Offipalsta.COM  

Palaa takaisin   Offipalsta.COM > Offiblogit > Suzukimiehen touhublogi

Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Rate this Entry

SuzukiSafari Vol 2 20.-23.9.2018

Posted 02.10.2018 at 18:56 by J0hannes
Updated 02.10.2018 at 22:14 by J0hannes

Ei ensimmäistä ilman toista, tämä tarina sai tosin alkunsa jo ennen ensimmäistäkään Venäjän retkeäni.



Oli omalle kohdalle sen verran harmillinen takaisku, että ensimmäinen Suzuki safari oli vapun alla. En tupsulakkeilultani päässyt osallistumaan reissulle, mutta päätin lähteä seuraavalle reissulle mukaan, sikäli mikäli sellainen vain järjestyisi.
LaaLaa oli ilmeisen onnistuneen Suzuki safari Vol. 1:n jälkihuumassa päättänyt, että uudestaan olisi päästävä retkelle seurassa, jota yhdistää autossa liian vähäinen tavaran kuljetuskapasiteetti, uskomattoman hyvät jutut sekä rento tostanoin vaan asenne

Varsinainen matka saatiin alkuun jo aikaisin torstai aamusta moottorimarssin muodossa. Make_:n kanssa lähdettiin PK seudulta kohti Imatraa, tavoitteena osua noin puolen päivän aikaan Imatran Nesteelle. LaaLaa lähti Lahden suunnalta JaSa:n kanssa sama aikamääre tavoitteena. Ajomatka on kohtalaisen pitkä ja puuduttava, mutta Suzukia parempaa maantiennielijää ei reissulle toivoisi

Imatran päähän päästiin, syötiin Nesteellä ja Make_ kävi Tokmannilta hakemassa kotiin unohtuneen otsalampun. Siinä odotellessa samalle viikonlopulle rajan taa suunnannut Mutakuun porukka löysi tiensä myös Nesteelle. Tankkailua ja lähdettiin rahaa vaihtamaan.


Rahanvaihdossa komea rivi

Itsellä oli vielä taskussa riittävästi seteliä edelliseltä reissulta, että jätin vaihtamatta. Rajalla ei ollut ruuhkaa tai oikeastaan juurikaan muita ylittäjiä. Venäläinen byrokratia ja muutenkin tapa toimia on edelleen vähän hämmentävää, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa saamaan jutun juonesta kiinni. Paperiasiat olivat muuten ok, mutta autolaput oltiin täytetty väärin. Piti olla kaksi samanlaista sisäänmeno lappua ja meillä oli yksi sisään ja yksi ulos. Flegmaattinen virkailija tiskillä leimasi omat paperini ja pääsin odottelemaan autonpölläyttäjää. Make_ ja LaaLaa kokivat jännittäviä hetkiä, kun virkailija repi molemmilta "väärän paperin" palasiksi ja osoitti uuden lomakkeen täytettäväksi. Oman lomakkeen kelpaaminen saattoi liittyä siihen, että se oli englanninkielinen versio? Autonpölläyttäjät tuli paikalle ja pitihän se jälleen purkaa kontti tyhjäksi ja näyttää tarvikelaatikon pohja. Abikot kannattaa sitten pakata jotenkin paremmin, kuin mulla oli. Muovipussi penkin päällä täynnä erilaisia heliseviä rasioita. Niitä tutkittiin kauan ja jokainen aski avattiin Noh kaikki kuitenkin sai vihreää valoa ja puolin nousi pystyyn.

Ensimmäinen pit stop oli käydä tankkaamassa. Huonosti optimoitu ainakin omalta osalta, sillä jerry oli jäänyt tyhjentämättä ja Kouvolassa tankattiin viimeksi, joten sain vajaa puolitankillista laitettua. Hyvä asema, kun ainetta sai käymättä tiskillä ensin. Tankin jälkeen tutustuttiin huoltamoa vastapäätä tien toisella puolella Mukavan miehen kauppaan. Olutvalikoima oli tällä kertaa sen verran heikkoa, että otettiin vain limpparia ja savukkeita. On muuten mielenkiintoinen sekatavarakauppa, jossa suosittelen pysähtymään. Seuraavaksi käytiin Svetossa ensin Sorvalin Valinnassa hakemassa nallejuomaa, olutta ja muuta tarpeellista, JaSa etsi kuumeisesti pikkuhousumehua, mutta sitä ei ollut saatavilla.


