Offipalsta.COM  

Palaa takaisin   Offipalsta.COM > Offiblogit > Suzukimiehen touhublogi

Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Rating: 3 votes, 4,33 average.

Jäähyväiset leppojalle

Posted 24.10.2016 at 06:00 by J0hannes

Jeeppikerhon perinteisen helatorstain safarin vakiotukikohta Leppoja Puhekeskus joutuu lopettamaan toimintansa ainakin nykyisessä sijainnissaan vuoden 2017 aikana. Syy löytyy Natosta ja sen harjoitusalueesta, joka tulee ahmaisemaan Leppojan sisäänsä. Perinteisen pitkän safarin tukikohdan menettäminen tuntuu karvaalta ja on toki valitettava asia myös paikan pitäjille, Enelle ja Vallolle. Koska keväällä helatorstain perinteistä ei järjestetty, lähdettiin porukalla näin ruskan alulla seikkailemaan ainakin vielä kerran (toivottavasti ei viimeistä) Leppojan suunnalle.


Liekkö viimeinen kuva Leppoja Puhekeskuksen edessä, ennenkuin siitä tulee Naton kapiaisten ryyppymaja.

Lähdettiin tällä kertaa Laurin kanssa tälle reissun päälle vain yhdellä Suikalla, kun Laurin paperinkeräyslaatikossa oli hieman tieliikennekäyttöä estäviä vikoja. Muu porukka meni Tallinkilla, mutta me menimme punaisella laivalla ja hieman aikaisemmalla lähdöllä. Siinä ei ainoastaan säästänyt koko reissun bensoja hinnanerossa, mutta pääsimme myös hakemaan laadukkaita virvoitusjuomia Sori Brewingilta. Hauska yhteensattuma oli, kun törmäsimme Maceen ja Harriin, sekä Defemieheen, jotka sattumalta olivat samassa laivassa kanssamme suuntana sama panimo. Menomatkalla merenkäynti oli melkoista ja moni matkaaja joutui turvautumaan laattapusseihin sekä siirtymään alemmille kansille. Me ei pikku vatkaamisesta jaksettu välittää.


Sorilla on erinomaisten oluiden lisäksi myös mielenkiintoisia tynnyrikypsytysprojekteja...


Joista ensimmäinen pulloihin ehtinyt on Conca D’oro, joka on Chiantitynnyreissä kypsytelty imperial stout. Taisin saada viimeiset kuusi pulloa

Perinteisestihän Virossa ollaan ajeltu laivasta possujunassa tapahtumapaikalle ja niin teimme myös tälläkin kertaa. Tosin reitti ei ollut perinteinen kolme varttia E20:lla jyrnyttämistä, vaan reittimestarimme Jeep-Antti oli suunnitellut meille herkullisen maisemareitin, jossa välillä poikettiin myös pois tieltä ja jopa Suzukissa joutui laittamaan napalukot kiinni ja ruttaamaan nelivetoa päälle… Kokoontuminen tapahtui Tallinnan tv-tornin juurella ja siitä sitten lähdimme koko joukolla letkassa seikkailemaan eteenpäin. Matkalle mahtui pikkuteitä, hiekkateitä, kärrypolkua, ojan ylitys, rantahiekkaa, matkalle mahtui kaikenlaista ja huikeita maisemia.

Huonompi mökkitie


Napalukkoja ja nelivetoa vaatinut ojan ylitys. Pohja oli yllättävän pehmeä, vaikka hiekkaa olikin...


Rannassa maisema oli kohdallaan


Seikkailureitti kulki peltojen reunoja ja metsäpolkuja.

Leiriin saavuimme hieman ennen yhdeksää ja asetuimmekin melko nopeasti ruokapöydän ääreen nauttimaan herkuista. Ruoan jälkeen saunomista ja lempijuomien nauttimista. Reittimestarin ehdottamalle iltasafaroinnille ei oikein lämmennyt kukaan ja allekirjoittaneellakin oli sen verta kurja ja kuumeinen olo, ettei sitä huvittanut lähteä rehaamaan.

Aamulla aloitettiin sitten päivän ajelut saunalenkillä, joka on majapaikkaa lähinnä oleva, lyhyehkö pätkä.
Saunalenkillä oli kohtuullisesti vettä lätäköissä ja ränneissä.

Alkupää meni mukavasti takavedolla, mutta melko nopeasti oli lyötävä nelivetoa päälle ja alettava keskittymään enemmän ajolinjoihin. Muutama vaativampi kuraränni ja osalle hieman vinssailua ennen saunalenkin päätöstä, joka oli pitkähkö, syvähkö ja ennen kaikkea pehmeä paikka, jossa jyrkkä vastapenkka.

Tuoppi reissun kiintiö-Toyotalla yksi harvaoista saunalenkin päättävän paikan ajamalla ylittäneistä

Tästä ei mennytkään ajamalla kuin Jukka, Hampus ja Tuoppi, loput vinssailemalla. Mace räjäytti kuskin puolelta ulomman vetoakselin ja porukka jakautui kahtia. Osa jäi remontin yleisöksi, kun me loput ajeltiin siinä sitten monenlaista pätkää.


