PDA

View Full Version : Koiran kuolema


uokki
19.11.2010, 05:09
Taiga-itäsiperianlaikanarttu,kohtasi tiensä pään tänäyönä klo 03.38-suru on valtava ja jälkeenjäänyttä aukkoa on vaikea paikata.Huomenna-20.11 2010 olisi tullut 14 v ikää.Kesäkuussa kasvatti itselleen huuleen kasvaimen josta heinäkuussa koepala ja tulos oli-Pahalaatuinen Melanooma,lähettää tehokkaasti etäpesäkkeitä,agressiivinen-ei kannata leikata.Taiga puri irti kasvaimen syyskuussa ja näytti ja käyttäytyi virheettömän oloisesti eiliseen asti.Eilen iltapäivällä mökille saavuttuamme katsoin Taigaa ja tuumasin ettei nyt ole kaikki kohdallaan,Taiga vain seistä tökötteli ja otti pientä askeleenvaihtoa.Yöksi ajelinkin kämpälleni,nostin Taigan autosta ja kannoin raput kotiin.Jokseenkin 12 tuntia vaivan näyttämisestä tulikin viimeiset henkäykset,makasin itse huohottavan ja pintahengittävän rakkaani vieressä ja kuului kaksi korahdusta ja kaikki miltei 14 v olikin jo historiaa,
Pakko on todeta että Taigan myötä elin varmastikin elämäni maukkaimmat kokemukset-Karhuhaukkuja ,kasa majavia,lintuja,supikoiria,mäyriä,minkkejä, jäniksiä,kettuja-opetti nuoremmalle hirvihaukun vaikkei itse saanut sitä tehdä luvallisesti.Loistava reissukaveri,oikea sydämienmurskaaja ja ystävä metsällä kuin myös muutenkin.SUURI METSÄSTÄJÄ ON POISSA-jälkeen jäi paljon hyviä muistoja ja kaipausta!

sos
19.11.2010, 07:38
osaanottoni rakkaan lemikin pois meno on aina raskasta

nana
19.11.2010, 07:51
Nyt on rauhallisilla mailla ja ilman tuskia. Pitkä tie teilläkin takana yhteistä eloa, joten varmasti menee aikaa, että tunteet tasoittuu :( Varmasti raskasta, mutta mutta paljon hyviä muistoja :)

Ex_inkkari
19.11.2010, 10:00
Meiltä lähti kissa 15,5 vuoden jälkeen muutama kuukausi sitten. Vanhuuden mukana tuli niin paljon ongelmia että jouduttiin lopettamaan (munuais ja verenpaine ongelmia). Oli se aikuiselle miehelle tiukka paikka.. nyt on uusi rääppiäinen talossa pörräämässä :)

sippis
19.11.2010, 10:22
Osanotto myös täältä.

AVRO
19.11.2010, 10:35
Osanottoni. Meillä ens kesänä 13v täyttävä Elmeri-vanhus, tulevaa väistämättömyyttä on tullut pohdittua.
Koirien kanssa on eletty koko ikä, ja aina se vaan tuntuu niin pirun pahalta kun tulee aika jättää hyvästit.

Bänkster
19.11.2010, 11:54
...ja näin meitä yhdistävät usko,toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on kaipaus.

akp
19.11.2010, 19:16
osanottoni myös täältä

kj_temmes
19.11.2010, 19:28
Otan osaa...

Liikuttava teksti.
Kolahtaa aika kovasti kun edellis yönä meidän 3,5 vuotias amerikan bulldoggi valitti lähes kokoyön eikä tiedetty mistä.? Huoli oli suuri ja töihin oli aamulla pakko mennä molempien. Isä kävi katsomassa päivällä, ja Jones oli jo paljon normaalimpi. Isä tunnusteli koiran koipia ja lonkka kosketusherkkä mutta kävelee moitteetta.... Mutta kyllä se huoli on lemmikeistä ihan yhtä suuri kun muistakin kanssa eläjistä. Ja se on melkonen tiputus kun yli kymmenvuotis kumppani lähtee paremmille metsästys maille... :''|

Tsemppiä sulle ja jaksamista.

Punanenä
19.11.2010, 19:41
Koirajalostuksen/kenneleitten/koiranäyttelyiden aikaansaannoksia on myös hyvä ajatella....

Osanotot silti.

