Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Suzuki Safari IV: fellowship of the Suzukis 2.-6.10.2019
Posted 01.11.2019 at 22:00 by J0hannes
Syksyistä retkeä sovittiin kalentereihin jo hyvissä ajoin keväällä edellisen jälkeen. Tavoite mielessä oli kaikilla selkeä; seuraava retki on vähintään yhtä mainio kuin aikaisemmatkin, joskin nyt piti saada enemmän autoja mukaan! Eihän neljän auton voimin ajelussa mitään vikaa ole, mutta totuus kuitenkin on, että isommalla porukalla retket sen kuin paranevat.
Osallistujia saatiinkin tälle reissulle hyvin, meillä oli jopa seitsemän sievää Suzukia letkassa
Omalle kohdalle sattui kurssia Tampereelle juuri ennen reissua, joten valmistelut piti tehdä jo edellisenä viikonloppuna, auto pakattuna nokka kohti Tamperetta kolmeksi päivää ja 2. päivä sitten neljän aikaan lappu lattiassa kohti Imatraa, johon sovittiin Muumipeikon kanssa tällit. Muut oli jo aamulla menneet yli. Kuulemma ei mitään ihmeempää härdelliä tullissa, eikä tarpeiden hankinnassakaan tainnut muuta ongelmaa olla, kuin että pikkuhousumehua ei ollut peltikaupassa, eikä vitoskaupassa. Make_n kanssa oli sovittu, että hoitaa eväiden hankinnan, kun menee edeltä. Totutusti mitään elintarvikkeita ei tuotu rajan takaa, vaan kaikki hankinnat tehtiin paikallisesti.
Ilta alkoi hiljalleen pimentyä ja Imatra lähestyä. Muumipeikko oli ehkä puolisen tuntia ollut minua ennen perillä, kun kurvasin Nesteen pihaan. Syötiin liekillä grillatun Buukerkingistä, kun lounaasta alkoi olemana jo tovi. LaaLaa soitteli leiristä, että missä ollaan ja antoi ohjeet, missä ovat. Tempokeskus oli leirin sijainti, tämä olisi ollut ihan riittävä tieto, jos olisin tiennyt tuon paikan, mutta onneksi oli tälle reissulle OZI ja karttavermeet jo ajossa ja LaaLaa neuvoi sitten paikan kartalla. Laitoin OZIsta onkimani koordinaatit google mapsiin ja kerta tuo näytti ajattavan perille asti, ajattelin kokeilla miten hyvin tuon kanssa voi kulkea. Suunnistettiin kohti paratiisin rajaa. Rajalla oltiin noin kymmenen pintaan illalla, eikä jonoa pahemmin ollut. Meniköhän meillä kuitenkin kaikkinensa 45min ennen kuin päästiin rajahuoltsikalle tankkaamaan. Muumipeikko ruuvaili vielä La-puhelimeen antennin kiinni, että voitiin pitää yhteys auki matkan aikana. Jyrnytettiin reilu kolme varttia varsin vaihtelevaa tiestöä ja lopulta alettiin pääsemään kuuloetäisyydelle leiristä. Leirissä noin yhden pintaan, alkoi olemaan jo aika hiljaista. Tampereen veitikat oli jo hipsineet telttawebaston lämpöihin ja muutkin nuotiolla tuntui vähän väsyneiltä. Istuttiin siinä oluen verran ja mentiin myös nukkumaan.
Aamun valjettua iloinen retkueemme purkautui teltasta pihalle suorittamaan erinäisiä aamurituaalejaan. Aamupala valmistui monenmoisilla keittolaitteilla ja tietysti nuotion lämmöllä. Teltta menee nippuun vähintään yhtä kepeästi, kuin se nouseekin pystyyn. Tällä kertaa Muumipeikko sai kunnian toimia teltan kuljetuspäällikkönä.
Ajoneuvoon nouse! Aloitimme siirtymisen ensimmäiselle pätkälle. Kyseessä oli viime Suzuki Safarilta tuttu kevyt kurapätkä, joka tällä kertaa ajettiin toiseen suuntaan. Willys66 Jimny eteni todella nätisti nyt kun jakolaatikkoon oli saanut välityksiä. Pätkä oli herkkua ajella, mitä nyt vähän vettä vihmoi. Pysähdyttiin rantaan katsastamaan mahdollista leiripaikkaa, kyllä tässäkin voisi yöpyä. Lämpimämmällä kelillä melko varmasti kyllä paikalliset ovat tunkemassa tähän.