TIEVA kävi kokeilemassa, jos mäkinousun pääsisi hengissä ylös. Etuautona mennyt Defe nosti tassua yläpäässä sen verta paljon, että jätettiin muut ajamatta.


Löytyi mukavaa kangasmastoa myös

Oli hiekkatietä, kangasmaastoa ja perinteistä virolaista hiekkavelliränniä. Lounasaika alkoi lähestyä ja lähestyimme myös kohtaamispaikkaa, jossa remonttiporukka olikin meitä jo tovin odotellut.


Porukka kasassa, mutta mitään ei tapahdu...

Oli kova polte päästä jatkamaan ajelua, mutta vielä jakauduttiin kerran.
Mace nyt vajaavetoisella ja Haminan autokunta lähtivät syömään, kun loput jatkoivat sota-alueen reunaa kulkevaa reittiä. Tämä olikin sitten varsin jännittävä puuhapätkä, jolla vinssailtiin ihan urakalla ja pahimman paikan meni ajamalla Toyota, Suzuki ja yksi? Jeep. Jännitysmomenttia tiukimpaan tilanteeseen toi se, että samalla, kun autoilla ammuttiin putkeen, niin ei kovin kaukana Naton vihreät miehet ampuivat raskailla kranaatinheittimillä ja ties millä kalustolla.


Etuauto upposi ja oli selvää, että tässä puuhastellaan hetki.


Vaijeri tiukalle ja kelaamaan.


Aikaisemmista reissuista viisastuneena, askartelin ilmanottoon lisäosan ENNEN kuin kone hörppää keula.aallosta vettä kitusiin.


Ännränn äää!


"Puhdas" suoritus


Ja vissysnorkkelikin teki tehtävänsä


Jeepeille tuotti vähän tuskaa rännissä eteneminen


Hampus komentaa Grandia ja lupaava alku tyssää pölliin, joka tökkää johonkin ja auto istahtaa siihen


Näissä Tojotisa on se hyvä puoli, että niillä voi kiskoa Jeepit irti aina kun ne jää jokonkin kiinni

Kun päästiin takaisin tien päälle ja saavuimme ampuma-alueelle, juoksi ensimmäisen miehitetyn kukkulan päältä vihreä mies letkan keulille ja oli kuulemma kysynyt, että tahdotteko surmanne?


Jep, eli kovilla ampuivat ja kumma kun eivät antaneet enää jatkaa matkaa ihan miten huvittaa alueen teitä pitkin, vaan ohjasivat lyhintä reittiä puomien toiselle puolelle. Meille tämä tarkoitti melkoista kiertoa ja siinä jäi ilmeisesti pari hyvä uraakin ajamatta.

Lounaspaikan edessä komea rivi

Päädyimme lopulta Viitnaan, jossa ensisilmäyksellä näytti olevan vain snägäri lounaspaikaksi, mutta muutama rohkea kävi kurkkaamassa viereistä latoa, joka paljastui ihan ehdaksi tavernaksi ja suurin osa popsikin jotain lounaantapaista siinä. Safkan jälkeen etsittiin vielä huoltoasemaa, jolta saisi virolaista valekenraalia tölkissä ja paluumatkalla teimmekin sitten jotain vähän erilaista.


E20:ltä nostettiin taukopaikalle ja siinä takaisin rampille kiihdyttämisen sijaan koukattiinkin ojan kautta metsään!


Reitillä tuli vastaan kaatunut puu, joka yhdessä raivattiin pois tieltä.

Reitti palasi lopulta asvalttitielle, hiekkatielle ja löysimme itsemme takaisin leiriin. Ruokaa, rupattelua ja saunaa. Ei maistunut iltasafari tänäänkään.


Koska ei ollut varmuutta siitä, näemmekö Leppojaa enää koskaan, luovutti Jukka juhlallisin menoin Enelle ja Vallolle kerhon viirin kiitoksena yhteisistä vuosista ja erinomaisesta ylläpidosta majapaikassa.

Aamulla virkeänä ylös ja suunta kohti Tallinnaa. Mace vielä tutustutti Tallinnan keskustoriin ja sen mahtavaan tunnelmaan.

Kuivakalat tekivät ainakin lähtemättömän vaikutuksen... Tästä matka jatkui hakemaan matkatuliaisia virvoitusjuomaliikkeestä ja vanhaan kaupunkiin syömään. Auto laivaan ja kahvia naamaan. Ainakin meri oli peilityyni verrattuna menomatkan vatkaamiseen.


Kotona auto parkkiin ja saunaan...


Jossa tulikin sitten testattua tulevien reissujen vakiovaruste!



Olo on hieman haikea, mutta joskus elämä on. Tämä oli sellainen hyvä reissu. Erikseen pitää vielä kiittää reittimestaria Anttia hyvin suunnitellusta reitistä. Tärkeintä aina ei ole määränpää, vaan itse matka.

Reissusta tarttui linssiin kuvia enempi videota, joten niitä kannattaa tihrustaa tämän linkin takaa: https://goo.gl/Hb80pp
Luettu 33426 Comments 0
« Edellinen     Main     Seuraava »
Total Comments 0

Comments

 

Sivu luotu: 12:45 (GMT +2).