Kisakuulumisia ja kaivattuja palautteita
Viime vuonna meidän ensimmäinen retro-osallistuminen keskeytyi auton hajottua heti yleisörasteilla. Eihän siinä auttanut kuin lähteä uusiksi ottamaan ensituntumaa varsinaisiin ajoalueisiin. Viime vuonna lähdettiin ajelemaan ihan hengailumielellä siviili-Jeepillä, mutta tänä vuonna laitettiin itsellemme tavoitteeksi vaatimattomasti kaikkien rastien hakeminen. Aika kunnianhimoista, mutta olihan siinä useampikin tiimi viime vuonna onnistunut. Meillä kaiken lisäksi auto ensimmäistä kertaa pitkässä kisassa, apukuski oli ensikertalainen ja kaikki ajoalueet tuntemattomia, joten tavoite ei ollut ainakaan asetettu helpoksi.
Miehistö hioutui heti alkumetreiltä yhtenäiseksi tiimiksi. Homma lähti muutenkin ihan kivasti käyntiin, kun saatiin poimittua kaikki yleisörastit ilman kalustovauriota. Ensimmäisellä varsinaisella ajoalueella ehdittiin melkein ensimmäiselle rastille asti, kun apukuskin penkki repeytyi irti lattiasta. Isompia ongelmia välttääksemme sidoimme penkin pitkällisellä operaatiolla ja kolmella kuormaliinalla, jotka onneksi pitivät penkin kohtuullisesti paikoillaan koko loppumatkan.
Alueet oli hienoja. Menokin maistui. Välillä oli pientä epäluuloa suuntiman suhteen, kun ei ainoitakaan tuoreita jälkiä ollut maastossa rastia lähestyttäessä. Ja tokihan sitä oltiin parilla alueella ns. aivan kuutamolla, mutta aikansa ajeltuaan tai käveltyään sentään aina löytyi jotain josta pääsi uusiksi kartalle. Kertaalleen ajettiin vahingossa kiellettyä tietäkin, kun ei yhtään tajuttu missä kohtaa oltiin menossa. Tässä olisi yksi kehitysidea, että ns. selkeisiinkin paikkoihin on syytä laittaa nauha tai kieltomerkki, jos kyseiselle uralle tai tielle ajaminen on ehdottoman kiellettyä - joku kun saattaa kuvitella olevansa jossain täysin muualla. ;)
Kiellettyjen ja sallittujen teiden merkkaus oli sinällään aivan selkeä, mutta merkkaustapaa voisi vielä harkita. Nykyisessä tavassa tiemerkintä peittyy liian tehokkaasti kiellon alle! Lisäksi alueen raja ja kielletty tie oli merkattu täysin samanvärisellä yhtenäisellä viivalla, joka ei ollut kovin selkeää etenkään silloin kun merkinnät olivat kartalla samassa kohtaa (rastin 90 pohjoispuolella). Kannattaisi myös välttää aluerajan piirtämistä tielle, koska sama saadaan selkeämmin aikaiseksi rajaamalla alue tien viereen. Toki sallituilla teillä vihreä peitti tiemerkinnän ja samalla tien koon tehokkaasti, muttei se ollut silti sekoitettavissa miksikään muuksi merkinnäksi. Muutoinhan kartat oli hyvinkin selkeitä. Erinomainen parannus (joka auttaa etenkin niitä joille alueet eivät ole entuudestaan tuttuja) oli laittaa alueille rajat ja sisäänmenoreitit! Viime vuoden kartoilla oli erinomaisen epäselvää, että mistä alueille sai mennä (etenkin Letrun ja Vuorenmaan osalta oli löydettävissä muitakin sisäänmenoja kuin pohjoisen suunta).
Viimeiselle ajoalueelle saavuttaessa tavoite näytti vielä hyvinkin saavutettavalta. Vaan niinhän siinä sitten kuitenkin lopulta kävi, että yksi rasti jätettiin ihan suosiolla ottamatta. Olisi kai sinne saareen päässyt, mutta ei kiinnostanut sukeltaa - sen enempää autolla kuin vinssiapinana. Ei olla oikein koskaan arvostettu syviä märkiä paikkoja eikä edelleenkään nähdä mielekkäänä ajaa autoa ikkunoita myöten veteen. Joillekin tämä voi olla nimenomaan se juttu, mutta mielellään laittaisin tämänkin sinne kehitysidealaariin, että onko tuo hyvä idea - etenkin kun vesistön rannoilla oli mökkejä, jotka eivät varmasti öljyä kaipaa järveensä.
Yleisörastialueelle tulee alussa väkisinkin ruuhkaa. Sitä voisi helpottaa rakentamalla rasteista läpiajettavia, jolloin jonottaminen vähenisi huomattavasti. Yleisöalueella voisi varmasti hyödyntää kielletyn ajosuunnan merkkejä läpiajosuunnan määräämiseksi, kun koko ajan on valvovia silmiä toteamassa laittomat suoritukset. Myös kahteen suuntaan ajettavan esteen takana voisi olla niin paljon tilaa, että autoja voisi olla rastin ja esteen välissä useampia - tämäkin vähentäisi jonoja.
Alueilla rastit ovat aika harvakseen, joten tarkan sijainnin tietäminen maastossa on monin paikoin aika mahdotonta. Rastituksessa oli mielestäni käytetty hyvää tapaa, että rastit olivat suoraan olemassa olevilla urilla eikä kymmenen metriä uran sivussa. Tämä auttaa huomattavasti ensimmäisenä alueilla ajavia, jolloin ensimmäisenä saapuva ei kärsi kohtuuttomasti rastien etsimisestä (koska seuraavat jo näkisivät piston uran sivuun).
Kaikkineen oikein kivat kisat. Mukavan lyhyet siirtymät! Hienoja maisemia. Kelit suosi. Mitä sitä voisi muuta ihminen toivoa. Kiitokset kisasta.
|