Vähän kantaa alustasta
Ready to launch
Olispa lukot
Rantapaikka
Siirryttiin hieman eteenpäin, LaaLaa halusi käydä katsomassa, paljonko vettä joessa moottorikelkkasillan luona, jos siitä haluaa yli. Vesi todella matalalla, eikä ylitys tuottanut tällä kertaa ongelmaa. Tosin letkan suunta ei ollut joesta yli, joten takaisinpäin ja kohti Inkilää.
Vesi matalalla
Kylä kiertäen ja seuraavaksi vuorossa oli radanvarsipätkä. Tätä oli aikaisempana viikonloppuna yksi porukka käynyt koittamassa vähän huonolla menestyksellä, oli ilmeisesti liian harvassa autossa ollut toimiva vinssi, että olisivat ajaneet loppuun. Tosin LaaLaa oli vähän kummissaan, kun olivat kuitenkin jo pitkälti yli puolivälin tulleet.
Pidettiin pätkän alussa lounastauko, alkoi kuitenkin aamupalasta olemaan jo sen verta aikaa, että mahan pohjassa kurni.
Lounasta
Ja maisemia
Fiilisteltiin maisemia ja kelikin oli ihan jees, ei tullut vettä eikä muitakaan taivaankappaleita niskaan. Meillä letka eteni varmasti, eikä pahempia haasteita tuntunut olevan. Stech oli ajoittain pulassa vakiovälitteisellä Grandilla, kun ei ollut lukkoja ja pyöräkokokin oli vain 29”. Vinssailua ja ramppia lähinnä. Suohiippailuakin oli matkan varrella, nam!
Ajettiin hienon sillan yli
Suohiippailua
Menee se ilman lukkojakin
Melko lailla pätkän loppupuolella on radanvartijan torppa, käytiin ihmettelemässä sitä ja LaaLaa kertoi tarinoita ajalta, jolloin torppa oli asutettu ja vanha papparainen oli tervehtimässä ohikulkevia matkalaisia. Nyt näky oli varsin toisenlainen, tupa oli vielä jotenkin pystyssä, mutta muut pihan rakennukset olivat eriasteisesti jo romahtaneet. Arvaus on, että tupakin on nurin vuodessa-parissa. Aikamme ihmeteltiin ja palattiin päivän aiheeseen.
Torppa
Uteliaat tutkijat
Torpan jälkeen oli vähän kinkkisempää kurakkoa edessä. Vinssi laulaa ja karavaani kulkee.
Pahimpia kurakoita lähdettiin kiertämään, siihenkin matkalle osui yksi haastavampi ojan ylitys.
Reitti laskeutui montun pohjalle, jossa oja ja isoja kiviä. Tässä askarreltiin hetki, että kaikki saatiin ehjänä ylös.
Päästiin lopulta radanvarsipätkältä tien varteen ja oli aika aloittaa majapaikan etsintä. LaaLaa:lla oli ajatus, että lähdetään Ojajärveltä pohjoiseen ja sieltä löytäisimme itsemme makealta leiripaikalta. Alkoi sataa lunta ja aikamme ajeltiin semmoista vähän metsittynyttä tietä, kuunes LaaLaa huutelee, ettei tästä ainakaa tällä valaistuksella mennä läpi. Käännyttiin takaisin ja suunnistettiin reitille kohti hautausmaata. Siinä tien varressa on kaikenlaista hiekkakuoppaa, johon oli ajatus, että voisi teltan pystyttää. Lopulta tehtiin vain tien varteen semmoiseen kohtaan, missä näytti olevan kelvollista polttopuuta ja asetuttiin siihen. Vedettiin pressu katokseksi nuotion eteen ja tehtiin siinä sapuskat ja istuskeltiin iltaa jonkin aikaa. Ei kyllä tällä säällä huvittanut liian pitkään olla valveilla ja aika lailla kaikki vetäytyi telttaan horrostamaan.
Metsätiellä ympäri
Matkalla leiriin
Katoksen alla tarkenee
Oli meillä pienet kynsitulet
Lumentulo ei hellittänyt, vaan satoi melko lailla koko loppuillan ja yön. Aamulla oli maa vielä vähän enempi valkoinen ja tuli jotain lumen ja veden sekaista vieläkin. Aamupala valmistui Make_n Samurain takaovikeittiössä kätevästi kun veti vielä pressun sateensuojaksi oven yli.
