Nämä Suzuki-safarit alkaa saamaan jo eeppisiä mittasuhteita, kun huomioi reissujen kelit, reitistön ja porukassa vallitsevan tunnelman pätkällä ja leirissä.
Tämä seuraava on retkikertomus Suzuki Safari Vol 3 ja se sisältää huikeita maisemia sekä tunnelmakuvia pätkiltä ja leiristä.

Vol 3 sai alkusysäyksensä jo Vol 2 aikana, sillä nämä reissut koukuttavat pahemmin kuin kipulääkkeet USAn terveydenhuollossa. Paratiisi kutsui kulkijoita jo ennen kun edellisiä hyvästejä oli ehditty...

Ei ensimmäistä ilman toista, tämä tarina sai tosin alkunsa jo ennen ensimmäistäkään Venäjän retkeäni.



Oli omalle kohdalle sen verran harmillinen takaisku, että ensimmäinen Suzuki safari oli vapun alla. En tupsulakkeilultani päässyt osallistumaan reissulle, mutta päätin lähteä seuraavalle reissulle mukaan, sikäli mikäli sellainen vain järjestyisi.
LaaLaa oli ilmeisen onnistuneen...

Kappas, näin se bucket list lyheni jälleen yhdellä asialla, nimittäin maastoautoseikkailulla itänaapurissa.

Pidemmän aikaa pohdinnassa ollut vierailu lähti etenemään kohti toteutumistaan FJDC:n talvitreffeillä maaliskuun alussa. Siinä illanvieton lomassa joku otti puheeksi, että mieli tekisi seikkailla kannaksella. Aikaisempina vuosina Jeeppikerho on melko aktiivisestikin käynyt Venäjällä, mutta kuten näissä tuppaa käymään, jossain vaiheessa porukalle tuli väsy ja retket loppuivat....

Ensimmäinen ilta venyi pikkutunneille asti. Nuotio ja nallejuoma lämmittivät vaikka jossain vaiheessa aamuyöstä alkoi tihkumaan vettä. Jossain vaiheesa jopa ihan satamaan.


Aamun sarastaessa herään siinä yhdeksän pintaan muualta leiristä kantautuviin aamupalan ääniin. Kaivaudun teltasta pihalla ja teen tilannearvion. Aamupalan tarve on suuri, joten hapuilen edellisenä iltana lainaan saamani kaasulevyt tulille ja rikon trangian pannuun munia itseni ja apukuskini tarpeiksi. Munat...

Jeeppikerhon perinteisen helatorstain safarin vakiotukikohta Leppoja Puhekeskus joutuu lopettamaan toimintansa ainakin nykyisessä sijainnissaan vuoden 2017 aikana. Syy löytyy Natosta ja sen harjoitusalueesta, joka tulee ahmaisemaan Leppojan sisäänsä. Perinteisen pitkän safarin tukikohdan menettäminen tuntuu karvaalta ja on toki valitettava asia myös paikan pitäjille, Enelle ja Vallolle. Koska keväällä helatorstain perinteistä ei järjestetty, lähdettiin porukalla näin ruskan alulla seikkailemaan...

Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt siitä, kun helatorstai oli, mutta eihän nämä tarinat ainakaan huonommaksi muutu ajan kanssa
Kävii siis sittä tavalla, että jeeppikerho piti välivuoden perinteisen Viron safarin kanssa ja ajatuksena oli järjestää yön yli tapahtuma Ravijoella. Oli minullakin lusikkani sopassa, kun innostuin, että nythän sitä olisi mahdollista päästä ajelemaan oikein kunnolla! No vaikka järjestelyt olivat valmiina ja Byrocrat oli meille hienon S-ajonkin suunnitellut, ei tapahtuma...

"Puuhamaa on paras paikka, puuhamaa on iloinen..."