Apparia sijaistamassa

LaaLaa ja JaSa oli lastanneet eväät kyytiin jo suomen puolella, mutta meillä muilla ei ollut mitään vielä. Siirryttiin siis Viitoskaupalle ruokaostoksille. Oli varsin hyvin varusteltu kauppa, kaikki tarpeellinen ja vähän päälle löytyi. Make_:lla oli apparina vaimoke, eikä eväiden osalta tyydytty tavanomaiseen. Ruokalista suunniteltiin koko viikonlopulle, eikä tarvinnut huolehtia aterioiden yksipuolisuudesta. Vähän toki hymy nousi suunpieliin, kun tultiin kaupasta pihalle kassien kanssa.


Viikonlopun eväistä noin puolet

Lähdettiin siirtymään kohti ensimmäistä potentiaalista reittiä ihan lähikulmille. muutaman kilometrin siirtymän jälkeen oltiin hiekkatiellä pudottamassa rengaspaineita ja suuntaamassa kohti niittyä, jonka toisella laidalla mahdollinen pätkä olisi.


Rengaspaineet alas


Niityllä fiilistelyä


Raunion aarteenmetsästäjät


Lisää fiilistelyä

Vähän fiilistelykuvaa niityllä ja pysähdyttiin tutkimaan vanhaa rauniota. Pätkä lähti nousemaan mäkeen ja LaaLaa paineli edeltä tiedustelemaan. Päästiin ehkä 300m, kun lälläristä kuului, ettei tähän ryteikköön kannata mennä. Moto ura oli täynnä ikäviä kantoja ja risuja, eikä viikonloppua huvittanut aloittaa rengasjumpalla tai muulla vastaavalla harjoituksella. Käännyttiin ympäri ja ajettiin niityltä toista laitaa taikaisin tielle. Kokeilumielessä käytiin vielä katsomassa pätkä toisesta suunnasta, mutta sekin osoittautui tyhjäksi arvaksi. Lähdettiin siirtymään kohti ensimmäisen illan mahdollista leiripaikkaa. LaaLaa oli tiedustellut Google Mapsista jonkun hyvältä vaikuttavan pöllitien, jota lähdettiin tarjoamaan. Reitti ei edennyt toivottuun suuntaan, joten käännyttiin takaisin ja otettiin toinen pisto, jota pitkin ajeltiin, kunnes vastaan tuli tien poikki oleva puu. Make_ otti sahalla pari pätkää pois ja matka jatkuu.


Reitin avausta 79€ moottorisahalla

Saavuttiin kääntöpaikalle, josta lähti pari vaihtoehtoista moto uraa vielä eteenpäin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että teltta olisi hyvä nostaa pystyyn ja lähettää leiripaikan koordinaatit Ukkoselle. Ukkonen oli ilmoittanut pääsevänsä matkaan vasta työpäivän päätteeksi, mutta jonkin paperisekaannuksen takia kävi ilmi, että apparilla viisumi onkin voimassa vasta perjantaista alkaen, eli tulevat yli vasta puolen yön jälkeen. Teltta nousi ripeästi pystyyn ja leiripaikan vierestä löytyi sopivasti kuivunut konkelo. Siinä ilta eteni Masterchef Russian merkeissä ja mukavia rupatellessa. Suolakurkut ja nallejuoma maistui jälkkäriksi. Tunnit vierivät ja lopulta Ukkonen ja appari löysivät leiriin siinä kolmen maissa.