Syyssafari muuttui hetkellisesti lumisafariksi
Aamupala valmistuu autokatoksessa
Leiri kasaan ja letka liikkeelle. Nyt jos pikakahvi ei ollut saanut miestä hereille, niin varma herätys oli tiedossa. Tultiin nimittäin rautasillalle :O Laalaa, Make_ , Willys66, Kekkeruusi, kaikki meni suht kivuttomasti yli. Samurai -akselisilla loppupää oli jo vähän piukka, kun toisen puolen renkaat nousivat sillan rungon sisäreunan päälle. Itsellä alkoi vatsaa vääntää jo, kun LaaLaa meni yli, ei helpottanut myöskään kun ajatin Make_n yli. SJ413:ssa on kuitenkin vielä 10cm vähemmän leveyttä akselissa kuin Samuraissa. Ajatus pyöri mielessä Miten helvetissä minä tuosta pääsen yli! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä varovasti koittamaan, oltiin kuitenkin Muumipeikon kanssa ainoat toisella puolella ja muut oli jo yli. Kieli keskellä suuta ajatettuna yli, kyllä siitä selvittiin, vaikka tiukkaa teki. Muumipeikko perässä, eikä siinäkään ollut montaa senttiä varaa…
Liikkeellä
Saapuminen rautasillalle
Tiukka ylitys
Kaikki toisella puolella
No ilmeenjoen ylityksestä suunnattiin joen suuntaisesti luoteeseen pienelle mutapätkälle. Jonkinlaisen leirintäalueen ohi siinä matkan varrella mentiin.
Leirintäalue?
Kurapätkää
Mukava eteneminen pysähtyi kuitenkin siihen, kun Stechillä napsahti Grandissa kovin yllättäen vetonivel. Ihmetystä aiheutti, kun etupää ei yhtäkkiä enää vetänytkään.
Tähän ei päässyt edes kunnolla yrittämään, kun napsahti
Ei muuta kuin varppi kiinni WRC-Suzukin perään ja eteenpäin!
Vähän oli vielä lällyä edessä
Tukkisilta vielä yli ja kovemmalle tiepohjalle
Tällä reissulla oli tarkoituksena ajella muutenkin Käkisalmelle ja aistimaan Laatokan tuulia, joten yhden pahemmin rampauduttua, otimme suunnaksi Käkkärin. Uutta tietä on tehty hurjasti ja mukavahan sellaisella tiellä olisi päästellä, jos ei sattuisi olemaan Suzuki safarilla
Uutta mustaa
Käkkäriin kun päästiin, kävimme muutaman varaosaputkan ovella osoittelemassa Vitaran murrosta, mutta saatiin vastaukseksi vain käsien levittelyä. Yhden pihassa oli isäntäkin kovin tuiskeessa ja vihastuneesti heilutteli käsillään meitä pois, että käännyttiin ympäri jo ennen kuin päästiin varsinaisesti kyselemään mitään.
Punainen ja sen venäläinen serkku
LaaLaa otti vastaan seuraavan vastoinkäymisten iskun, sillä WRC-Suzukissa puhaltimen moottori vihelteli viimeiset laulunsa, kun päästiin huoltsikalle tankkaamaan. Aikamme hiljentynyttä puhallinta ihmeteltiin, kun LaaLaa päätti yrittää kenttäkorjausta.
Ihmettelyä
не работает
Kylätiellä oli tietöistä, muista remonteista ja yhdestä kolarista johtuen melkoiselta vaikuttava ruuhkanpoikanen varaosakauppojen suuntaan, joten LaaLaa lähti metsästämään osia siihen suuntaan ja me muut vastaavasti hakeuduimme kohti rantaa. Ajatuksena oli ajella Laatokan rannanvierusta jonkin matkaa ja tehdä ruokaa.
No melko lailla heti, kun ranta näkyi, alkoi lälläristä kuulua naukumista, että pitäisi saada ruokaa, joten pysähdyimme laittamaan ruokaa ja ihastelemaan merellistä järvimaisemaa.
Rantaparkki
Make_ ihmetteli, kun Samurai woblaa ihan tolkuttomasti. Otettiin pikainen tsekkaus ensimmäisen epäillyn eli pyöränlaakerin osalta. Kuskin puolella oli, no vähän löysällä
Juu, on se löysällä
Onneksi sopivalla työkalulla on helppo kiristää
LaaLaakin löysi tiensä leiriin ja ruokailun jälkeen alkoi lämppärin puhaltimen korjausoperaatio. Varaosaputkasta oli löytynyt julmetun kokoiset hiilet, joista alkoi Suzukin puhaltimeen sopivien hiilten työstö.
Akkurälläkän ja viilan avulla muotoilu eteni hitaasti, mutta varmasti.
Teknik
Harasoo, mutta yhä не работает, ilmeisesti puhaltimen kytkyttimessä jotain häikkää. Onneksi laatikon pohjalta löysin tupakkisytytinplugin ja johtoa, niin saatiin karvapersekytkennällä täysteho puhaltamaan. Tai ihannetilanteessa näin. Sen verta väsynyt moottori ja gulag-teknik asentajan manuaalikoneistamat hiilet eivät tainneet olla ihan toleranssissa, joten tyytyminen oli rauhallisempaan hönkimiseen. Pääasia kuitenkin, että LaaLaa sai lämpöä kabiiniin sen verran, että syksyisessä kelissä ikkunat pysyvät auki.
