Ainut syy kuulua kirkkoon on paikallinen kirkkoherra jolla hiukka omanlaiset käsitykset esim naispapeista ja vaikka usko johonkin korkeampaan voimaan onkin en ole raamattua pystynyt lukemaan läpi vaikka halu olisi, pohjautuuhan koko länsimainen moraali ja etiikka sen opetuksiin. esimerkkejä "pikku" ristiriitaisuuksista:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/krit...ttu/raam1.html
http://www.netikka.net/mpeltonen/kain.htm
Aatamikin kuoli vaatimattomassa 930 vuoden iässä :-), taitaa olla vanhempi kuin mustanaamio ??

uskokaa ny hyvät ihmiset et tuo raamattu on vaa joitteki ruohoa aikanaa pössyttelevien teinien tekosia.. perkele maailman paras jäynä:D

voisin kirjotella lisää totuuksia mut tulee jollekki viel paha mieli..

"Chit-Chat Tämä foorumi on tarkoitettu epämääräiseen jauhamiseen, eikä asian ole pakko liittyä suoraan offroadiin."

Älähä ny kuule rukoilet koko yän ni huomen o valmiit vanteet oottamassa

Repeemys :D :D :D

nyt hei kaikki kattokaa tän linkin takaa löytyvät kuvat.. Jesuzz WTF !:D

http://thecynicsmessageboard.yuku.co.../Jesus?page=10

Sain jostain apua, vaikka en olekaan offari. Oli nimittäin niin monta asiaa, joiden puolesta olisi voinut elämä päättyä, mutta ei päättynyt. Siltikään en vielä ole ns. uskovainen, mutta kiitän sitä sallimusta, kohtaloa, uskoa, tai mikä se lieneekään, että olemme tässä tilanteessa nyt.

Niin ja rukoilin silloin, kun tämä paha tilanne oli päällä.

No en kyllä ole.

Sinällään hölmö aloituskin, mutta vielä hölmömpää on joillain toisen ajatussuunnan edustajien jutut.

Uskontoa ei pitäisi tuputtaa, mutta samalla tavalla pitäisi olla tuputtamatta uskonnottomuutta! Silti tässäkin aloittajaa ja aloittajan asiaa arvostelee äänekkäästi keskustelija, joka jokaisessa viestissään julistaa aatettaan! Eikä pösilö edes asiaa tajua näköjään...

Just. Kyllä mä uskon että Raamattu on kannesta kanteen totta. Ihmisethän sen on aikanaan kirjoittaneet, mutta ei niitä juttuja oo kyllä mistään ruohonpolttamisen sivutuotteena sinne kirjoteltu! Niin monta asiaa esim. Ilmestyskirjasta on ihan konkreettisella tasolla käynyt toteen ja tulee vielä käymään.

Näin ollen uskon myös että on Jumala ja sen poika Jeesus ja toisella puolella itse Saatana ja sitä myötä myöskin ihmisen loppusijoituspisteinä taivas tai helvetti. Usko tai uskomattomuus on jokaisen henkkoht asia, eikä sitä tartte välttämättä kellee huudella. Ja voi hyvin silti olla että joku kaunis päivä vielä eroan kirkosta, ei oikein nämä Marja-Siskot ja muut homojen vihkijät enää alkuperäistä kirkon etiikkaa edusta.
Ei se kirkko tai uskonto pelasta vaan oma usko.

Jonkun totuus ainakin, kaikkia evankeliumeitahan ei ole hyväksytty kaanoniin.

Copypastea niistä näkökulmista millä saadaan lopputulos näyttämään hyvältä? Jotkut tahot on päättänyt, että mihin tietoihin kristityn on hyvä uskonsa/epäuskonsa pohjata.


Tuon allekirjoitan täysin.

Eiköhän jokainen saa uskoa mihin haluaa, suht lapsellista käytöstä monella täällä.

That's the point!

Kyllä sitä varmaan on pyyntöjä lähetetty kumpaankin osoitteeseen kun mahaansa myöten on sen koslan saanut kiinni.Siitä huolimatta vasta Fiskarsin pistolapio ja tunkki on auttanut pälkähästä.

En siis ole mihinkään suuntaan uskossa,en edes tuohon pistolapioon,mutta jos kuka kokee uskostaan avun saavan niin sen kyllä hänelle suon ilomielin.

