -NuffSpace-edition- 1.9TDI, 5d 5w 2008
Koeajo 1000km (TopGear)

Vannoutuneena Toyota-tyttönä, mutta brittihuumorivuodestakin Nissan Almeran ratissa selviytyneenä, tuijotan kourassani olevaa mustaa mötikkää epäuskoisena. Olen juuri ostanut Skodan ja vieläpä paljon kalliimman auton kuin olin aikonut.
Painan mustassa mötikässä olevaa nappia ja avain ponnahtaa esiin kuin stiletistä. Naurahdan huvittuneena; kaikkea ne saksal...eikun hetkinen, Roomsterithan valmistetaan Tsekkoslovakiassa. Voi luoja, mihin olen mennyt lusikkani tunkemaan?! No, kaikkea ne tsekkiläiset keksiikin.
Vaikka autolla on ikää jo 10 vuotta, on se silti vuosimalliltaan uusin mitä olen omistanut. En millään lailla pidä uusista autoista ja tämä haiskahtaa ikävästi ihan liian uudelta ja hienolta makuuni. Merkkikin on väärä.
Mutta tehty mikä tehty, kiipeän kuskin penkille, käännän avainta ja diesel hörähtää pirteästi käyntiin. Okei, moottorin ääni kuulostaa aivan siedettävältä.
Keskellä kojetaulua sijaitseva näyttö päästää *PLIMMM*-äänen ja ilmoittaa, että "SERVICE NOW". Ojennan oikean käteni olkani ylitse ja odotan, että ajohenkilökunta toisi kahvini. Kahvia ei kuitenkaan ole tarjolla, kertoo näytölle ilmestyvä jakoavaimen kuva.
Ovet ovat jämäkät ja aukeavat ja sulkeutuvat napakasti. Tämä on pieni ihme japseihin tottuneelle kuskille.
Tuulilasi on miellyttävän matala. Pidän siitä. Pitkästä aikaa auto, jossa ei tunne olevansa yksin avaruudessa.
Penkki tuntuu heti miellyttävämmältä kuin Nissanissa. Säädän sen noin suunnilleen ja totean, että ihan samalla tavalla paska koukkupolvinen ajoasento kuitenkin on tullut jäädäkseen. Tykkään pitää ajaessa jalat suorana, mutta siihen ei nykyaikojen autot anna mahdollisuutta. Kyse on varmaankin törmäysturvallisuuden kannalta turvallisimmasta ajoasennosta, mutta minulle se on silkkaa kidutusta. Kolmen päivän ja 400km jälkeen olen saanut jotakuinkin penkin aseteltua siten, ettei mikään paikka tule kovin kipeäksi ajamisesta. Oikea polvi osuu koko ajan keskikonsoliin, mutta sille ei voi mitään. Mietin, miten pitkät ihmiset saavat survottua itsensä Skodaan, sillä itse 158 senttisenä istun polvet suunnilleen sylissäni ja oikea polvi tosiaan ikävästi konsoliin kolisten. Kädet saa sentään mukavasti suoraksi, samalla selkänojaan nojaten.
Lähden liikkeelle ja yritän samalla hämmästellä ensiasennusstereoiden säätöjä. Parin tunnin kotimatkan aikana olen löytänyt vain Radio Novan, eikä tässä mallissa ole USB-paikkaa.
Mikään nappula ja katkaisija ei ole missään totutulla paikalla ja kaikki toimii ihan oudosti. Varmaan tähänkin tottuu aikanaan.
Lämmityslaitteen moottori vikisee hiljaisimmalla nopeudella, mutta hiljenee kakkosnopeudella. Lämmitin puhaltaa vain kuumaa tai kylmää, mitään välimuotoa ei löydy.
Polkimet ovat ihan mukavat, lyhyemmät kuin Nissanissa, luojan kiitos. Jalkatilat ovat huonot, cruise päällä ei edes vasenta jalkaa saa ojennettua suoraksi, oikean jalan saa sentään aseteltua hieman mukavammin kuin Nissanissa.
Cruise on joko rikki, tai ihan sekopäinen. Välillä se ei mene päälle, välillä se lähtee kiihdyttämään ihan täysillä. Välillä se pomppaa pois päältä kun laittaa ohituksen jälkeen vilkun oikealle. Välillä se pomppaa pois päältä jo ennen ohitusta.
Kuskin puolen ikkuna viheltää kotoisasti ja rengasmelu on...no, perus huminaa. Ei paha. Hiljaisin tähän astisista ajokeistani. Jotain hyvää näissä nykypeleissä sittenkin on.
Moottori on pirteä, kiihtyy suorastaan tulisesti ja viikon ajon jälkeen alkaa sopivat vaihteetkin löytyä. Ero on pieneen bensakippoon verrattuna melkoinen. Varsinkin taajamanopeuksilla ei sopivaa, miellyttävää vaihdetta tuntunut aluksi löytyvän millään. Toisaalta kakkosvaihteelta matalilta kierroksilta rajummin kiihdyttäessä Skoda tekeekin helposti täyden stopin, siinä missä Nissan vastasi kutsuun ripeästi. Täytyy tutustua paremmin onko tämä vika vai ominaisuus, ja sijaitseeko se autossa vai kuskissa.
Vaihdelaatikko toimii mukavasti; vaihteiden väli on lyhyt, napakka ja pykälä loksahtaa miellyttävästi paikoilleen. Miinusta tietysti pakkivaihteen väärästä sijoittamisesta vaihdekaavioon, oikea paikkahan on tietysti siellä nelosen takana...
Ajotietokoneesta otetaan ulos järkyttävä lista vikakoodia, jotka kuitenkin hetken analysoinnin jälkeen paljastuvat kaikki vanhoiksi ja olevan peräisin akun hyytymisestä ja uuden asentamisesta. Vikakoodit nollataan ja tulemme palaamaan asiaan parin viikon päästä ja katsotaan mitä siellä sitten tulee olemaan. Samalla cruise tullaan ohjelmoimaan uudestaan.
Tämä on muutettu pakettiautoksi, joten tilaa riittää. Pientä hammasten kiristelyä aiheuttaa tietysti takaovet, minulle kun mieleisin ovimäärä on aina ja ikuisesti 3kpl. Viikon kuluttua tarvii toki myöntää, että kai ne ylimääräiset takaovet ovat ihan kätevät kauppareissulla kuitenkin. Onneksi takaovet on edes yritetty naamioida näkymättömäksi.
Roomsterin ulkonäkö jakaa mielipiteitä, mutta yksivärisenä tämä on mielestäni ihan jees. Kaksivärisenä tulee vähän eriparinen mielikuva.

