mulla 3kpl stihl 024:sia ja muutama husse. kaikki asiakkaiden vanhoja joko väljiä tai kiinni kilkanneita. uudet renkaat tai männän laittanu niin hyvin kukkuu.

stihl:ltä löytyy sekä pehmeä että kova laukku tarkaan en hintoja muista mut kovalaukku on noin 40€

2054 Jonsered turbo täällä kanssa tuo saha, sahaa hyvin kun lähtee käyntiin.
Mutta saa kyllä välillä repii aikeen perkeleesti ennen kuin suostuu käymään.
Aika yksilöitä nääon, appiukolla sama saha samasta liikkeestä ja se lähtee aina viimesitään kolmannella.

säädöt on sahoissa samat ja tulpat silti mun sahaa saa nytkyttää joskus vartinkin ennen kuin suostuu tulille.
110 dolmari oli ennen jonsua, toimi 21v moitteetta, perin vaarin siskon mieheltä;)

Mulla on en-muista-kuinka-vanha Stihl, aikoinaan isäukon ostama. Se lähtee aina käyntiin, viimeistään kolmannella nykäisyllä. Nyt viimeeksi -15 pakkasella ryyppy päälle kaksi nykäystä, lupasi, ryyppy pois, ja kolmannella käyntiin. Seisonut kuukausia. Mainio saha. Tulpan vaihdoin viimeksi ehkä 5 vuotta sitten? :D Kuka sen moottorisahan keksikään...?

Veljellä on uusi saman kokoinen Husku. Melkein samantuntuinen käteen, mutta lähtee huonommin käymään. :rolleyes:

Soon ihan se ja sama
 

minkä merkkinen vehe on kyseessä, kunhan on valmistettu ennen -95.

Kaikki sahat tomii merkistä riippumatta, jos ei ole jotain vikaa!

Jotain sahamerkkiä mollaava henkilö ei yleensä tiedä sahan rakenteesta höykäsen pöläystä, eikä välitä tietää!
Sahan pitäisi olla muka sellainen ihmevekotin, joka toimii huoltamatta ja kuluvia osia vaihtamatta ikuisesti.

Itselläni ja naapureillani on ollut kaikki yleisimmät merkit variaatioineen, joita olen huoltanut, korjannut ja käyntiin laitellut.
Ongelmallisimpia ovat olleet poropeukaloiden "korjaamat" ja säätämät vehkeet.
Luomuvika löytyy yleensä helposti, mutta jos joku on sen sahaan "korjaamalla" kehitellyt, niin pitää siinä sitten mielikuvitustakin vikajahdissa käyttää.

Huvittavimpia on sitten kaverit, jotka ovat korjauttaneet sahaansa jollain korjaamolla ihan tuntuvilla summilla. Heille kun sitten etsii järjettömän (teko)vian ja saa sahan kondikseen, saa yleensä palkaksi lupauksen "kaljat tarjoan". Nyt eläkeukkona alkaa huoletta, että kunhan vaan kaikki vuosikymmenien lupaajat eivät rupeaisi tuomaan niitä kaljojaan yhtäaikaa. Alkoholistiksihan siinä vielä pitäisi vissiin sitten ruveta...

Siis käyttösahaksi hyvin huollettu vanhus ja huolto-ohjeet joltain eläkeläismetsurilta, se on siinä!

P.S. Tallissa ikuisesti toimivia: kolme huskua, kolme partneria, raketti, sachs dolmar ja pikkuraivuri kaaz.
Sittein vielä melkoisen epäluotettava, muovinen "Partner/Electrolux"-raivuri vuodelta 2002 ( Partneria siinä on se tarrateippi kyljessä). Tekeleeseen on pitänyt tehdä itse lujempia osia alumiinista yms. muovisten tilalle, käynnistinlaitekin lähes kokonaan...rempula mikä rempula, horsmanniitton varmaan tarkoitettukin.

Itse olen sahoja kiskonut käyntiin jo yli 30v ja kokeillut jos jonkinlaista käynnistys"kikkaa".
Myös sahat ovat yksilöitä ja ne pitää vain opetella tuntemaan.

Paras konsti tuollaisen huonosti käyntiin lähtevän sahan käynnistämiseen on kokeilla erilaisia variaatioita.
Itselläni toimii Jonreredsin 520 ja Hussen 444:ssa (omia ammattisahoja jostain 80-luvun alkupuolelta) tällaiset rituaalit:

- Ryyppy täysin päälle
- ei lainkaan kaasua
- nykäistään narusta niin monta kertaa, että hörähtää
- ryyppy pois
- ei vieläkään kaasua
- nykäistään käyntiin
- vasta tässä vaiheessa lipsutellaan kaasua ja lämmitetään konetta rauhallisesti hetken aikaa.