Mulle Puuhamaa on ollut aina jotain ihan muuta, kuin joku kusinen natiaisten viihdytyspuisto. Mulle puuhamaa on paikka, jossa voi rassata autoa tai oikeastaan ihan mitä vain. Puuhamaassa on pieni palsta metsää, jossa on tullut tämä omakin maasturointiharrastus aloiteltua. Siellä on kiva ajella ja raivailla toisinaan uusia reittejä.

Viime talvena kävivät kaatamassa kaikki Kuuset isolta alueelta puihin pesiytyneen...

Perjantai alkoi, kuin mikä tahansa loistava päivä.
Aurinko paistoi ja aamupala oli erinomaista. Päivän ohjelma: mennään ajelemaan viimevuotisille kulmille.
Siinä jossain vaiheessa selkisi, että nyt mennään aluksi ajamaan toisinpäin se viimevuoden torstain pätkä, jolle me ei Muumipeikon kanssa keritty mukaan.
Aw yiss! Kuraa, märkää ja vettä tiedossa.



Lyhyen siirtymän...

Mitäpä sitä ihminen muutakaan haluaisi tehdä kuin ajella maastossa? No ei juuri muuta!

Tai ehkä hieman valmistella maastossa ajamista.

Viime keväisen helatorstain reissun oltua niin huikea kuin se oli, raapustelin kalenteriini varauksen tälle keväälle. Varailin syksyllä laivaliput jo varmuuden vuoksi ja keskityin opintojen edistämiseen.

Viime helmikuisen Kulmakorvessa ajelun seurauksena niitattu vanne tuli viimein otettua pois auton alta korjausta varten....

Tykästyin tähän Offiblogien kirjoitteluun ja tällä kertaa tarinoin Panssarioffista.

Jo muutamaa vuotta takaperin, kun olin Panssariprikaatissa varusmiespalveluksessa, katselin prikaatin lähiharjoitusalueita "sillä silmällä".
Koitin jo palvelusaikana kysellä kapiaisilta, miten harjoitusalueelle saisi luvan mennä ajelemaan omalla autolla. Tuolloin kyselyt eivät tuottaneet tulosta ja omat ajelutkin alueella jäi haaveiluksi.

Noh vuodet vierii ja eräänä...

Tarinoita on minusta aina hyvä hieman taustoittaa, joten tehdään tässä samoin.

Ihan ensiksi kommentoin tähän väliin, että kuvia ja videoita on vino pino blogin toisen osan lopussa, mutta suosittelen lukemaan jutut ensin

Elettiin huhtikuun ensimmäisiä viikkoja, kun oltiin Muumipeikon kanssa Kulmakorvessa tauon jälkeen ajelemassa. Fiilisteltiin siinä makkaranuotiolla päivän ajeluita ja muita offijuttuja, kun Jeeppimies Pekka otti puheeksi meidän mahdolliset helatorstain...

Tämän kirjoituksen edellisessä osassa Suzuki oli vinssaamassa itseään kohti maapallon ydintä. Nyt meille selviää, miten homma päättyi ja mitä muuta kivaa saimme reissun päällä kokea.
Letkamme vetäjä oli mielestäni tehnyt ehkä hieman turhan rajun reittivalinnan pätkällä esiintyneiden poteroiden perusteella. Liekkö sitten ottanut vähän itseensä, kun vittuilimme koko aamupäivän maantietasoisista reittivalinnoista, joita ajelimme sen sijaan, että olisimme voineet olla nelivetoa edellyttävillä...

Blogin päivittäminen hieman unohtui tässä välissä, joten kirjoittelen tämän kirjoituksen hieman ajassa hyppien.

Eräänä tammikuisena lauantai aamuna (siis viimelauantaina) tämäkin osa tarinaa sai onnellisen päätöksen, kun metsäinen unelma sai katsastusmiehen siunauksen tieliikennekelpoisuudesta ja tietysti leiman paperiin Edellisenä iltana Muumipeikko oli yömyöhään asennellut ulkosalla -20 asteen työlämpötilassa levikkeitä, jotta olisi aamulla mahdollisuus käydä näyttämässä katsastusmiehelle...