Metsägourmet: Hampurilaista


Iltanuotio lämmittää


Aamun tunnelmia

Aamun valjetessa aamuvirkut kekkuloi sen verran, että me muutkin heräsimme ja aamupalastelun jälkeen laitettiin teltta kasaan ja valmistauduttiin lähtöön. Ukkosen apparilla oli ajovuorojen arvontakone mukana, vahvasti näytti siltä, että tästä tuli AAP (Apparit Ajaa Päivä). Käytiin katsomassa mahdollista joenylityspaikkaa, josta olisi päässyt pätkälle, jonka Suzuki safari Vol. 1 ajoi wappuna.


Fiilistelyä niityllä, mitäs siellä heinikon takana piileksii

Vesi virtasi melkoisesti eikä nyt muutenkaan oltu sille suunnalle menossa, joten lähdettiin kohti Räisälää, jossa käytiin täydentämässä elintarvikkeita ja nautinta-aineita. Oli edellisenä iltana ainakin oluet päässeet vajoamaan hälytysrajalle. Lähes kaikki kylän kaupat käytiin nuohoamassa, mutta pikkuhousumehua ei löytynyt tästäkään paikasta. Yhdestä kaupasta löytyi herkullisia lihapiirakoita ja otettiin sellaiset.


Outoja autoja nousevan auringon maasta

Kauppojen jälkeen lähdettiin siirtymään kohti seuraavaa pätkää. LaaLaa ihmetteli WRC-Suzukista kuuluvaa kolinaa ja hiekkatiellä hetken ajettuamme, laitettiin stoppi ja hämmästys oli suuri. Porlan Pajan superjakari oli napsahtanut poikki! ремонт да!


Katkipoikki


Kentällä suoritettu vauriotutkimus antaa ymmärtää, että materiaali on väsymällä murtunut ja murtuman alku on ollut olemassa tovin

Pysähdyksestä tuli automaattisesti ruokatauko ja yleistä ihmettelyä. LaaLaa sai jakarin irti ja lähempi tutkiskelu osoitti, että materiaali oli väsymällä murtunut ja ollut tovin jo puoliksi poikki, nyt vain antoi sitten lopullisesti periksi. Ongelmalliseksi nuo etujakarit näyttäisi tekevän se, että jakari on paloista tehty ja hitsattu kasaan ja keskiosa on vieläpä vain toispuoleisesti hitsattu. Jännitykset tulee justiinsa saumakohtaan, joka on jo valmiiksi heikko paikka.


Kuin kaksi marjaa


Asianmukainen hitsausnaamio



Tähän päälle vielä vahvike

Toisella puolella oli samassa kohtaa alkava murtuma.

LaaLaa oli onneksi pakannut kenttähitsin ja muut tarpeelliset varusteet mukaa, jotta korjaus voitiin suorittaa paikalla. Make_ lainasi akkua ja puikolla roiskiminen voitiin aloittaa. Korjauksen tiimellyksessä joku paikallinen pysähtyi molottamaan jotakin ja kaivoi takusta punakantisen kotelon, josta paljastui jonkinlainen ID-kortti. Ei me ymmärretty mitään, joten vähän tuskastuneen näköisenä kaveri siirtyi sivuun, soitti johonkin ja jatkoi matkaansa. Todettiin, ettei jäädä selvittämään, mihin puhelu meni, joten heti kun korjaustoimenpiteet oli saatu valmiiksi, autot kasaan ja matka jatkuu!

Korjailutoimenpiteiden jälkeen Suzuki safari otti suunnaksi kovapohjaisemman reitin. Tiedossa olisi kallioreitti, joka on jo(i)nain vuonna ollut Ladogassakin reittinä. Pätkän alku oli kunnoltaan huononevaa tietä, jossa kurarännit tuntuivat pehmenevän yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen haasteen paikka oli vähän aukeampi paikka, jossa oli useampi pisto ylitykseen. LaaLaa meni melko keskeltä, en nähnyt suoritusta, mutta lälläristä kuului, että oli melko syvä, kannattaa kokeilla jotain toista vaihtoehtoa. Itse tiedusteltuani lähdin oikeaa laitaa, joka vaikutti olevan hyvin heinittynyttä suota. Eteneminen suohiippailumoodilla toimikin hyvin, kunnes joku patti tuntui tarttuvan alustassa sen verran kiinni, että auto ei halunnut liikkua eteen tai taakse


