Piti jo aikaisemmin kirjoittaa tänne juttua kisasta mutta kun en olevinaan aikaisemmin kerennyt. Mutta nyt sitä tulee jonkin verran:
Elikkäs kisaan tuli lähdettyä sillä asenteella että paikat joissa ajetaan ovat aivan mahdottoman vaikeita jota ne eivät läheskään aina olleet. Varaosia ja tarvikkeita meillä oli kolmena ensimmäisenä päivänä aivan liikaa kyydissä lisäämässä auton painoa (lisäkuorma noin 200 kg). Tämä kostautui suurilla suoalueilla, vinssamaan joutui aivan liikaa...
Jokien ja purojen ylitykset olivat aivan helppoja koska aina oli puita mistä vinssata mutta snorkkeli oli kyllä aika tarpeen, vettä oli enimmillään tuulilasin puoleen väliin. Mutaränniä jossa mentiin akseleita myöten oli kyllä aika paljon ja monesti niissä joutui vinssaamaan aivan kyllästymiseen asti elikkäs nopea vinssi on tässä kisassa mielestäni aivan välttämätön.
Nyt jos uudestaan tulee tuohon kisaan lähdettyä niin taktiikka tulee olemaan erilainen. Varaosia ja ramppeja ei tarvitse kuljettaa koko viikon tarpeita kilpa-auton mukana. Esim. murroksia siellä tuskin saa rikottua joten nekin vain pois painolastina olemasta mutta jarruletkut ja ohjausvarret on syytä pitää mukana sekä tietysti ohjaustehostimen letkut joita näytti hajoavan aika monella.
Toisin kuin Suomen suunnistuskisoissa tässä kisassa joutuu pitämään vauhtia todella rajusti jos aikoo pärjätä, jos päivän erikoiskoe on vaikkapa 25 km ajetaan siitä yleensä noin 18 km isolla perällä niin kovaa kuin vain se on mahdollista teillä joissa on samanlaisia kuoppia kuin Suomessa talvella kelkkareiteillä. Elikkäs alusta on oltava siinä kunnossa että sillä pystyy ajamaan tosi isoihin kuoppiin kovalla nopeudella, toisin sanoen ns. bump stopit ovat lähes välttämättömät ainaskin painavemmassa autossa. Tämä olikin meille suuri yllätys koska emme olleet varautuneet siihen että siellä tarvitsisi ajaa niin paljon nopeita pätkiä joissa aivan mahdottomia kuoppia.
Mutta se nyt on ainakin selvää että jos sinne tulee lähdettyä uudestaan niin toinen reissu on monta kertaa helpompi kuin ensimmäinen kun tietää esim. sen että miten paljon voi poiketa reittipisteiden välillä reitiltä, noudatimme tässä kohtaa sääntöjä aivan liian tarkkaan ja tämä lisäsi meille muutaman tunnin lopulliseen tulokseen. Renkaista sen verran että muutamassa pahassa liejukossa tuli mietittyä että josko oisin laittanut Boggerit mutta loppujen lopuksi niitä liejupaikkoja joissa Boggeri pääsee näyttämään kyntensä ei niin mahdottomasti ollut. Ainoa mikä nyt jäljestä päin harmittaa on se että nuo 42" Rockerit ei aivan joutuneet että olisin saanut ne alle tuonne kisaan, ovat nimitäin huomattavasti 39,5" paremmat aivan joka paikassa. Halkaisijan kasvattamisella näyttää olevan todella suuri vaikutus etenemiseen.
|