Päivä oli jälleen kääntynyt iltaan. Pimeyden laskeuduttua, totesimme leiripaikan akuutin tarpeen. Tiedossa oli, että Ukkonen oli tulossa viikonloppusafaroimaan ГАЗ 69 ajokillaan, kostoksi siitä, ettei päässyt meidän matkaamme apparoimaan. Oli tilattu tähän kuormaan puhaltimen moottoria ja Vitaran vetareita. LaaLaa jos sopii, että palataan tempokeskukseen yöksi, niin ollaan lähempänä varaosia sitten aamulla. Tälle ei vastalauseita, joten karavaani otti suunnaksi ensimmäisen yön hyväksi todetun leiripaikan. Vaikka kestopäällystettä on paikoin jostain jopa tien pintaan löydetty, ei tie Räisälän ja Sairalan läpi ei ole läheskään yhtä sileässä kuosissa, kuin Kulikovo-Kuzenetsnoje-käkisalmi väylä. Keskukseen, kun päästiin, laitettiin teltta pystyyn ja etsittiin vähän risuja nuotioon, että saatiin ruokaa laitettua.
Leiriin ja lämpöä kansalle!
Safarikenkiäkin naurattaa
Aamun valjettua havaitsimme, että leiriin oli tunkeuduttu!
LaaLaan puhaltimen vaihto meni kivuttomasti, mutta aamupäivän askartelutuokio oli sitten Grandin parissa. Nivelen irrottaminen navasta meinasi kenttäolosuhteissa aiheuttaa päänvaivaa
Varaosa
Risan nivelen pipari pois
Seuraava taistelukohtaus johti lopulta luovutusvoittoon.
Vaikka kuinka äijät kävi vuorollaan hakkaamassa rasvattua akselia putkeen, ei aikaiseksi saatu muuta kuin vaseliiniroiskeita.
No, homma alkoi näyttää siltä, ettei varaosa-akselin nivel halunnut erkaantua alkuperäisestä isännästään, joten annettiin periksi remontin osalta. Grandi parkkeerattiin päivän safaroinnin ajaksi leiripaikan läheisyyteen pusikkoon, suojaan katseilta ja suuntasimme pätkälle.
Lähdettiin Tempolta Pieksäjärven ja Saarijärven kierrolle, eli ihan nurkissa pyörimistä tälle päivälle.
Metsäretki
Oli siellä ojiakin
LaaLaa lueskeli elämän totuuksia lälläriin samalla, kun edettiin. Jossain vaiheessa tuli nälkä ja pysähdyttiin lounastauolle.
Pieni vesiesteen ylitys
Metsässä aikamme samoiltiin ja tultiin tielle, jolta otettiin suunta edellisen Suzuki safarin viimeiselle pätkälle. Tällä kertaa toiseen suuntaan ajaen. Kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja pätkä olikin varsin ajettavassa kunnossa. Joskin Willys66 joutui kiroilemaan ja vinssaamaan, kun Jimnyssä tuppasi akselit raapimaan reitillä keskipolannetta.
LaaLaaa alkoi keulimaan
Lopulta kuitenkin kaikki selvittiin kunnialla ja leiriin matkalla leiriin otettiin Stechin Grandi piilosta myös. Muut meni jo edeltä leiriin, sillä välin käytiin etsimässä vähän sytykkeitä nuotioon LaaLaan ja JaSan kanssa. Siinä ruokailun ja illanvieton lomassa alkoi ainakin allekirjoittaneelle kirkastumaan mielessä yö safari!
Onneksi muut olivat viimeisen illan kunniaksi suostuvaisia moiseen spektaakkeliin osallistumaan ja arvottiin kuskit ja apukuskit. Willys66 jäi leiriin vahtiin, kun meillä oli jo teltta pystyssä ja WRC Suzuki syötti sähköä telttawebastolle. Yösafarin reitti oli luokkaa sinne-sun-tänne, kun oikein selvää pätkää ei ollut tiedossa, mitä olisi hyvä lähteä ajamaan. Aikamme kuitenkin seikkailimme ja palasimme voitokkaina leiriin.
Aamulla tämän reissun viimeiset aamutoimet ja leirin kasaus.
Ryhmäpotretti
Tähän loppuun voi taas todeta saman, mitä aikaisemminkin; Suzuki Safarilla on ihan mahdottoman hyvä tunnelma! Kevät 2020 tuonee hiirenkorvat ja seuraavan Suzuki Safarin!