Ei lukottomalla tämän pidemmälle päässyt

Make_ otti linjaksi LaaLaan viittilöimänä vasemman laidan, jossa olikin hyvä pito, mutta puolessa välissä eteen tuli kanto, jota lukottomalla Samurailla ei päässytkään väistämään. Vinssaaminen suoraan ylitse ei tuntunut hyvältä idealta, joten suuntana oli vetää jyrkästi oikealle. Samaan aikaan Ukkonen oli kikkaillut itsensä yli samasta kohtaa, josta LaaLaa tuli ja kuin tilauksesta meillä oli vinssiankkuri. Make_:lla kun on vinssillä noin 15m narua. Vinssailu saatiin onnistuneesti maaliin ja pääsimme eteenpäin.

Kotvan kuluttua tuli ränni, jonka lopussa oli puun juuren edestä kulunut jyräksi reunaksi ja heti sen perään vasemmalla oli kuoppa. Lukot kiinni nousikin nätisti, mutta Make_ oli vähän pulassa. Ristikiikusta ei saatu koria heiluttelemalla, joten kevyt nyppäisy vinssillä pelasti tilanteen.


Ristikiikku

Samaan aikaan LaaLaa huuteli, että olipas jännä nousu... Tilanne selvisikin, kun päästiin jyrkän kalliorinteen juurelle. Oikeastaan ainoa kysymys oli, että mistä kohtaa lähdetään vinssaamaan. WRC-Suzuki oli LaaLaa:n mukaan noussut puoleen väliin, itse tyydyin vinssaamaan jo metriä alempaa. Saman teki Make_.







Ukkonen taidokkaasti lähti nostamaan oikeaa laitaa, mutta GTI:n sinfonialla säestetty eteneminen pysähtyi samaan kohtaan kuin WRC-Suzuki.




LaaLaa jatkaa rinteen kiipeämistä vinssailun jälkeen

Kaikki kuitenkin pääsi ehjänä ylös ja edettiinkin mukavasti kallioista reittiä. Make_ eteni todella ansiokkaasti ilman lukkoja, sillä tuli perässä myös niistä paikoista, joissa ainakin allekirjoittanut avitti menoa pöräyttämällä paineilmakäyttöistä lisäapua.


Make_ käskyttää lukotonta Samuraita

Kallioreitti alkoi olemaan kuljettuna, kun eteen aukesi suo. Suuntana lyhin etäisyys yli, kitukasvuisen näreikön välissä pujotellen. Suohiippailu on kyllä mukavaa ja eteneminen sujui vaivattomasti. LaaLaa upotti WRC-Suzukin ihan toisella laidalla vähän pehmeämpään paikkaan, Make_ ja allekirjoittanut kierrettiin kyseinen paikka ja pääsimme suon yli ilman sen suurempia vinssailuja. Ukkonen oli jo heti alkuun ottanut oman suuntiman ja kierteli keskeltä nevaa, pysähtyi puoleen väliin katselemaan meidän ylitystä ja jatkoi menoa muina miehinä. 12.5 leveä Boggeri kantaa kevyttä Suzukia kivasti suossa.


Ukkonen vetää oman suuntaviivan


Hop Hummani!


Kahdenkeskeistä aikaa keskellä suota

Suon laidalla otettiin ryhmä kokoon ja tehtiin pientä reittisuunnitelmaa. Olisimme voineet jatkaa kallioreittiä vielä eteenpäin, mutta tiedossa oli jälkimmäisen osuuden olevan aika rajua, varsinkin lukottomalle autolle. Mutakuun porukat oli juuri viettäneen koko päivän kyseisellä pätkällä, mikä osaltaan kertoo sen haasteellisuudesta. Päätettiin poistua reitiltä tässä vaiheessa, kun illan leiripaikkaan olisi vielä jonkin verran kuljettavaa.


Suon toisella laidalla ryhmä kokoon

Pienen siirtymän jälkeen saavuttiin niitylle, jolla aiempina vuosina oli ilmeisesti enemmänkin remonttia tehty johonkin Patrolliin. Otettiin selfiet ja jatkettiin matkaa.