Tuon Jonseredsin ostin naapuripalstan kaverilta varaosiksi, kun se meni raivopäissään hakkaamaan sahansa männyn kylkeen,
kun se perhana ei taaskaan lähtenyt käyntiin. Ostin siihen käytetyt posket ja uusin katkenneen laipan & ketjun.
Joskus 10v sitten uusin kaikki tärinänvaimenninkumit + tulpan. Kone on saanut rajuakin laulatusta koko ajan ja oletettavasti kestää
poikienkin sahaukset vielä monta vuotta... :)

Sahatyyppinä tuon ikäluokan Jonseredsit sopii ainakin minun käteen, kun niissä on riittävän hyvät tärinänvaimennukset pitkäaikaisiin sahauksiin.
Hussekin on hyvä saha muuten, mutta sai siirtyä juuri tuon liian kovan kahvarakenteen takia.
Alkoi tulemaan sitä valkosormisuutta. Turhia taukoja täytyi pitää, kun näpeistä katosi tunto jatkuvasti.
(Vaivojen aiheuttaja löytyi vuosia myöhemmin, nuorempana auton ympäriajossa nitkahtanut & murtunut niska puristi käden hermoja juuri sahausasennossa).

Pari viikkoa sitten huoltelin kaverin 5 sahaa, se kun nykyään tekee ihan työkseen pihapuiden kaatoja, niin sahat pitää olla kunnossa.
Keljuttaa tulla 15m korkealta alas, kun se saha ei lähdekään siellä puussa ollessa käyntiin... :D

Kaverilla on parikin erilaista sellaista pientä "yhden käden" sahaa, joilla on kätevä karsia oksia pois tieltä ja sit sieltä latvasta alkaen pudotella pätkä kerrallaan alas.

Pari oli Ehcoa ja yksi oli jokin T:llä alkava japanialainen tai kiinalainen pikkusaha.
Ihan käteviä vehkeitä tuollaiseen pikkuhommaan ja palvelee ihan täysin pienien puiden satunnaisissa kaatamisissa / nuotiopuiden tekemisessä offausretkellä.

Minä taas oikein mitään tiedä, mutta

Pölli koulussa kun joutui moottorisahalla ihan oikeisiin töihinkin....niin mulla oli käytössä Stihl 020, sellainen erittäin pieni ulkomitoilleen ja köykäinen, laippakin oli alle 30 cm pitkä. Taka kahvakin oli hivenen sahan päälle tuleva (ei kuitenkaan se kirvesmies malli jossa kahva on kokonaan sahan päällä), joka lyhenti sahan mittaa.
Sen verta vanhan oloinen, että varmasti -80 -90 lukujen taitteesta oli??
Sen muistan että niitä oli 2 eri sahaa, toisen lätkässä luki Made in Canada, toisessa USA.

Erittäin hyvä tuollaiselle 10-25 cm halkasiaiselle puulle, harvennuksella. Tuli sillä koitettua, että järempi, melkein 60 cm tyveltä oleva kuusikin katui.
Täytyy vaan ne niksit tietää, (kaato kololta päin pisto puun sisään, ennen kuin tekee lopullisen kaato sahauksen, jne...)

Hyvin toimi, lämpimästi suosittelen jos jostain hyvä löytyy.
---

Huskullakin tuli koitettua. Ja erittäin hyviä. Tuollei oikeissa metsä töissä Huskun muotoilu on erittäin hyvä.
Isommat Stihlit tuntui liian isoilta möhköiltä, joten niitä en itse ottaisi...

---------------
Isä ukko osti muutama vuosi sitten Tuurista, Veljekset keskiseltä, Husqvarnan, jonkin pienen mökki(?) sahan. Päälle käsin ihan tosimiehen saha, ja kyljessä lukee muistaakseni 45 (vai oliko 55?). Ulko mitoilleen pienempi kuin perus 345 metsurinsaha. Mutta ihan tehokkaan oloinen ja on hyvin toiminut, mitä rankametsässä ja muissa pikku askareissa tarvinnut.
Ja makso alta 200 e, ihan hyvä ostos ollut.

Mulla on kotona kotona jemmassa ammatti metsurin saha 345 (oliko se E vai XP, en muista, toista vuotta sitten, kun viimeksi koko sahaan koskenut, sellainen malli missä se pääly koppa on pika klipseillä kiinni), itsehän en ammatikseni koskaan ole sahannut. Kiinni leikanneena ilmaiseksi sain, pienellä remontilla kuntoon, ja hyvin toimii.
-----

Siihen käyntiin saamiseen on yksi niksi, eli sammutus.
Aina kun sahaat, niin sammuta ryypyllä. (STOP-tappokatkaisijaa käytetään vain hätätilanteissa).
Jolloin seuraavalla käynnistyksellä koneessa on sopivasti kakkua, ja lähtee shutkot helposti, (tosin jos saha seisoo todella kauan, niin kyllähän se bensa aina haihtuu,varsinkin nykybensa).

