tuska
11.10.2002, 14:19
Vuonna 1997 mulla on silloisessa duunipaikassa niin paskat työvuorot, että jouduin heräämään aina neljältä. Joka vitun aamu, paitsi viikonloppuisin. Asuin kerrostalon neljännessä kerroksessa ja mulla oli mahtava lasitettu parvekekin. Kerrosta alempana ja yhden kämpän vasemmalla asui polkupyöräilijän pahin vihollinen - ketjupolttaja. Joku aika nuori nainen se kuitenkin oli, eikä mikään rumakaan. Se vaan poltteli aivan tajuttomasti röökiä siinä parvekkeellaan.
Kerran mulla soi ovikello eikä kukaan ollut ilmoittanut tulevansa käymään, joten tv-lupatarkastajaa peläten hiippailin ovelle ja kurkkasin ovisilmästä - ei ketään. Saatana, kakarat kävi tietenkin taas tekemässä ovikellokällin. Ajattelin kuitenkin tällä kertaa olla niitä fiksumpi, ja jäin oven viereen kyttäämään. Heti kun ovikello soi uudestaan, avasin oven melko rivakasti. Heti kun sain ovea hiukan raotettua huomasin melkein tappaneeni jonkun 80 ja kuoleman väliltä olevan mummon. Pyytelin anteeksi ja nostin mummon ylös. En muuten ole koskaan nähnyt niin pientä mummoa, ilmankos ovisilmästä ei ketään näkynytkään.
Kyselin mummelilta onko kaikki hyvin, ettei vaan luita mennyt poikki tms? Eihän se kääpiö mitään kuullut, huuti vaan saatanan kovaa "EILEN VIIDEN AIKAAN AAMULLA HAISI TUPAKKI NIIN PALJON ETTÄ JOUDUIN LAITTAMAAN IKKUNAN KIINNI! ÄLÄ POLTA TUPAKKIA PARVEKKEELLA!"
Mua rupes vituttamaan kun se rääky siinä käytävällä niin kovaa että kaikki naapurit varmasti kuuli. Huusin sille mummolle takasin etten mä polta tupakkaa ja olin jo viiden aikaan aamulla töissä. Eihän se sitä uskonut, rupes vaan huutamaan lisää... "ÄLÄ POLTA TUPAKKIA PARVEKKEELLA! SEN HAJU MENEE MINUN PIIMÄÄN!"
Mua rupes vituttamaan vielä enemmän, huusin takasin että minä en polta tupakkaa, missään ei ole kielletty tupakanpolttoa parvekkeella, mene mummo huutamaan sille alakerran doorikselle joka mitä ilmeisimmin on syypää tapahtuneeseen, mua ei vois vähempää sun piimäs kiinnostaa eikä sitä ikkunaa ole pakko auki pitää.
Tämän jälkeen se mummo rupes taas huutamaan jotain, joten tempasin oven kiinni, laitoin musiikkia soimaan ja jätin sen vitun kääpiön huutamaan sinne ovelle. Jonkin aikaa se siinä rääkyi, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Onneksi.
Ja mummo hei, jos sä koskaan luet tämän jutun ja tunnistat itsesi, niin seuraavan kerran kun tuut mun ovikelloa soittelemaan, mä avaan sen oven vieläkin nopeemmin. Toivottavasti kuolet.
---------------------
Nemo ante mortem beatus.
-tuska
Kerran mulla soi ovikello eikä kukaan ollut ilmoittanut tulevansa käymään, joten tv-lupatarkastajaa peläten hiippailin ovelle ja kurkkasin ovisilmästä - ei ketään. Saatana, kakarat kävi tietenkin taas tekemässä ovikellokällin. Ajattelin kuitenkin tällä kertaa olla niitä fiksumpi, ja jäin oven viereen kyttäämään. Heti kun ovikello soi uudestaan, avasin oven melko rivakasti. Heti kun sain ovea hiukan raotettua huomasin melkein tappaneeni jonkun 80 ja kuoleman väliltä olevan mummon. Pyytelin anteeksi ja nostin mummon ylös. En muuten ole koskaan nähnyt niin pientä mummoa, ilmankos ovisilmästä ei ketään näkynytkään.
Kyselin mummelilta onko kaikki hyvin, ettei vaan luita mennyt poikki tms? Eihän se kääpiö mitään kuullut, huuti vaan saatanan kovaa "EILEN VIIDEN AIKAAN AAMULLA HAISI TUPAKKI NIIN PALJON ETTÄ JOUDUIN LAITTAMAAN IKKUNAN KIINNI! ÄLÄ POLTA TUPAKKIA PARVEKKEELLA!"
Mua rupes vituttamaan kun se rääky siinä käytävällä niin kovaa että kaikki naapurit varmasti kuuli. Huusin sille mummolle takasin etten mä polta tupakkaa ja olin jo viiden aikaan aamulla töissä. Eihän se sitä uskonut, rupes vaan huutamaan lisää... "ÄLÄ POLTA TUPAKKIA PARVEKKEELLA! SEN HAJU MENEE MINUN PIIMÄÄN!"
Mua rupes vituttamaan vielä enemmän, huusin takasin että minä en polta tupakkaa, missään ei ole kielletty tupakanpolttoa parvekkeella, mene mummo huutamaan sille alakerran doorikselle joka mitä ilmeisimmin on syypää tapahtuneeseen, mua ei vois vähempää sun piimäs kiinnostaa eikä sitä ikkunaa ole pakko auki pitää.
Tämän jälkeen se mummo rupes taas huutamaan jotain, joten tempasin oven kiinni, laitoin musiikkia soimaan ja jätin sen vitun kääpiön huutamaan sinne ovelle. Jonkin aikaa se siinä rääkyi, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt. Onneksi.
Ja mummo hei, jos sä koskaan luet tämän jutun ja tunnistat itsesi, niin seuraavan kerran kun tuut mun ovikelloa soittelemaan, mä avaan sen oven vieläkin nopeemmin. Toivottavasti kuolet.
---------------------
Nemo ante mortem beatus.
-tuska