Agnostikko kun on niin ei kyllä vielä uskonnot oo tehny vaikutusta. Mutta toistaseks konkreettisten todisteiden kanssa tiede, jopa teoreettinen fysiikka, on vetänyt itselleen tukevamman pohjan mihin tukea väitteitään. Toki uskoa saa mutta se voisi pysyä jokaisen omana asiana.

Mä tiedän, että toi Mattius on oikeesti Maria Guzenina. Ei kukaan muu voi pystyä noin teennäiseen empatiaan:) Paitsi Pertti Salovaara.

Ristus sentään
 

Jokainen uskokokoon vain itsensä.
Vettenpäällä kevelee jokainen talvella jos on tarpeeksi jäätä :D
Ja siinä vaiheeessa kun jää kiinni niin on turha sanoo ettei ollut sisällä :D

Terve tiettömät (off roadarit),

ensiksikin pyydän anteeksi teiltä sitä faktaa, että join kirjoitellessani tätäkin topicia perjantai-iltana whiskiä. Anteeksi, sillä alkoholin vaikutuksen lisääntyessä aitous väheni ja "teko-empaattinen" jauhanta vaan peheni. Viina ja Jeesuksen seuraaminen ei sovi samaan astiaan (ihmiselämään). Sitä palvelee toista tai toista - ei millään molempia. Tosin eipähän sitä saa juovuksissa ajella autollakaan... Jep.

Kun vihdoin kehtasin palata samaan spooriin (topiciin) niin havaitsin saaneeni kaksi tai kolme kyllä vastausta ja jokusen melko selvän ei-vastauksen. Loput vastaukset olivat lähinnä raivokasta pilkkaa sellaista kohtaan jota vastaaja ei tunnusta olevan olemassakaan.

Skorpionille onnea, sillä sinulle on varattu kapea ja kivinen Tie, joka kotiin perille vie! Näin uskon, sillä omaakaan uskoani en saanut mitenkään valmiina pakettina, vaan enemmänkin vapautena etsiä totuutta oikeasta paikasta ja "aikana, kun se vielä voidaan löytää".

Kiitos kaikille vastaajille ja runsasta siunausta teille Hänen nimessään, jota me Jeesukseksi tai Jesseksikin kutsumme!

Mattius

Saanko kysyä, että onko sinulla myös se "entinen elämä" taakkana kuten hyvin monella uskoon tulleella? En kysy ivallisesti, enkä myöskään kerää tilastotietoa vaan olen utelias;)

Minua esimerkiksi on yritetty"voittaa" "uskolla" . Lopputulos todella lähellä ollut hermoromahdus itsellä,sekä tapahtunut hermoromahdus siipalla josta seurasi usean kuukauden sairaslomaa ym.ihanaa ihan vaan jeesuksen nimeen.

Heroiini oli pula-ajan Suomen suosittu superlääke

5.4.2009 4:30 | Kommentit
A A

Tommi Nieminen

Kirjoittaja on sunnuntaitoimituksen toimittaja.

* Sähköposti

Tommi Nieminen
Helsingin Sanomat
Vesa Oja / HS

Lahden sotilaslääketieteen museon ampulleja sisältäneitä lääkemorfiinipaketteja ja heroiinitablettiputkilo toisen maailmansodan ajalta.

Lahden sotilaslääketieteen museon ampulleja sisältäneitä lääkemorfiinipaketteja ja heroiinitablettiputkilo toisen maailmansodan ajalta.

Vuonna 1936 Suomi – presidentti P. E. Svinhufvudin pieni tasavalta – nousi merkittävän maailmantilaston ylivertaiseksi ykköseksi, ohi Japanin. Seuraavat kaksi vuosikymmentä Suomessa kulutettiin heroiinia kansalaista kohti enemmän kuin missään muualla.

Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä.

Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien Virtasten lääkekaapeissa 1950-luvun alkuun asti – esimerkiksi suositussa Pulmo-yskänlääkkeessä.

Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke.

"Suomen 1920-luvun kokaiiniaalto ja heroiinin kulutuksen määrä 1930-luvulla olivat aika uutta ja yllättävää tietoa itsellenikin", historioitsija Mikko Ylikangas sanoo työhuoneessaan Suomen Akatemiassa Sörnäisissä.