Sitten kun seuraavan kerran kylmää sahaa käynnistää, niin ensin ryyppy päälle ja kaasu.
Muutama vetäisy että hörähtää.
Sen jälkeen ryyppy pois, mutta antaa kaasun olla.
Yleensä heti seuraavalla vetäsyllä käynnissä.

Tää sammutus/käynnistys on toiminut lähes kaikissa sahoissa joilla sahaillut, kunhan säädöt on olleet kohdillaan.

Jokainen saha tietysti on oma yksilönsä.....
------

Itse tekisin vaneri laatikon, jossa kansi ja sinne laatikon sisään jokin muovi kaukalo pitämään valuneet öljyt ja bensat, ja kun antaa kaukalon olla irtomallinen, niin se on helppo putsata.

Tuo ryypyllä sammuttaminen on ihan hyvä kikka silloin, kun tietää, että saha jää taas muutamaksi viikoksi varaston perälle.
Kone tukehtuu rasvaiseen 2-tahtibensaan, niin silloin ei paikat pääse ruostumaan.
Kunnossa oleva kone lähtee lämpimänä/puolilämpimänä käyntiin kertanykäisyllä ihan ilman ryyppyä ja kaasua.
Eli ei sitä sahaa tarvitse saman päivän aikana ryypyllä sammutella montaa kertaa.

Muutenkin kannattaa miettiä, että miksi niitä koneita hajoaa/leikkaa kiinni, kun heti kylmää konetta aletaan
täyskaasun kanssa kiusaamaan. Harva se autoaankaan käynnistelee kaasupoljin lattiassa,,, :)

Normaalisti tuo ryyppyläppä sulkee lähes kokonaan kaasarin kurkun.
Samoin tekee se kaasuläppäkin. Ero näiden kahden läpän toiminnassa on se,
että kun ryyppyläppä vedetään päälle, niin silloin kone imaisee ylimääräisestä, erillisestä kanavasta...
Pitäis olla taas kuvia, niin ei menisi kädet solmuun... :D

Kuten sanottua, joka kone on yksilönsä ja kannattaa opetella erilaisia variaatioita
käynnistyksen suhteen. Kylmäkäynnistyksessä yleensä tökkii ja sit lämmin kone
käynnistyykin ihan kiltisti. Seokset kun on kohdallaan, niin ei ole yleensä niitä käynnistysongelmia
ja kiinnileikkautumisia. Liian laiha seos aiheuttaa juuri noita em. ongelmia.
Lisäksi tietysti tuo kylmän koneen kiusaaminen. Mäntään tulee aika kovat
lämpölaajenemiset heti muutaman sekunnin kurmuuttamisen jälkeen ja sylinteri ei
ehdi lämpiämään samaan tahtiin kuin mäntä lämpenee & laajenee => leikkaa kiinni.
Vaikka tuo kiinnileikkautuminen olisikin vain vähäistä kerrallaan, niin se silti aina heikentää koneen
tehoa, jolloin sitä kiusataan entistä enemmän...

Silloin kun tankillinen alkaa olemaan loppu, niin kone nostaa tyhjäkäyntikierrokset korkealle.
Kannattaa sammuttaa kone välittömästi, niin se ei imaise polttoaineen imuputkea
tyhjäksi. Silloin saa taas kiskoa pää märkänä sahaa käyntiin.
=> Pieni loraus kaasarista tai tulpanreiästä sisään, niin taas pelittää.
Kuuman koneen kanssa ei sit kannata noita bensaleikkejä ja tankkauksia tehdä!

Toinen konsti on, että laittaa tankin täyttöreiän päälle vaikka puhtaan
näppylähanskan ja varovasti puhaltaa tankkiin, niin silloin se bensa menee nätisti
kaasarin kalvolle asti ja käynnistyminen onkin taas paljon helpompaa.
Tankin sisälläkin on sitten bensansuodatin siellä letkun päässä.

Kaikissa sahoissa kun ei ole sellaista käsipumppua, "nänniä", jota puristellaan sen aikaa, että kaasariin menee tavaraa.

Tuo puhallustekniikka tai kompuralla varovasti paineilmaa tankkiin, niin se talven
seissyt puutarhajyrsin / ruohonleikkuri lähtee pienemmällä kiskomisella käyntiin... :)
Monessa vehkeessä kun on tankki matalammalla kuin kaasari (eli kaasarissa on pumppu samassa).

Jos vain mahdollista, niin saha kannattaa ostaa sellaisesta paikasta, että sillä on mahdollista tehdä pari koesahausta.
Vaikka saha olisi vähän kalliimpaa hintaluokkaa, niin kyllä siitä "käteen sopivuudesta" mielellään vähän maksaakin.