Jos kyseessä on kertaluontoinen lysti, niin vesialueen haltijan lupa riittää aluksi, ja tämmöisellä luvalla on nopeusrajoitus 80km/h ja kaikilla on mahdollisuus valittaa asiasta. Liikennevakuutukset pitää olla vehkeillä millä ajetaan. Ja äänenvaimentimet on aina enemmän kuin suositeltavia, ja ajot valoisan aikaan.

Nämä siksi että silloin se nostaa kynnystä alkaa soittelemaan ympäriinsä.

Poliisi voi käydä arvioimassa tilannetta, ja tarvittaessa keskeyttää toiminnan.

Sitten kun homma muuttuu ns. pysyväksi, eli jääräta alkaa olemaan samalla paikalla monena talvena, ja kalustoa alkaa olla enemmän ja muutkin osallistuu kuin pelkät kylän pojat, on aika hakea radalle ympäristölupa.

Riippuen valittajien määrästä, homma on joko nopea tai hidas. Mutta kun lupa ajastaan tulee, saa sen puitteissa sitten ajaa, ja luvassa voidaan määritellä radan maksiminopeus. Vaikka 200 jos luvan haltija sen turvalliseksi määrittelee.
Ja tämän jälkeen sillä voi, tehdä vaikka bisnestä tms.

Jäällä liikkuminen on toistaiseksi jokaselle luvallista, ja sitä lupaa on syytä kunnioittaa.

Melkein alkaa kohta käydä nykyajan nuoria sääliksi. Ennen ei ollut tähän aiheeseen liittyen kuin kaksi huolta:

1) Miten saa kusiaisen käyntiin
2) Miten pääsee kotona hiippaileman omaan huoneeseen niin, ettei äiti huomaa vaatteiden olevan märkiä

Nykyään pitää täyttää kuponkia ja lupalappusta, ja varmaan suorittaa jäätyö-turvallisuuskortti ja uusia se kolmen vuoden välein. Eikä ole sittenkään takeita, että pääsisi harjoittelemaan ajamista.

Eikä tarvi. Jos ei ole lunta niin sen kun antaa mennä. Jos tarvii aurata niin senkun auraa.

Laki on ollut sama vaikka kuinka kauan. Eli jos rata on ns,pysyvä, eli 20 vuotta ajettu samalla kohtaa ja joku naapuri on siitä saman ajan valittanut, tai sitten siinä järjestetään kisat tms.järjestettyä toimintaa, niin vaatii luvan.

Eli se lapsuuden kymen jääralli tms. On vaatinut silloinkin jonniimoisen luvan, ja taas nykyäänkään se hetken jäähuvittelu ei sitä vaadi.

Ihan sama ajatko jäällä kelkalla, mönkkärillä, pappatunalla, ponssella, zetorilla vai kusiaisella, suoraan tai mutkitellen.

Parikymmentä vuotta sitten oli senverta pakkasia, että meri oli kunnolla jäässä Turun ja Ahvananmaan välillä. Luin asiasta lehdestä jä lähdin yrittämään Ahvenanmaalle -77 Mersulla 300 dieselkoneella päivitettynä. Matka muuten onnistui, mutta merta en ajanut kuin puoliväliin koska reitti oli liian hidas välillä saareen poiketen, eikä pimeällä kivaa.

Tielaitos piti reittejä yllä ja laivaväylän yli pääsi pienellä lossilla.

Nykyisin ei tunnu fiksulta ajella jäällä.