Selfiet niityllä


Vinssattava alkupätkä



Illan viimeinen siirtymä olisi vanha reittiviiva, joka päättyy panoniitylle. Alku oli lupaava, kun kaikki joutui vinssaamaan pätkän alun. Tosin sen jälkeen eteneminen oli ihan kovalla pohjalla ja maasto oli helpohkoa. Onnistuin kiilaamaan ison kiven taka-akselin jousenkiinnikkeen alle, eikä auto siitä sitten liikahtanut mihinkään. Pikku tunkkaus ja eteneminen jatkui. Reitti teki aika vinhaa siksakkia ja yön pimeydessä suuntavaiston sai kyllä täydellisesti sekoitettua. Lopulta päädyttiin kuitenkin panoniitylle, josta edettiin kohti leiriä. Edessä olisi vielä viimeinen haaste, sillä yksi oja oli vielä ylitettävänä. Pistoja ylitykselle oli lukuisia, mutta kovin moni ei vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Onneksi sivummalle joku oli rakentanut sillantapaisen, jota pitkin ylityksen pystyi melkein tekemään ilman vinssausta. Kaikki kuitenkin pääsivät vain vinssaamalla yli.

Mutakuun leiri alkoi kuulemaan tässä vaiheessa, kun huudeltiin lälläriin. Koitettiin etsiä sopivaa konkeloa tuliaisiksi, mutta tuloksetta. Saavuttiin rautasillalle, jota ei menty yli, vaan jatkettiin toiseen suuntaan. Mutakuun leiri löytyi. Mutakuun porukallakin oli päivään mahtunut remonttia; MakeO:n Patrollista oli repeytynyt tukivarren puslan pesä, Kolmiakselisen Volvon eteneminen oli pysähtynyt siirtopumpun hyytymiseen. LaaLaa auttoi hätää kärsiviä ja vaihtoi omassa varasosalaatikossa olleen Hucon pumpun lupaukseen saada uuden samanlaisen sitten Suomen puolella. Jerkku oli ilmeisesti tehnyt jotain nesteidenvaihtoa Discoon. Pientä iltapalaa teki mieli ja hyväksi käytimme hiiligrillin mahtavan hiilloksen, joka hehkui Jerkku:n retkipöydällä. Päivällä kaupasta ostetut makkarat oli jopa ihan aitoon suoleen tehtyjä ja muutenkin varsin herkullisia. Iltapalan jälkeen räjäytettiin Puolen joukkueen teltta pystyyn ennätysajassa ja valmisteltiin petipaikat ennen iltanuotiolle siirtymistä. Illanvietto sujui rauhallisissa merkeissä ja yksi toisensa jälkeen vetäytyi iltapuulle.


Aamun tunnelmia suur-leiristä


Puolijoukkueteltta antaa hyvän tilan majoittumiselle

Aamun valjetessa aamuvirkut taas kekkuloivat meidät muut hereille ja päivä alkoi lähtemään käyntiin. Ukkosen telttawebasto laitettiin puhisemaan pieneksi hetkeksi, että yön aikana telttaan tullut kosteus poistuisi ennen teltan pakkaamista. Aamupala toisti samaa hyväksi todettua kaavaa: munasörsseliä ja kaikkea muuta hyvää mitä paikallinen supermarketti valikoimassaan pitää sisällään. Leiri kasaan. Mutakuu jätti omat telttailuvälineet samaan paikakan ja lähtivät jatkamaan kallioreittiä loppuun, saman osuuden toisinpäin, jonka me olimme ajaneet edellisenä päivänä. Meillä oli taas tiedossa joen ylitys rautasillan vierestä ja suuna kohti viiden tonnin ojaa. Olin kuulevinani viiden tunnin oja ja jäin pohtimaan, että minkähän laista urakointia olisi tiedossa. Rautasillan vierestä ilmeenjoen ylitys meni hienosti, vettä ei ollut liikaa.