Noh, aika näyttää. Kovin vahvaa mielipidettä ei viikon ajojen jälkeen ole ehtinyt muodostua puolesta eikä vastaan. Pieniruokainen tuntuu olevan.

Kehumme:
+ Pientä kulutusta
+ Kuormatilaa
+ Matalaa tuulilasia
+ Vaihdelaatikkoa

Moitimme:
- Huonoa näkyvyyttä takaviistoon
- Kuskin jalkatilat
- Liikaa tietokoneleikkejä ja sähköasioita
- Pikkutavaran säilytyslokeroita ei ole

Pisteet: 3/5

Kiitos. Mielenkiintoinen ja erittäin hyvin kirjoitettu kuvaus :cool:

Naapurillakin on Roomster. Hän pysäköi sen tien sivuun alamäkeen nokka alaspäin. Hän(kin) on kai huomannut, että etuvetoinen lähtee paremmin takaisin ylämäkeen tielle päin peruuttamalla.

Mutta mikä se "NuffSpace" on? Traktoreistakin tutun brittiläisen imperiumin tuottaman hytittömän Nuffieldin uusi vesio vai jotakin muuta? ;) Nuhvilla ajaessahan oli vain taivas rajana...

No samalla tavalla tuon Roomsterin kuormatilan kanssa tuntuu olevan vain taivas rajana.
Tilaa on siis enough. :D

Asiallista tekstiä Perkei! :D

Heh, kiitti.
Ite hirnuin ääneen lukiessani tuota Pezkeleen Citroen Jumper-arvostelua. :D

Eiköhän nuo VAG-sukuiset ovetkin kohta rupea ronklaamaan. :)

Kiva lukea...
 

Kyllä täytyy todeta että teillä testikirjoituksen perusteella on sana hallussa ja sen kirjoittaminen mukavaan leppoisaan muotoon on taito.... :D
-Ite änkyttelen vaan... :o

Hyundai i40 farmari tiisseli. Tuli vaihdettua perheen kolmos-auto tuollaiseen korean ihmeeseen. Reilun 3tuhannen kilometrin perusteella tuntuu ihan mukavalta autolta, muutama heikko ominaisuus löytyy myös, kulkupuoli on verkkaista(85kw), tiedostettu riski tuo matalatehoisempi versio. Tosin ihan riittävästi kulkee, motarilla 120kmh ei ole ongelma ja nissaneista pääse ihan hyvin ohi kun ne köröttelevät alle rajotusten. Toinen ominaisuus on näkyvyys. A-pilari on todella paksu ja aiheuttaa suuren katvealueen. No joka tapauksessa näkyvyys on monin verroin parempi kuin syslerin c300:saa. Sisätilat on hyvät ja takapenkillä riittävät jalkakatilat jopa aikuiselle. Tosin pää on lähellä kattoa jos yli 185cm henkilö matkustaa takapenkillä.
Laitetaan lisää juttua kun koeajo etenee.

Roomster-päivitystä: Työmatka lyheni kymmeneen kilometriin, joten sikäli tää kosla on mulle nykyisin aivan turha ja vääränlainen. Mutta tossa se nyt kuitenkin vielä on.
Tavaratilaan mahtuu erinomaisesti Suzuki PV pystyssä, joten auto täyttää sen tärkeimmän tarkoituksen. Myöskin leimasta se meni läpi ilman yhtään merkintää tai mutinaa. Sähkövikojen määrä vituttaa; niiku oon aina sanonu niin en halua mitään vitun sähköhimmeleitä autooni kun ne ei toimi kuitenkaan. Skoda on tästä nyt ihan vitun hyvä esimerkki, kun mulla on vakionopeudensäädin joka ei toimi, sähköikkuna joka ei toimi, takalasin pyyhin joka toimii joskus ja sitten parkkivalot jotka jää joskus päälle vaikka valot ja auton sammuttaa. Ja sitten on radio joka ei kuulu ja turvavyön merkkivalo joka joskus vilkkuu epämääräisesti. Kaipaan mun 30-vuotta vanhaa Land Cruiseria NIIN paljon! Siinä oli saatana kunnon auto. Myöskin 20-50v vanha Toyota Corolla pieksee tän FAKkilaisen himmelin mennen tullen. :mad:
Mutta kiihtyvyydestä plussaa! Kivahan tällä on huristaa kun ehtii hyvin liittyä kiihdytyskaistalta. Eilenkin kiihdytin niin kovaa, että takaovesta lähti lista irti. :D

Älä sano että sinulle ei kerrottu että tulee vielä päivä jona Lälliä kaipaat, kun olit siitä eroon hankkiutumassa. :)

Juu, juu, tilanteet elää...