Jos kyseessä oli sotamiäs, niin vastuuta voi kyllä vierittää jonkin verran myös puolustusvoimillekin. Meitä ei aikoinaan päästetty leirin jälkeen suoraan lomille, vaan piti olla yksi kassupäivä välissä, juuri näiden rattiin nukahtelujen takia. Tosin olinkin kulj.komppaniassa.

RUMARACING
TROOPER 2.8, SJ410


Edited by - Reetu on 16/05/2007 14:41:01

Vierestä seuranneena.....21v Muija kaverini ajoi rekkaa.oltiin tulossa 5-tietä kuopion korkeudella pohjosta kohti kun huomasin edessä oikealla rihteyksessä odottavan valkoisen hiacen stop-merkin takana meitä.Juuri kun tulimme kohdalle kaveri tuli pakulla alle ja huiskutti hymyillen meille ennenku rekkamme jyräsi ylitse. Sisun pysähdyttyä katsoin muijaan joka piti rattia 2-käsin kiinni ja itki.Koppasin magliten ja lähdin katteleen miten kävi,,,
hiace ja kuski oli tiellä ja auton akseleissa palasina.Poliisit saapui paikalle ja tuumasivat että "nyt se sittenkin onnistu".Muija ei aja enää rekkaa,traumat olivat liian suuret.

jos haluaa tappaa ittensä niin tehköö sen mutta ei rekan keulaa. omaan nokkaa joku hullu yritti ajaa(ehkä kännis) padasjoella pari vuotta sitte, väistin puoliks ojaa ja olin varma et osuu ja vauhtia edellee n.60km/h, oli paska fiilis ku ei oikei voinu tehä mitää ku pitää ratista kii ja toivoa et pystys pysytää... no ei osunu, mut ei nukuttanu yöllä.

Tämä ei nyt viittaa ihan itsemurhakaahareihin, mutta tänään tuli joku harlikkaäijä mutkassa vastaan ja aivan väärällä kaistalla oikasi sisäkurvista ja minä hojolla vastaan. Huomasin että äijä ei taidakaan väistää tai oli jo liian myöhäistä alata väistää 5 metriä pitkällä pyörällä. No siinä oli pakko heittää hojon toinen puoli reilusti ojan puolelle ettei äijä olisi tullut katselemaan uuttaa vinssipuskuria kovin läheltä. Onneksi ei ollut mulla paljoa vauhtia ja ojakin oli aika matala että ei tuulut mitään vahinkoa kellekään.

******************************

alä puhu p****a puhtaalla suulla

mulla on rohviilissa muutama raskaan kaluston "hupsis" kuva.

Ja yritetään sitten auttaa niitä potentiaalisia itsarikandeja, eli kun kaveri/tuttu/läheinen alkaa osoittamaan masennuksen oireita, tai puhumaan "lähdöstä", niin silloin viimeistään juttusille ja kysymään että mikä oikeasti puristaa...

Voi olla että se jutteleminen, ja kiinnostuksen osoittaminen saa toisen muuttamaan mielensä. Itse en ymmärrä miten elämä voi niin pahasti kohdella että viimeiseen ratkaisuun päätyy, mutta ihmiset ovat erilaisia.

-----------------------
<- "Iso mutta kömpelö"
-----------------------

Ei pidä sekaantua evoluutioon.

**************
Jussi ja Suzuki

Isoveli oli vanha rekkakuski, ja kun maailma rupes liikaa ahdistamaan, niin nappas purkillisen rauhottavia huiviin ja kävi omaan sänkyynsä nokosille. Paljon mukavampi tapa myös siinä suhteessa, jos se vastaantulija kerkeekin väistää just sen verran että et kuole heti...

Itekkin oon nyt rekkakuski 3. polvessa ja monta kertaa on tullu mietittyä, että "entäs jos nuo valot rupee tulemaan kohti". Tuossa kuopion välillä vasta viikko sitten sukelti joku jamppa moottoripyörällä rekan alle...
Enemmän tosin huolettaa rattiin nukahtaminen. Monen ihmisen henki on kiinni pienestä ratin liikkeestä.