Reissusta muodostui varsin kokonaisvaltainen kuvavirta, jota katselemaan pääset TÄSTÄ
Videoita pääset katsomaan TÄSTÄ
Osallistujia saatiinkin tälle reissulle hyvin, meillä oli jopa seitsemän sievää Suzukia letkassa
Omalle kohdalle sattui kurssia Tampereelle juuri ennen reissua, joten valmistelut piti tehdä jo edellisenä viikonloppuna, auto pakattuna nokka kohti Tamperetta kolmeksi päivää ja 2. päivä sitten neljän aikaan lappu lattiassa kohti Imatraa, johon sovittiin Muumipeikon kanssa tällit. Muut oli jo aamulla menneet yli. Kuulemma ei mitään ihmeempää härdelliä tullissa, eikä tarpeiden hankinnassakaan tainnut muuta ongelmaa olla, kuin että pikkuhousumehua ei ollut peltikaupassa, eikä vitoskaupassa. Make_n kanssa oli sovittu, että hoitaa eväiden hankinnan, kun menee edeltä. Totutusti mitään elintarvikkeita ei tuotu rajan takaa, vaan kaikki hankinnat tehtiin paikallisesti.
Ilta alkoi hiljalleen pimentyä ja Imatra lähestyä. Muumipeikko oli ehkä puolisen tuntia ollut minua ennen perillä, kun kurvasin Nesteen pihaan. Syötiin liekillä grillatun Buukerkingistä, kun lounaasta alkoi olemana jo tovi. LaaLaa soitteli leiristä, että missä ollaan ja antoi ohjeet, missä ovat. Tempokeskus oli leirin sijainti, tämä olisi ollut ihan riittävä tieto, jos olisin tiennyt tuon paikan, mutta onneksi oli tälle reissulle OZI ja karttavermeet jo ajossa ja LaaLaa neuvoi sitten paikan kartalla. Laitoin OZIsta onkimani koordinaatit google mapsiin ja kerta tuo näytti ajattavan perille asti, ajattelin kokeilla miten hyvin tuon kanssa voi kulkea. Suunnistettiin kohti paratiisin rajaa. Rajalla oltiin noin kymmenen pintaan illalla, eikä jonoa pahemmin ollut. Meniköhän meillä kuitenkin kaikkinensa 45min ennen kuin päästiin rajahuoltsikalle tankkaamaan. Muumipeikko ruuvaili vielä La-puhelimeen antennin kiinni, että voitiin pitää yhteys auki matkan aikana. Jyrnytettiin reilu kolme varttia varsin vaihtelevaa tiestöä ja lopulta alettiin pääsemään kuuloetäisyydelle leiristä. Leirissä noin yhden pintaan, alkoi olemaan jo aika hiljaista. Tampereen veitikat oli jo hipsineet telttawebaston lämpöihin ja muutkin nuotiolla tuntui vähän väsyneiltä. Istuttiin siinä oluen verran ja mentiin myös nukkumaan.
Aamun valjettua iloinen retkueemme purkautui teltasta pihalle suorittamaan erinäisiä aamurituaalejaan. Aamupala valmistui monenmoisilla keittolaitteilla ja tietysti nuotion lämmöllä. Teltta menee nippuun vähintään yhtä kepeästi, kuin se nouseekin pystyyn. Tällä kertaa Muumipeikko sai kunnian toimia teltan kuljetuspäällikkönä.
Ajoneuvoon nouse! Aloitimme siirtymisen ensimmäiselle pätkälle. Kyseessä oli viime Suzuki Safarilta tuttu kevyt kurapätkä, joka tällä kertaa ajettiin toiseen suuntaan. Willys66 Jimny eteni todella nätisti nyt kun jakolaatikkoon oli saanut välityksiä. Pätkä oli herkkua ajella, mitä nyt vähän vettä vihmoi. Pysähdyttiin rantaan katsastamaan mahdollista leiripaikkaa, kyllä tässäkin voisi yöpyä. Lämpimämmällä kelillä melko varmasti kyllä paikalliset ovat tunkemassa tähän.
Vähän kantaa alustasta
Ready to launch
Olispa lukot
Rantapaikka
Siirryttiin hieman eteenpäin, LaaLaa halusi käydä katsomassa, paljonko vettä joessa moottorikelkkasillan luona, jos siitä haluaa yli. Vesi todella matalalla, eikä ylitys tuottanut tällä kertaa ongelmaa. Tosin letkan suunta ei ollut joesta yli, joten takaisinpäin ja kohti Inkilää.