Ilmeenjoen ylitys


Varomaton ajolinjan valinta ja savimaa pääsi yllättämään

Eteneminen kohti viiden tonnin ojaa oli aika tavallista tiesiirtymää ja itse ojalle päästyämme aloimme etsimään mahdollista ylityskohtaa. Oja ei ollut mitenkään kovapohjainen, eikä lukuisat vanhat ylityskohdat antaneet kovinkaan paljon toivoa helposta ylityksestä. Ukkonen lähti kokeilemaan yhtä kohtaa, mutta otti takaisin, kun Suzukin keula lähti sukeltamaan turhan jyrkästi ojan pohjaa kohti.


Halt, otamme tästä takaisin!

Päädyimme tekemään venäläisen sillan vähän sivummalle ylitystä helpottamaan. Seuraaville niin sanotusti reilut, jos oja menee vähän tukkoon ja nostaa vedet reunoille. Aika sitten näyttää…


LaaLaa koeponnistaa kahdensadan siltaa viidentonnin ojassa


Tarkoituskaan ei ollut tehdä yliajettavaa siltaa, pedata pohjaa sen verran, ettei keula sukella pohjalle

Ojan ylitys sujui sitten lopulta aika kivasti ja päästiin eteenpäin. Jännitystä elämään tarjoili jälleen matkan johtajamme LaaLaa. joka kiepautti WRC-Suzukin kyljelleen moto urassa. Lasse huuteli jotain lälläriin, mutten saanut ihan selvää. Vasta kun työnsin pään pihalle ja kuulin LaaLaan huutavan apua tajusin, mitä oli tapahtunut. Auto ympäri ja WRC-Suzuki vinssasi itsensä ylös. Varmuudeksi tarkistettiin, ettei öljyä ollut päässyt ilman putsariin tai mäntien päälle. Puhdasta oli, ei kuitenkaan ollut täysin kyljellään käynyt. Koneet tulille ja matka jatkuu.


WRC-Suzuki ei tunnu pysyvän pystyssä


Puhdasta oli

Seuraavan taidonnäytteen tarjoili allekirjoittanut, kun onnistuin kurarännissä kiilaamaan miehen mittaisen pöllin auton alle. Varovasti huutelin apuja ja hetken verran muut siinä rynkytteli autoa ja repi pölliä, ennen kuin se saatiin pois.


Rupesi tuntumaan jännältä


Ihan pikkuinen risu siellä vain

Tien tasaannuttua, otettiin jälleen pieni tuumaustauko seuraavan reitin suunnasta. LaaLaa ja Ukkonen palaveerasi kartan äärellä ja lopputulema oli lähteä tarjoamaan Pitkäjärven ylitystä ja sen toisella puolella pyrkimyksenä oli puhkaista reitti jonkin edellisen PäHäMa:n reissun kakkosleirin karttapisteeseen.

Siirtyminen järven rantaan sujui hyvin ja ylityspaikkakaan ei kauempaa katsottuna kovin pahalta näyttänyt, meni siinä kuitenkin ylityskohdassa järven poikki lähes koko matkalta harjanne. Keskellä oli tiedossa märkää. Eteneminen ylityspaikalle sujui ilman kommervenkkeja ja yksi kerrallaan mentiin yli. Vettä oli reilu metri, sillä vesi kävi konepellin alareunalla ylityksessä.


LaaLaa kokeilee rohkeasti ensimmäisenä


Make_ onnistuneesti yli


Paikallisten kalastajien mielenkiinto heräsi

Toisella puolella lähdettiin nostamaan mäkeen ja lupaava eteneminen vanhaa uraa pitkin päättyi eteen kaatuneiden puiden sumaan. Make_:lla ylityksessä vesi meni johonkin väärään paikkaan ja Check Engine alkoi hehkumaan mittaristossa jännän käyntihäiriön säestämänä. Siinä puita pilkkoessa oli aikaa ja selviteltiin mahdollista vian syytä. Ukkonen muisteli joskus kokeneensa samantapaista käyntihäiriötä umpihangessa leikkiessään, joka oli sitten osoittautunut sulaneeksi lumeksi kaasuläpän asentotunnistimen liittimessä. Otettiin Make_:n liitin irti ja syy oli ilmeinen, vettä koko liittimen pohja täynnä. Puhalsin vähän puhdistusspraytä ja vaseliinia ja liitin paikalleen. Käyntihäiriö tuntui poistuneen tällä operaatiolla.