46-vuotias tohtori Ylikangas on ohjelmapäällikkönä akatemian Päihteet ja addiktio -tutkimusohjelmassa. Ensi keskiviikkona julkaistaan hänen kirjansa Unileipää, kuolonvettä, spiidiä (Atena). Se on ensimmäinen yleiskatsaus kovien huumeiden käyttöön Suomessa 1800-luvulta 1950-luvulle.

Kirjaa varten Ylikangas penkoi muun muassa sairaaloiden potilasasiakirjoja sekä valtiollisen poliisin, etsivän keskuspoliisin arkistoja, ja sota-arkistoa.

Paljastui isovanhempiemme – sisällissotasukupolven ja sotasukupolven – Suomi, jossa oopiumin, morfiinin ja heroiinin kaltaisia aineita kulutettiin yleisesti.

Huumeiden viihdekäyttäjiäkin oli, mutta vähän. Lääkehuumeita käytettiin, koska ajat olivat ankarat: oli tuberkuloosia, unettomuutta, ahdistusta ja sotia.

Miten sen sanoisi juhlavasti, kuten historioitsijat?Suomi lääkittiin maailmankartalle.

Heroiinia oli paljon, mutta kyse oli reseptilääkkeistä. Ylikangas antaa kolme ihan järjellistä syytä sille, miksi heroiinia käytettiin niin valtavasti verrattuna muuhun Eurooppaan.

"Heroiini oli hyvä lääke etenkin hengitystievaivoihin, ja suomalaisilla oli niitä tuberkuloosiepidemian myötä. Toiseksi se oli halvempi kuin muut vastaavat lääkkeet. Ja kolmanneksi kovien lääkkeiden väärinkäytön sosiaaliset ongelmat eivät Suomessa riistäytyneet käsistä."

Heroiini oli pula-ajan superlääke. Sitä sisältäviä lääkkeitä vetivät lapset ja vanhukset. Oli halpoja heroiinipillereitä. Heroiinia sisältänyttä yskänlääke Pulmoa kului paljon, koska tuberkuloosi oli terveysongelma 1950-luvulle asti.

"Heroiinin saaminen oli lapsellisen helppoa", Ylikangas sanoo. "Sen käyttö olisi periaatteessa voinut räjähtää käsiin, tosin väärinkäytöllä oli Suomessa lyhyet perinteet. Kaiken lisäksi aine oli lähinnä erilaisissa mikstuuroissa, joiden väärinkäyttö oli hankalampaa."

Muu maailma äimisteli Suomea jo 1930-luvulla. Kansainliitto eli YK:n edeltäjä patisti jäsenvaltioita luopumaan heroiinista, mutta Svinhufvudin Suomi ei suostunut. Lääkintöhallituksen ja Suomen lääkäriliiton mukaan heroiini oli halpa lääke, jonka rajoittaminen ei ollut perusteltua.

Sitä ei voinut korvata muilla aineilla.

Niinpä sitä sitten käytettiin, kotimaista ja tuontikamaa: Orionin heroiinitableteissa heroiinia oli viisi milligrammaa. Oli ruotsalaisia Adapyrineitä, saksalaisia Diffinesejä ja sveitsiläisiä Hemyphoneja.

Kun muu maailma kielsi kovia huumausaineita, Suomi hangoitteli toistuvasti vastaan. Suomen liityttyä kansainväliseen oopiumisopimukseen vuonna 1936 tukkukauppiaat ryhtyivät ankaraan hamstraukseen. Apteekit ostivat varastonsa täyteen. Puolustusministeriö tilasi sotilasapteekeille heti puolitoista kiloa lisää heroiinia ja viisi kiloa lisää kokaiinia.

Silti heroiinin ja kokaiinin väärinkäyttö pysyi vähäisenä, sillä 1800-luvulta 1950-luvulle suomalaisten narkomaanien ykköshuume oli morfiini.

"Morfiinin väärinkäytöllä oli Suomessa pitkät perinteet, se oli saanut jo monet koukkuun", Ylikangas sanoo.

Vasta sodassa heroiinin käyttö riistäytyi. Ei silti mennä ihan vielä rintamalle.

Historiankirjoitus on aina tietenkin valikoivaa – ja aina enemmän tai vähemmän ideologista. Koululaisillekin muistetaan aina mainita, että Nurmi, Ritola ja muut hiilimurskaratojen prinssit juoksivat Suomen 1920-luvulla maailmankartalle. Se taas on sivuutettu, kuinka laaja oli 1920-luvulla maamme ensimmäinen rikollinen kokaiiniaalto.