Vesi matalalla
Kylä kiertäen ja seuraavaksi vuorossa oli radanvarsipätkä. Tätä oli aikaisempana viikonloppuna yksi porukka käynyt koittamassa vähän huonolla menestyksellä, oli ilmeisesti liian harvassa autossa ollut toimiva vinssi, että olisivat ajaneet loppuun. Tosin LaaLaa oli vähän kummissaan, kun olivat kuitenkin jo pitkälti yli puolivälin tulleet.
Pidettiin pätkän alussa lounastauko, alkoi kuitenkin aamupalasta olemaan jo sen verta aikaa, että mahan pohjassa kurni.
Lounasta
Ja maisemia
Fiilisteltiin maisemia ja kelikin oli ihan jees, ei tullut vettä eikä muitakaan taivaankappaleita niskaan. Meillä letka eteni varmasti, eikä pahempia haasteita tuntunut olevan. Stech oli ajoittain pulassa vakiovälitteisellä Grandilla, kun ei ollut lukkoja ja pyöräkokokin oli vain 29”. Vinssailua ja ramppia lähinnä. Suohiippailuakin oli matkan varrella, nam!
Ajettiin hienon sillan yli
Suohiippailua
Menee se ilman lukkojakin
Melko lailla pätkän loppupuolella on radanvartijan torppa, käytiin ihmettelemässä sitä ja LaaLaa kertoi tarinoita ajalta, jolloin torppa oli asutettu ja vanha papparainen oli tervehtimässä ohikulkevia matkalaisia. Nyt näky oli varsin toisenlainen, tupa oli vielä jotenkin pystyssä, mutta muut pihan rakennukset olivat eriasteisesti jo romahtaneet. Arvaus on, että tupakin on nurin vuodessa-parissa. Aikamme ihmeteltiin ja palattiin päivän aiheeseen.
Torppa
Uteliaat tutkijat
Torpan jälkeen oli vähän kinkkisempää kurakkoa edessä. Vinssi laulaa ja karavaani kulkee.
Pahimpia kurakoita lähdettiin kiertämään, siihenkin matkalle osui yksi haastavampi ojan ylitys.
Reitti laskeutui montun pohjalle, jossa oja ja isoja kiviä. Tässä askarreltiin hetki, että kaikki saatiin ehjänä ylös.
Päästiin lopulta radanvarsipätkältä tien varteen ja oli aika aloittaa majapaikan etsintä. LaaLaa:lla oli ajatus, että lähdetään Ojajärveltä pohjoiseen ja sieltä löytäisimme itsemme makealta leiripaikalta. Alkoi sataa lunta ja aikamme ajeltiin semmoista vähän metsittynyttä tietä, kuunes LaaLaa huutelee, ettei tästä ainakaa tällä valaistuksella mennä läpi. Käännyttiin takaisin ja suunnistettiin reitille kohti hautausmaata. Siinä tien varressa on kaikenlaista hiekkakuoppaa, johon oli ajatus, että voisi teltan pystyttää. Lopulta tehtiin vain tien varteen semmoiseen kohtaan, missä näytti olevan kelvollista polttopuuta ja asetuttiin siihen. Vedettiin pressu katokseksi nuotion eteen ja tehtiin siinä sapuskat ja istuskeltiin iltaa jonkin aikaa. Ei kyllä tällä säällä huvittanut liian pitkään olla valveilla ja aika lailla kaikki vetäytyi telttaan horrostamaan.
Metsätiellä ympäri
Matkalla leiriin
Katoksen alla tarkenee
Oli meillä pienet kynsitulet
Lumentulo ei hellittänyt, vaan satoi melko lailla koko loppuillan ja yön. Aamulla oli maa vielä vähän enempi valkoinen ja tuli jotain lumen ja veden sekaista vieläkin. Aamupala valmistui Make_n Samurain takaovikeittiössä kätevästi kun veti vielä pressun sateensuojaksi oven yli.