Tässähän kävi niin, että metsäisen unelman leima meni umpeen jo elokuun lopulla ja moottorihärdellin takia perinteinen katsastus"huolto" pääsi venymään. Kesällä heti oston jälkeen autossa oli etujarruissa maahisia joten ne tuli katsottua jo silloin. Auton kori on lievästi ilmaistuna uuden pellin tarpeessa, muutenkin kuin katsastusta varten peittämistä vaativia reikiä. Aikataulurajoitteiden takia, ei tässä ruvettu muuta kuin ilmeisimmät ongelmakohdat paikkaamaan sellaisella mentaliteetillä,...

Tarinan viidennessä osassa tutustumme vaihdantatalouden ihanuuksiin ja toteamme, kuinka harjoittelemalla todellakin voi paarantaa suoritusnopeutta (ainakin moottorinvaihdossa).

Edellisten offiblogikirjoitusteni innoittamana sain joitain yhteydenottoja Offipalstalaisilta harrastajilta, tarjouksina oli moottorinosista aina kokonaisiin moottoreihin. On kyllä hienoa huomata, kuinka sitä löytyy ihmisiä, jotka tarjoavat apuaan ja aarteitaan, jopa pyytämättäkin

Kaikista...

Disclaimer:
Seuraavat kuvat saavat varmasti lukijan kalsarit solmuun, mutta on syytä muistaa, että kaikki ei aina mene niin kuin Strömssössä. Tällä kertaa tapahtumien syyksi voitannen pistää ensisijaisesti kiire aikataulu sekä asentajien väsymys ja tästä johtuva tarkkaavaisuuden heikentyminen. Kukin tahollaan varmasti tuhisee kahvikuppiinsa, että kyllähän tuo olisi pitänyt huomata, mutta toimikoot tämä sitten vaikka opetuksena siitä mitä kaikkea asentajille voikaan sattua. Alkoholilla ei...

Ei kahta ilman kolmatta. Eli tämän tarinan kolmas osa saakin sitten hieman alavireisemmän tunnelman jo melko alussa. Auto oli kasassa ja liikkui perjantaina iltana kello kymmenen maissa. Talli kiinni ja kotiin ottamaan unta palloon. Aamulla kokoonntuttiin sitten kauppakeskus Sellon kulmilla, tankattiin autot ja lähdettiin painelemaan kohti Ravijokea. Matkalla takana tulevasta autosta tuli Loviisan kohdalla viestiä, että olisi öljynpaineet alhaalla.

Epäilys kohdistui Bilteman öljynpainemittariin...

Alakerta alkoi näyttämään jo hyvältä, kun kannen kasauksessa tuli pulma ratkaistavaksi. Keinuvipujen akselien ruuvit ovat tunnetusti ikäviä aukaistavia ja niin tässäkin kannessa oli. useasta ruuvista lähti kanta korkkaamaan, mutta ne saatiin irti. Yhtä ruuvia jouduttiin pahoinpitelemään oikein kunnolla ja lopputuloksena oli, että puolet ruuveeista oli enempi tai vähempi käyttökelvottomia. Kaikki pulttikaupat olivat menneet kiinni ja pajailupäivää oli kuitenkin paljon jäljellä, joten lähdin katsatsamaan...

Tarina alkaa kahden viikon takaa, kun meidän piti Muumipeikon kanssa käydä Suzukeilla kulmakorvessa ajelemassa. Noh, kävipä niin ikävästi, että matkalla korpeen, Muumipeikolla rupesi metsäinen unelma piiputtamaan motarilla ja tehojakin hävisi. Matalilla kierroksilla rupesi puksuttamaan sitten valkoista huntua putksesta. Pikainen päätelmä oli, että varmaan on kansipahvi mennyt, jätettiin auto parkkiin ja käytiin omaa autoani pyörittelemässä sitten hetken aikaa korvessa.

Illemmalla...