Helsingissä pyöri maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen jäljiltä ihme emigrantteja: rahansa ja valtansa menettäneitä Venäjän aatelisia ja upseereita, vakoojia ja salakuljettajia. Talous oli kuralla, sosiaaliturvaa ei ollut, joten kansan oli pakko yrittää.

Jotkut ryhtyivät huumekauppaan. Saksalaiset lääkefirmat olivat ensimmäisen maailmansodan jäljiltä konkurssikypsiä. Selviytyäkseen talouskriisistä ne myivät suuria määriä kokaiinia ja morfiinia hämärämiehille, jotka salakuljettivat aineet Helsingin kautta Pietariin. Oli kysyntää, koska Leninin Venäjällä oli sotien jäljiltä valtava määrä narkomaaneja.

"Kotimaista kysyntää pystyi tyydyttämään aika paljon ihan apteekeista ostamalla. Sitten sitä haettiin suoraan saksalaisista laivoista satamasta", Ylikangas sanoo.

Osa Saksan–Pietarin-huumerallin kamasta jäi Helsinkiin. Kokaiinia sai salakapakoista sekä tiskin alta ravintoloista.

"Aika paljon se oli ovimiesten pyörittämää toimintaa. Se, mitä myytiin, oli jauhemaista kokaiinia", Ylikangas sanoo.

Huumebisnes ei ollut mitään nappikauppaa, kun määriä vertaa nykypäivään: Vuonna 1925 poliisin kolmessa takavarikossa Helsingissä löytyi neljä kiloa kokaiinia. Eli yhtä paljon kuin Suomen poliisi ja tulli takavarikoivat kokaiinia vuosina 1995–1999.

Helsingissä jäi kiinni pienen luokan huumeparoneita, kuten viipurilaiset liikemies Tahvo Käppi ja lääkäri Kaarlo Kalske. He myivät kilokaupalla Viroon. Lääkärit tehtailivat reseptejä yläluokalle ja kulttuuripiireille, sillä narkomaanit ennen sotia olivat lääkäreitä, sairaanhoitajia, liikemiehiä, taiteilijoita, lakimiehiä, opettajia ja upseereita.

Oli kieltolaki. Alkoholi oli kiellettyä, esimerkiksi kokaiini ei. Etsivän keskuspoliisin raportissa vuodelta 1928 narkomania näyttäytyi yläluokan juhlana: helsinkiläisen everstin Wennerholmin kokaiiniorgioissa "oli läsnä hän, J. Kauppinen, nuoria kadetteja ja tyttöjä. Tytöille syötettiin kokaiinia appelsiineissa ja makeisissa. Kokaiinikuoppana oli peukalonjuuri, johon kokaiinia sijoitettiin imettäväksi."

Miettikää: eversti Wennerholm olisi ollut täydellinen hahmo 1950-luvun amerikkalaiseen rikoselokuvaan.

Hitler valloitti Puolan syksyllä 1939. Keväällä Stalin miehitti Baltian.

Suomi vastasi suursodan uhkaan: se alkoi vimmatusti hamstrata kovia lääkehuumeita. Puolustusvoimat teki Orionin kanssa sopimuksen. Lääketehdas sitoutui pitämään varastossaan Puolustusvoimia varten sellaisen määrän raakaoopiumia, joka vastasi 150:tä kiloa puhdasta morfiinia.

Apteekkarien keskuskunnasta tilattiin kokaiinia, heroiinia ja morfiinia. Pääesikunnan lääkintäosasto tilasi Sveitsistä 50 kiloa morfiinia sekä 35 kiloa heroiinia, josta olisi saanut seitsemän miljoonaa viiden milligramman heroiinitablettia.

Silti lääkintäupseerit olivat tyytymättömiä. Kovia aineita oli niukasti.

Helpotusta oli tulossa. Talvisodan aikana Suomeen virtasi posketon määrä huumeita: Helsingin sotilasapteekkiin oli maaliskuun loppuun 1940 mennessä tullut pelkästään oopiumia 1 511 kiloa. Se tuli pääosin Amerikan Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtiolta. Joulukuussa 1940 lääkintäkeskusvarastossa oli 117 000 heroiinitablettia, 469 000 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia ja 351 kiloa morfiinia.