Syyssafari muuttui hetkellisesti lumisafariksi
Aamupala valmistuu autokatoksessa
Leiri kasaan ja letka liikkeelle. Nyt jos pikakahvi ei ollut saanut miestä hereille, niin varma herätys oli tiedossa. Tultiin nimittäin rautasillalle :O Laalaa, Make_ , Willys66, Kekkeruusi, kaikki meni suht kivuttomasti yli. Samurai -akselisilla loppupää oli jo vähän piukka, kun toisen puolen renkaat nousivat sillan rungon sisäreunan päälle. Itsellä alkoi vatsaa vääntää jo, kun LaaLaa meni yli, ei helpottanut myöskään kun ajatin Make_n yli. SJ413:ssa on kuitenkin vielä 10cm vähemmän leveyttä akselissa kuin Samuraissa. Ajatus pyöri mielessä Miten helvetissä minä tuosta pääsen yli! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä varovasti koittamaan, oltiin kuitenkin Muumipeikon kanssa ainoat toisella puolella ja muut oli jo yli. Kieli keskellä suuta ajatettuna yli, kyllä siitä selvittiin, vaikka tiukkaa teki. Muumipeikko perässä, eikä siinäkään ollut montaa senttiä varaa…
Liikkeellä
Saapuminen rautasillalle
Tiukka ylitys
Kaikki toisella puolella
No ilmeenjoen ylityksestä suunnattiin joen suuntaisesti luoteeseen pienelle mutapätkälle. Jonkinlaisen leirintäalueen ohi siinä matkan varrella mentiin.
Leirintäalue?
Kurapätkää
Mukava eteneminen pysähtyi kuitenkin siihen, kun Stechillä napsahti Grandissa kovin yllättäen vetonivel. Ihmetystä aiheutti, kun etupää ei yhtäkkiä enää vetänytkään.
Tähän ei päässyt edes kunnolla yrittämään, kun napsahti
Ei muuta kuin varppi kiinni WRC-Suzukin perään ja eteenpäin!
Vähän oli vielä lällyä edessä
Tukkisilta vielä yli ja kovemmalle tiepohjalle
Tällä reissulla oli tarkoituksena ajella muutenkin Käkisalmelle ja aistimaan Laatokan tuulia, joten yhden pahemmin rampauduttua, otimme suunnaksi Käkkärin. Uutta tietä on tehty hurjasti ja mukavahan sellaisella tiellä olisi päästellä, jos ei sattuisi olemaan Suzuki safarilla
Uutta mustaa
Käkkäriin kun päästiin, kävimme muutaman varaosaputkan ovella osoittelemassa Vitaran murrosta, mutta saatiin vastaukseksi vain käsien levittelyä. Yhden pihassa oli isäntäkin kovin tuiskeessa ja vihastuneesti heilutteli käsillään meitä pois, että käännyttiin ympäri jo ennen kuin päästiin varsinaisesti kyselemään mitään.
Punainen ja sen venäläinen serkku
LaaLaa otti vastaan seuraavan vastoinkäymisten iskun, sillä WRC-Suzukissa puhaltimen moottori vihelteli viimeiset laulunsa, kun päästiin huoltsikalle tankkaamaan. Aikamme hiljentynyttä puhallinta ihmeteltiin, kun LaaLaa päätti yrittää kenttäkorjausta.
Ihmettelyä
не работает
Kylätiellä oli tietöistä, muista remonteista ja yhdestä kolarista johtuen melkoiselta vaikuttava ruuhkanpoikanen varaosakauppojen suuntaan, joten LaaLaa lähti metsästämään osia siihen suuntaan ja me muut vastaavasti hakeuduimme kohti rantaa. Ajatuksena oli ajella Laatokan rannanvierusta jonkin matkaa ja tehdä ruokaa.
No melko lailla heti, kun ranta näkyi, alkoi lälläristä kuulua naukumista, että pitäisi saada ruokaa, joten pysähdyimme laittamaan ruokaa ja ihastelemaan merellistä järvimaisemaa.
Rantaparkki
Make_ ihmetteli, kun Samurai woblaa ihan tolkuttomasti. Otettiin pikainen tsekkaus ensimmäisen epäillyn eli pyöränlaakerin osalta. Kuskin puolella oli, no vähän löysällä
Juu, on se löysällä
Onneksi sopivalla työkalulla on helppo kiristää
LaaLaakin löysi tiensä leiriin ja ruokailun jälkeen alkoi lämppärin puhaltimen korjausoperaatio. Varaosaputkasta oli löytynyt julmetun kokoiset hiilet, joista alkoi Suzukin puhaltimeen sopivien hiilten työstö.
Akkurälläkän ja viilan avulla muotoilu eteni hitaasti, mutta varmasti.
Teknik
Harasoo, mutta yhä не работает, ilmeisesti puhaltimen kytkyttimessä jotain häikkää. Onneksi laatikon pohjalta löysin tupakkisytytinplugin ja johtoa, niin saatiin karvapersekytkennällä täysteho puhaltamaan. Tai ihannetilanteessa näin. Sen verta väsynyt moottori ja gulag-teknik asentajan manuaalikoneistamat hiilet eivät tainneet olla ihan toleranssissa, joten tyytyminen oli rauhallisempaan hönkimiseen. Pääasia kuitenkin, että LaaLaa sai lämpöä kabiiniin sen verran, että syksyisessä kelissä ikkunat pysyvät auki.
