View Full Version : Itsensä häpäsy ?
koitan itse elää sillä periaatteella että itsensä pitää häpästä väh kerran kuussa ni ei tarvi pelätä sitä.
ois hauskaa kuulla mitä ihmiset on tehny baaris tai kaupungil, ehkä kauppareissul jota saa muistella korvat punasena viä ysikybäsenäki.
ok vaatii vähä munaa moine mut.
Life is a journey
Dr Pepper
28.03.2003, 00:05
Tällainen häpäisy tapahtui nuorempana, tosin todistajia ei (onneksi) ollut paikalla kyseisen tapahtumasarjan aikana juurikaan...
Pubireissu meni hiukka pitkäksi ja otettua tuli poikkeuksellista raskaammin. Tuohon aikaan asuin Tampereen rajan takana joten hyppäsin viimeiseen pitkänmatkan nysseen, lähtiköhän se tuohon aikaan joskus kolmen maissa.
Kuinka ollakaan matkalla iski väsy ja simmut menivät kiinni. Sitten takapenkillä jossakin kohtaa joku tuuppasi minua takapenkiltä ja sanoi että sun pitäs varmaan kohta jäädä pois.
No minä vilkasin ulos ja totesin huuruissani että ahas tutun näköistä metsää, olen mennyt yhden pysäkinvälin ohi. Painoin nappia, kuski pysäytti ja hoipertelin ulos dösästä.
Tarkoitus oli oikaista metsän poikki jotta olisin nopeammin perillä himassa. Helppo homma, eihän tässä mitään, taisin ajatella. Eli ei kun ryteikön läpi vaan.
Sitten reitin varrella eteeni ilmestyi kuin tyhjästä helkkarinmoinen betonitolppa. Perskeles, ei täällä tämmöstä ole ennen ollut. Katsahdin ylemmäs... rakennelma oli vesitorni. Sellaistahan ei tuossa pitäjässä edes ollut.
Siinä vaiheessa yritin alkaa muistelemaan mihin bussiin olin hypännyt... Tesomallahan oli lähin vesitorni muutaman kilometrin päässä. Olin totaalisesti hakoteillä ja rämmin siksakkia eteenpäin.
Seuraavaksi hoipertelin ison rakennuksen takapihalle. Kiersin etupuolelle ja huomasin kauhukseni että paikka oli kehitysvammaisten hoitolaitos... matkaa himaan n. 20km. Sinne en kehdannut siinä kunnossa ilmoittautua vaan lähdin nöyränä ja kiroillen lompsimaan takaisin päin valtatietä. Alkuun tosin ei meinannut tien leveys seilaamiseltani riittää mutta toisaalta onneksi liikennettäkään ei juuri ollut.
2/3 matkasta taitettuani vohkin erään rivitalon pihasta vanhan romun polkupyörän jämän (häpäisy nro 2) joten loppumatka sujuikin kohtuullisen ripeästi.
jees mul on vähä samanlaine kokemus pohjal.
Olin orivedellä opiskelemas ja asuin siinä asuntolassa. no olin usei viikonloput siä ja tuli sil viinalki läträttyy.
No yks kerta saan n.23.00 väläyksen lähtee silloisen tyttöystäväni luokse sahalahdelle (kangasalan kautta) joten tien poskee ja peukku pystyy vaa..
No joku mukava naine nappas mut kyytii ja sano heittävänsä mut kangasalle asti johon päästyäni olin iha kipee väsyny ja lähin takasipäi pieni laskuhumala ja jomotus päässä, no eihä siihe aikaa enää autoja tullu.
kun muutama tunni olin kävelly törmäsin maataloon jossa hokasin traktorin, pompin sisää (ovi oli auki ja avaimet lukos) mut onneks tajusin et se ei ois kovi hyvä idea lähtee sillä ja loppu viimein lainasin "munamankeli" ja poljin sillä takas kämpille, matkaa kerty 35 km, suunnaton vitutus, ei tupakkaa ja kylmä... olin puol viide aikaa muute perillä. enpä oo sen jälkee enää liftannu
Life is a journey
Dr Pepper
28.03.2003, 00:15
Ala-asteen 1. luokalla uimahallipäivänä sattui käymään niin että saunasta tullessani unohdin laittaa uikkarit jalkaan. Altaaseenkin pääsin ennenkuin yksi ikäiseni tyttö huomasi että katsos itsensäpaljastaja ja alkoi kiljumaan kauhiasti. No sittenpä huomasin minäkin että pikkuveli sukeltelee suojattomana ja ryntäsin äkkiä altaalta takavasemmalle naurunräkätysten saattelemana. Silloin kieltämättä otti hiukan pattiin.
Juu uus koulu, tuntemattomat paikat, vessa=tyttöjen vessa... tarviiko muuta sanoo
Life is a journey