Oli tropit jatkosotaan.

"Se oli mielenkiintoista aikaa aineiden suhteen", muistelee 86-vuotias sosiaalipsykiatrian emeritusprofessori Erik E. Anttinen.

Hän soti talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan. Ensin tykistössä, ja lentosotakoulun jälkeen ilmavoimissa.

"Kyllä koviksi huumausaineiksi luettavia jaettiin mielestäni oudon vapaasti. Jos oli yskää, saattoi saada useita kymmeniä heroiinitabletteja, koska se oli tehokas yskänpoistaja", Anttinen muistelee.

Heroiini oli sodan yleislääke: kipuun, yskään, reumaan ja lihassärkyihin. Lääkintäupseereilla oli laukussaan kaksi ampullia kokaiinia, neljä ampullia morfiinia, 30 oopiumitablettia ja 30 heroiinitablettia. Etuvartioon sai mukaansa viiden heroiinitabletin pakkauksen. Jatkosodassa niitä oli korsuissa hyllyillä ja lääkintämiesten laukuissa. Sai vaikka kourallisen.

Heroiinia Anttinen otti "muutaman kerran". Pervitiniä eli berliiniläisen lääketehtaan metamfetamiinia hän muistaa ottaneensa vain kerran, kesällä 1944, kun hän teki tähystäjänä monta taistelulentoa päivän aikana Kannakselle.

Metamfetamiinissa koneessa? "Kyllä se selkeästi tuotiin esille, ettei saa ottaa liian paljon eikä jatkuvammin", Anttinen sanoo. "En muista, että liiallisen Pervitin-annoksen alaisena olisi sattunut lentohaavereita."

Rintamalla tarvitaan kovat tropit, etenkin haavoittuneille ja sisseille. Silti Ylikangasta hämmentävät ne heroiinimäärät, joita Suomen armeija käytti. Pelkästään Antineuralgin-heroiinitabletteja meni jatkosodan aikana 7–9 miljoonaa vuosittain.

"Tietääkseni missään toisessa sotaa käyneessä maassa ei heroiinia jaettu samassa määrin. Pervitinin käyttö oli jo valvotumpaa", Ylikangas sanoo.

Saksan armeija oli vähentänyt jyrkästi Pervitinin käyttöä jo vuonna 1941, koska aine oli johtanut yllättäviin ongelmiin. Sotilailla oli harhoja. Osa ei saanut unta, vaikka "saksalaisella täsmällisyydellä niitä oli testattu sekä eläimiin että ihmisiin", Ylikangas sanoo.

Saksa tyhjensi osan Pervitin-varastoistaan Suomeen. Päämajan lääkintäosaston salaisen kirjeen mukaan elokuussa 1941 puolustusvoimien varastoissa oli yhteensä 850 000 Pervitin-tablettia. Hädän hetkellä – etenkin Neuvostoliiton vuoden 1944 suurhyökkäyksen aikana – niitä kului. Ihan rivimiehilläkin.

Jatkosota – totta puhuen – tasa-arvoisti huumeidenkäyttöä. Rintamalla pienviljelijät ja tehtaantyöläiset kokeilivat aineita, joita oli aiemmin ollut tarjolla vain Helsingin salongeissa. Jotkut jäivät koukkuun.

Sodan jälkeen kaukopartiomiehet ovat kertoneet kokemuksistaan lehdissä ja kirjoissa. Yksi kaukopartiomies muisteli viikkojen pakomatkaansa amfetamiinissa, toinen kertoi nähneensä rintamalla kerrostaloja, tanssityttöjä ja kristallikruunuja. Eräs lähettiupseeri luuli lumen peittämiä kivenjärkäleitä lampaiksi.

Sodan jälkeen vuonna 1946 Helsinki oli levoton pääkaupunki: paljon sotien tuomaa epämääräistä porukkaa ja rikollisuutta. Pelkästään murtoja oli vuoden aikana lähes 15 000. Oli avioeroja, väkivaltaa ja yskivä talous. Laitoksissa makasi rikkinäisiä rintamamiehiä.

Heroiinia, amfetamiinia ja morfiinia oli valunut rintamalta katukauppaan, ja aineita oli sotilasapteekkien varastot puolillaan. Heroiinia käytettiin ja myytiin useissa keskustan kahviloissa ja ravintoloissa. Morfinistiporukat törttöilivät Vanhassa kirkkopuistossa, Paavalin kirkon puistossa ja Hietaniemen hautausmaalla.