Päivä oli jälleen kääntynyt iltaan. Pimeyden laskeuduttua, totesimme leiripaikan akuutin tarpeen. Tiedossa oli, että Ukkonen oli tulossa viikonloppusafaroimaan ГАЗ 69 ajokillaan, kostoksi siitä, ettei päässyt meidän matkaamme apparoimaan. Oli tilattu tähän kuormaan puhaltimen moottoria ja Vitaran vetareita. LaaLaa jos sopii, että palataan tempokeskukseen yöksi, niin ollaan lähempänä varaosia sitten aamulla. Tälle ei vastalauseita, joten karavaani otti suunnaksi ensimmäisen yön hyväksi todetun leiripaikan. Vaikka kestopäällystettä on paikoin jostain jopa tien pintaan löydetty, ei tie Räisälän ja Sairalan läpi ei ole läheskään yhtä sileässä kuosissa, kuin Kulikovo-Kuzenetsnoje-käkisalmi väylä. Keskukseen, kun päästiin, laitettiin teltta pystyyn ja etsittiin vähän risuja nuotioon, että saatiin ruokaa laitettua.
Leiriin ja lämpöä kansalle!
Safarikenkiäkin naurattaa
Aamun valjettua havaitsimme, että leiriin oli tunkeuduttu!
LaaLaan puhaltimen vaihto meni kivuttomasti, mutta aamupäivän askartelutuokio oli sitten Grandin parissa. Nivelen irrottaminen navasta meinasi kenttäolosuhteissa aiheuttaa päänvaivaa
Varaosa
Risan nivelen pipari pois
Seuraava taistelukohtaus johti lopulta luovutusvoittoon.
Vaikka kuinka äijät kävi vuorollaan hakkaamassa rasvattua akselia putkeen, ei aikaiseksi saatu muuta kuin vaseliiniroiskeita.
No, homma alkoi näyttää siltä, ettei varaosa-akselin nivel halunnut erkaantua alkuperäisestä isännästään, joten annettiin periksi remontin osalta. Grandi parkkeerattiin päivän safaroinnin ajaksi leiripaikan läheisyyteen pusikkoon, suojaan katseilta ja suuntasimme pätkälle.
Lähdettiin Tempolta Pieksäjärven ja Saarijärven kierrolle, eli ihan nurkissa pyörimistä tälle päivälle.
Metsäretki
Oli siellä ojiakin
LaaLaa lueskeli elämän totuuksia lälläriin samalla, kun edettiin. Jossain vaiheessa tuli nälkä ja pysähdyttiin lounastauolle.
Pieni vesiesteen ylitys
Metsässä aikamme samoiltiin ja tultiin tielle, jolta otettiin suunta edellisen Suzuki safarin viimeiselle pätkälle. Tällä kertaa toiseen suuntaan ajaen. Kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja pätkä olikin varsin ajettavassa kunnossa. Joskin Willys66 joutui kiroilemaan ja vinssaamaan, kun Jimnyssä tuppasi akselit raapimaan reitillä keskipolannetta.
LaaLaaa alkoi keulimaan
Lopulta kuitenkin kaikki selvittiin kunnialla ja leiriin matkalla leiriin otettiin Stechin Grandi piilosta myös. Muut meni jo edeltä leiriin, sillä välin käytiin etsimässä vähän sytykkeitä nuotioon LaaLaan ja JaSan kanssa. Siinä ruokailun ja illanvieton lomassa alkoi ainakin allekirjoittaneelle kirkastumaan mielessä yö safari!
Onneksi muut olivat viimeisen illan kunniaksi suostuvaisia moiseen spektaakkeliin osallistumaan ja arvottiin kuskit ja apukuskit. Willys66 jäi leiriin vahtiin, kun meillä oli jo teltta pystyssä ja WRC Suzuki syötti sähköä telttawebastolle. Yösafarin reitti oli luokkaa sinne-sun-tänne, kun oikein selvää pätkää ei ollut tiedossa, mitä olisi hyvä lähteä ajamaan. Aikamme kuitenkin seikkailimme ja palasimme voitokkaina leiriin.
Aamulla tämän reissun viimeiset aamutoimet ja leirin kasaus.
Ryhmäpotretti
Tähän loppuun voi taas todeta saman, mitä aikaisemminkin; Suzuki Safarilla on ihan mahdottoman hyvä tunnelma! Kevät 2020 tuonee hiirenkorvat ja seuraavan Suzuki Safarin!
Reissusta muodostui varsin kokonaisvaltainen kuvavirta, jota katselemaan pääset TÄSTÄ
Videoita pääset katsomaan TÄSTÄ
Total Comments 0