Ipe64
19.11.2010, 20:18
Osanotto myös täältä!:(
Multa menny 2 koiraa "liian pian",eka oli mäyräkoira joka kuoli työnsä ääressä pesäreissussa mäyrien tappamana parhaassa iässä(4,5v).Ja toinen oli labbis(5v) jolle tuli jotain "kyhmyjä" kuin tyhjästä vatsan alueelle,2viikkoa huomaamisesta koira menehtyi kotiin,onneksi ollessamme kotona.
Tuska joka mehtäkaverin menetyksestä tulee on jotain sellaista jota muut ei ehkä ymmärrä,ainakin mulle.
Koin molempien kans sellaisia reissuja et siihen ei pysty ees parhaat kaverit tai kotiväki,niin se vaan on.
Jaksamisia....uusi hetken päästä kasvamaan ja täyttämään tyhjiö?
-Ipe

uokki
19.11.2010, 21:10
Osanotto myös täältä!:(
Multa menny 2 koiraa "liian pian",eka oli mäyräkoira joka kuoli työnsä ääressä pesäreissussa mäyrien tappamana parhaassa iässä(4,5v).Ja toinen oli labbis(5v) jolle tuli jotain "kyhmyjä" kuin tyhjästä vatsan alueelle,2viikkoa huomaamisesta koira menehtyi kotiin,onneksi ollessamme kotona.
Tuska joka mehtäkaverin menetyksestä tulee on jotain sellaista jota muut ei ehkä ymmärrä,ainakin mulle.
Koin molempien kans sellaisia reissuja et siihen ei pysty ees parhaat kaverit tai kotiväki,niin se vaan on.
Jaksamisia....uusi hetken päästä kasvamaan ja täyttämään tyhjiö?
-Ipe

Onneks tossa on toinen Loistomimmi,kohta 5v,lieventää tuskaa kivasti.Mutta kuten sanoit,parhaat hetket metsällä.Mullakin lukematon määrä unohtumattomia juttuja tolta koiralta ja näiltä yhdessä esim mäykkyjenkanssa luolilla..Videolla mm nouto 75m päästä 18 kg Majava..Tämä oli koira jonka haukusta tiesin mikä eläin on edessä.Moni sanoikin että puhettavaille ihminen!!

-Jallu-
19.11.2010, 21:25
Osanotto. Tiedän itsekin kuinka vaikeaa on luopua rakkaasta ystävästä, kaipuu on suuri, mutta ajan kanssa tunteet tasoittuu..

FunJam
19.11.2010, 21:42
Ottaa kanssa osaa. Itse olin saman tapaisessa tilanteessa kuukausi sitten, kun meiltä lähti vasta 10 vuotias Romeo munuaisten annettua periksi.

räyhäracing
19.11.2010, 22:34
Osanotot myös täältä,on se niin väärin.

Palde
19.11.2010, 22:36
Pää pystyyn ja voimia jaksamiseen !!
Tiedän tunteen todella hyvin ...

solihull
20.11.2010, 00:03
Niin se isokin mies murtuu kun karvainen metsäkaveri poistuu ikuisille metsästysmaille. Niin se vain on ja kauan siitä toipuminen kestää. Koira voi olla enemmän kuin koira - valitettavaa on, että yhteiselo on kuitenkin vääjäämätä kovin lyhyt, vuosikymmen tai vähän enempi. Menetyksiä on tullut koettua samalla tapaa - kyllä se siitä. Aika kultaa haalistuvat muistot.

TT

Reetu
20.11.2010, 00:50
Voimia. Ei helpoimpia hommia... Ystävän kuolema on ystävävän kuolema, oli niitä jalkoja sitten kuinka monta tahansa.

Nimim. kertaalleen viimeisen yön parketilla koiran vierellä maannut

boozer
21.11.2010, 06:56
osanottoni
taas lähestyy aika jolloin meitin bamse 12 v nukahti viimeisen kerran (joulupäivä v.08 klo 13.30)

Powerwagon
21.11.2010, 19:42
Osanottoni

Ryyppyde
21.11.2010, 23:02
Osanotot...

JakeHammer
22.11.2010, 09:29
Osanottoni.

uokki
22.11.2010, 18:07
Oli herkkä hiljainen-upea iltapäivän sininen hetki kun kivelle vein kynttilän.Tunteet nousi pintaan ja muistot hyökynä hämärsi maiseman.Paljon oli hiljaisuudella minulle asiaa...