Kolme sotaa käynyt Erik E. Anttinen luki lääkäriksi. Kesällä 1950 hänet pestattiin Lapinlahden sairaalaan Helsinkiin.

"Siellä oli päihderiippuvaisia ympäri maata, koska se oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan klinikka. Siellä oli varsinkin oopiumijohdannaisten väärinkäyttäjiä", Anttinen muistelee.

"Heille koetettiin antaa jotakin vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä. Heitä koetettiin kuunnella ja keskustella, saada sitä ahdistusvaihetta lievitettyä. Ne ihmiset hikoilivat, olivat kauhean tuskaisia."

Kuinka moni huumeongelmainen sitten oli haavoittunut rintamalla? Siitä lääkärit olivat eri mieltä. Helsingin kaupunginlääkäri Erkki Jokivartio arveli, että ainakin 60 prosenttia heroinisteista oli haavoittuneita. Lääkärit Achilles Westling ja Jaakko Riippa tutkivat sodan jälkeen 108 narkomaania. Näistä vain 14:llä huumeriippuvuus johtui haavoittumisen jälkeisestä hoidosta.

Poliisikuulusteluissa narkomaanit itse arvioivat, että heitä oli 1950-luvun alun Helsingissä yhteensä noin tuhat.

Siitä on kaksi sukupolvea. Heroiinia kulutetaan nyt paljon vähemmän, mutta muiden huumeiden väärinkäyttö on selvästi yleisempää. Vuonna 2005 Suomessa arveltiin olevan 14 000–19 000 ihmistä, jotka olivat koukussa koviin huumeisiin. Noin puolet heistä asui Helsingissä. Kolme neljästä oli koukussa amfetamiiniin.

YK:n päämajassa New Yorkissa asti ihmeteltiin, miten on mahdollista, että neljän miljoonan asukkaan Suomessa kului 40-luvun lopulla heroiinia vuodessa saman verran kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa.

Vuonna 1946 Suomessa kulutettiin – reseptilääkkeinä – 99 kiloa heroiinia.

Suomi ei ollut vielä YK:n jäsenmaa. Ehkä siksi vastaus Helsingistä New Yorkiin oli kylmänviileä: Jatkamme heroiinin käyttöä. Sitä tarvittaisiin itse asiassa entistäkin enemmän – kansanterveydellisistä syistä.

Mitä uhmaa! Kyse on kuitenkin maasta, joka myöhempinä vuosikymmeninä on aina kontannut sen valtakeskuksen edessä, joka on sattunut käskemään. "Ei sellainen varmaan tapahtuisi enää Bryssel-Suomessa, nyt täällä direktiivit otetaan heti käyttöön", Ylikangas sanoo.

Lopulta Paasikiven Suomi antoi periksi; Suomi halusi YK:n jäseneksi. Kun heroiini katosi apteekeista 1950-luvun alussa ja morfiinin tarjonta hyytyi, Helsingin narkomaaneille tuli paniikki. Tehtiin apteekkimurtoja ja kierrettiin maaseudun apteekkeja. Niistä sai kovia lääkkeitä, kun selitti olevansa sotainvalidi.

Myös lääkärit käyttivät. Dosentti Ailo Huhtala arvioi vuonna 1955, että noin prosentti suomalaisista lääkäreistä oli narkomaaneja. Lääkäriliiton tilastojen mukaan vuonna 1955 Suomessa oli yhteensä 2 381 lääkäriä eli – jos Huhtalan arvio osui lähelle todellisuutta – huumeriippuvaisia lääkäreitä oli 20–30.

"Lääkärikunnan piirissä yritettiin aina hoitaa ongelmat vähin äänin omassa keskuudessa", Ylikangas sanoo. "Ei heitä poliisikuulusteluihin raahattu. Silloin parempi väki hoidettiin kotona tai heidät lähetettiin ulkomaille hoitoon."

Sosiaalipolitiikan rintamaveteraani Ilkka Taipale uskoo, että osa huumeriippuvaisista lääkäreistä oli jäänyt jo sodassa heroiinin koukkuun. "Yhdestä kuntoutuksessa olleesta huumeriippuvaisesta lääkäristä tuli sitten Hesperian johtaja."