Muutamaa miehen kokoinen siinä pätkittiin ja lähdettiin etsimään kiertoreittiä. Eteneminen oli verkkaista ja matkan varrella sahattiin useampi tuulenkaato tieltä. Lopulta saavuttiin vähän aukeammalle, jossa joka suuntaan oli rinteet täynnä tuulenkaatoja. Tässä vaiheessa oltiin edetty ehkäpä 500m järven ylityksestä ja kartan mukaan toista kilometriä olisi ollut reittipisteeseen. Käytiin jalkaisin tiedustelemassa ympäristöä, eikä näyttänyt hyvältä.


Hetki ennen päätöstä kääntyä takaisin

Koville otti tunnustaa tappionsa ja kääntää suunta takaisinpäin. Paluu eteni myös verkkaisesti, sillä tullessa kumoon ajettua vesakkoa piti sahailla ja siirtää sivuun, ettei rangat tunkeneet alustaan tekemään tuhoa. Järven ylitykselle saavuttaessa hämärä oli jo laskeutunut.


Hämärä alkoi laskeutua

Edettiin possujunassa ylityspaikalle ja LaaLaa lähti ylittämään. WRC-Suzuki sammui kuin saunalyhty syvimpään kohtaan ja seisoi siinä ehkä puoli minuuttia. Sekin oli riittävästi, että vesi nousi kabiinissa ja tuli penkkien istuinosan yläreunaan asti. Ihmeparantuminen tapahtui ja LaaLaa sai WRC-Suzukin tulille ja ajettua märän syleilystä ylös. Toiseen suuntaan ajaessa vastapenkka näytti vähän jyrkemmältä, mikä aiheutti vähän jännitystä muissa ylittäjissä. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että laitettiin naru edellisen perään kiinni ja ajettiin possujunassa yli. Make_ laittoi koneet seis ja LaaLaa veti yli, Ukkonen tuli ajamalla ja itse laitoin kyllä narun GTI:n perään, mutta se osoittautui lähinnä henkiseksi tueksi, sillä tulin myös ajamalla yli.


Viimeinen ylittäjä, pimeys loi oman lisän ja tässä vaiheessa adrenaliinitasot alkoi olemaan korkealla

Päästiin takaisin kuivalle maalle ja LaaLaa:lla sekä JaSa:lla oli kiireellinen vaatteiden vaihto, molemmat kastuivat ylityksessä navasta alaspäin. Kun miehillä oli taas lämmintä päällä, jatkettiin tien laitaan, jossa otettiin suunnistustuokio. Viimeinen leiri olisi sama, kuin wapun Suzuki Safari Vol. 1:llä.

Siirtymä olisi muuten ollut tylsää vesisateessa ajelua, mutta Make_:lla hajosi molemmat ajovalot umpioissa olevan veden takia. Muita valoja ei autossa ollut, joten ei paljoa hymyilyttänyt. Onneksi minulla oli yksi H4 varalla ja saatiin yksi valo palamaan. Eteenpäin päästiin hyvän matkaa, mutta Ylikuunin kohdalla Ukkosella hyytyi GTI ylämäkeen. Otin hinaukseen ja vedin mäen laelle, jossa muut olivat pysähtyneenä. Syylliseksi osoittautui Bilteman siirtopumppu, joka oli mennyt lakkoon. Ukkosella oli onneksi vielä toinen samanlainen varaosalaatikossa ja saatiin vesisateessa suoritetun remontin jälkeen matka jatkumaan.

Ennen leiriin pääsyä oli viimeisenä koetinkivenä vielä 300m suopätkää. Vähän siinä emmittiin, josko otettaisiin kierto, kello oli kuitenkin jo aika paljon. Yksi paluu jälkiä pitkin kuitenkin riitti tälle päivälle ja todettiin, että yli vaan! Ei se lopulta ollut edes paha ylitys, Suzukit kantoi sammaleen päällä ja ainoastaan yhdessä kohtaa Make_ joutui vinssaamaan, kun veto ei kahdella pyörällä riittänyt.