Heroiini katosi 1950-luvun aikana. Huumeriippuvaiset vaihtoivat Algidoniin. Se oli morfiinin kaltainen reseptilääke. "Aluksi ajateltiin, että se ei aiheuttaisi riippuvuutta. Mutta kyllä se aiheutti", Anttinen sanoo.

Algidon oli itse asiassa kova aine. Sen väärinkäyttöön kuoltiin 1950-luvulla, varmoja tapauksia on ainakin yksitoista. Jokunen sen ajan narkomaaneista saattaa vieläkin pihistä.

"Varmuudella tiedän ainakin yhden 1950-luvun algidonistin, joka on edelleen elossa", Ilkka Taipale sanoo. Taipale välittää haastattelupyynnön eteenpäin, mutta henkilöstä ei kuulu mitään.

Se on harmi. Pyyntö on edelleen voimassa.

Lähde Hs : verkkosivut.

Tosin luojan luomaahan hepokin on...

Pakko vielä jatkaa...

Tämäkin kirjoittaja käyttää ihan samaa kaavaa kuin muutkin jeesuksella päähänhakkaajat,verkostomarkkinoijat,työpaikkakius aajat ym.

Eli...

1. Kehutaan oma tuote,usko,tai minäitte ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi.
2. Keksitään joku "fakta" joka todistaa tämän väiteen.
3. Väheksytään vastaväitteitä,ja kielletään vaihtoehdon olemassa olo.
4. Nostetaan joku sivullinen "jalustalle" ja näin saadaan esimerkki lähipiiristä miksi tää mun juttu on just oikein.
5. Lisätään toinen fakta , ja esitetään kysymys "eikös se olekkin näin..."
6. Lytätään täysin kaikki muut eli väärä uskoiset.Tai ne jotka ei halua myydä saippuaa.Tarvittaessa käydään myös lähipiirin kimppuun.
7. Jos ei asia vielä mennyt läpi niin aloitetaan alusta kovemmalla raivolla.
8. Lisätään voluumia niin kauan kunnes tavoitteeseen on päästy...

Joo, olen pariin otteeseen tästä pihalta jotain jeesuksen kavereita käännyttäny aika tiukkaan äänensävyyn. On se ihme ettei ne kerrasta usko. Onkohan niillä provikkapalkka, tai sitte ne on urakassa:rolleyes:

Itsellä tapahtui, joskus vuonna papu ja nakki. Jehovan todistajat olivat iltasella oven takana kun tulin kotiin. Kysyin mitä oikein haluatte ja he kauppasivat vartiotorni- lehteä ja halusivat kuulemma keskustella heidän uskonnosta. Kerroin heille venäjän rajan olevan kaukana, enkä sen takia tarvitse vartiotornia, mutta otan vastaan muutaman hirvijahtiin soveltuvan passitornin. Kerroin tornien määränpään ja he eivät olleet enään halukkaita keskustelemaan asiastansa.

Toinen hauska tapaus oli naapurin luona grillatessa, olivat myös jotain jehovia tms. kauppasivat kovin jotain ja kehuivat olevansa avuliata auttamaan, jos heitäkin autetaan. kaveri siinä sanoi, keskustellaan sen jälkeen kun olette siivonneet mun asunnon. Arvaatte varmaan ei ollut kauan ovella.

Tarinoiden opetus on, uskovaisten mielestä kaikki on yhteistä, jos he siitä jotenkin hyötyvät.

Ikinä ei kukaan suostu keskustelemaan uskontonsa "epäkohdista", siis sellaisista asioista, jotka oikeasti järjellä ajateltuna ei oikein ole linjassa...

Helppohan se on tuumata kaikissa asioissa, mitä ei voi selittää, että ne on joko ihmeitä tai saatanasta.

Samalla logiikalla voisin julistaa ton arkikulkineen maailman vahvimmaksi autoksi. Jos jollain on porsinut alta miljoonan, niin se on ollut uskon puutetta tai suorastaan saatanan tekosia, itsestä on kyllä suorastaan ihme, että metreihin nähden se on noinki tolkuissaan oleva peli.

Paljon on sattunut asioita, mitkä ei ole järjellä eikä tieteellä selitettävissä, sitä en kiistä, mutta en kyllä osaa yhdistää niitä mihinkään aatekuntaan suoraan liittyväksikään.