Leiripaikalla oli kevään jäljiltä mukavasti konkeloa, joten polttopuutakaan ei tarvittu. Ajeltiin neljän Suzukin piirileikillä leiripaikalle heinät ja muu kasvusto kumoon. Teltta saatiin pystyyn juuri sopivasti ennen uutta sadekuuroa. Iltaruokaa ja nuotiolla istumista. Alkoi olemaan itse kullakin vähän takki tyhjä, joten vähin äänin vetäydyttiin yöpuulle.


Vähän haikea fiilis, kotimatka alkaa tästä!


Ei kotimatkaa ilman pientä remonttia

Aamulla öisen sateen kastelemaan telttaan webastolla lämpöä sen aikaa, kun tehtiin ja syötiin aamupalaa. Teltta kasaan ja leiri kasaan. Autoihin kamat kyytiin ja aloitettiin kotimatka. LaaLaa:lla kolisi alustassa jotain ja pysähdyttiin tutkimaan sitä, oli takakardaanin nivel ihan soronoo. Uutta osaa kiinni ja matka jatkuu. Kotimatkalla käytiin ihmettelemässä paikallisia kauppoja ja lopulta Svetossa tankattiin ennen rajan ylitystä. Ukkosella oli rengasongelma, sillä eturenkaassa oli sisäkumi päässyt pyörähtämään.


Viimeinen remontti tälle reissulle

Make_ lainasi rajanylityksen ja tiedossa olevan lyhyen tiesiirtymän ajaksi vararengasta ja päästiin siirtymään jonon jatkoksi. Tässä vaiheessa Suzukin matkamittarissa oli kilometrejä karvan alle 200, eli vähän reilu 200km tuli seikkailtua tällä reissulla. Rajatouhut sujuivat sulavasti, eikä minun väärin täytetty autolappukaan tuottanut ongelmaa poistumisen yhteydessä. Autossa piti jälleen näyttää tarvikelaatikon pohjaa. Rajamarketista tax-free tuliaiset ja käytiin hakemassa Make_:n varapyörä pois, Ukkosen lastatessa GTI:tä trailerille. Imatralla ABC:llä ilmaa renkaisiin universumin hitaimmalla kompuralla ja jättipekonit konttorin puolella naamariin.

Kiitokset upeasta retkestä, mahtavasta matkaseurasta ja yhteisistä kokemuksista!
Seuraavalle Suzuki Safarille sitten matkarekvisiittaa mukaan



Retken reittiviivasto


Yhteisvastuullisesti tuotettu valokuva-albumi matkan kulusta #Nofilter



Muutama video retken tapahtumista


Linkki videoihin
Posted inReissublogit
Luettu 838 Comments 3
« Edellinen     Main     Seuraava »
Total Comments 3

Comments

  1. Old Comment
    JERKKU:n Avatar
    Mukava tarina
    Posted 02.10.2018 at 20:44 by JERKKU JERKKU ei ole kirjautuneena
  2. Old Comment
    james_III:n Avatar
    Lainaus:
    Korjauksen tiimellyksessä joku paikallinen pysähtyi molottamaan jotakin ja kaivoi takusta punakantisen kotelon, josta paljastui jonkinlainen ID-kortti. Ei me ymmärretty mitään, joten vähän tuskastuneen näköisenä kaveri siirtyi sivuun, soitti johonkin ja jatkoi matkaansa. T
    Olisko ollu paikallinen hitsauspuikon suojelualue justiinsa siinä
    Posted 03.10.2018 at 14:13 by james_III james_III ei ole kirjautuneena
  3. Old Comment
    Lars:n Avatar
    Aivan loistava matkareportaasi!
    Posted 28.10.2018 at 01:52 by Lars Lars ei ole kirjautuneena
 

Sivu luotu: 09:45 (GMT +2).