tuska
17.02.2002, 07:46
Kurssi tuli suoritettua joskus vuonna miekka ja kivi. Reissu tuli suoritettua yhdessä entisen naapurini Villen kanssa. Mua vitutti se jätkä, se oli syntynyt kultalusikka suussa, eli sen ei tarvinnut tehdä elantonsa eteen mitään. Tosin me oltiin vasta 16 vuotiaita.
Alkumatka meni ihan hyvin. Lentokoneessa oli aivan saakelisti tyttöjä ja vaan muutama poika. Me arveltiin että kyllä siitä jotain iloa irtoaa. Ainakin mulle.
Perillä todettiin tilanne: 28 tyttöä ja 4 poikaa. Ajattelin että tästä saattaa tulla helvetin hyvä retki. Koulua piti tosin käydä jotain 3-6 tuntia päivässä. Ja siellä opiskeltiin pelkästään englantia. Helppoahan se mulle oli, mutta Ville ei tajunnut siitä paskaakaan. Aluksi sitten porukka jaettiin kahteen osaan: parempiin ja vitun huonoihin. Mä ja 2 muuta öijää päästiin ~15 tyttösen kanssa siihen ELiTE -porukkaan. Ville joutui loppujen naisten kanssa siihen Lamers -porukkaan. Villeä vitutti.
Eka viikko meni suunnilleen siihen tyyliin että käytiin koulussa ja suoraan sen jälkeen painuttiin sinne "perheeseen" missä meidän piti kupata se 3 viikkoa. Perheeseen kuului joku äijjä ja se vaimo, sekä ~5 vuotias kakara, sekin oli uros. Talo oli 2-kerroksinen ja meidän huone oli siellä yläkerrassa, loppu perheestä asui alakerrassa. Vettä koko maassa oli kuulemma helvetin vähän, ja sitä olisi pitänyt säästellä, mutta me käytiin silti joka päivä suihkussa - roiskutettiin muuten aika reilusti vettä. Sitten me lähdettiin aina kaupunkiin katselemaan meininkiä, kun ei yhtään kiinostanut jutella niiden vanhuksien kanssa, eikä siitä 5-vuotiaastakaan ollut juttuseuraksi. Se vaan tuijotti aina.
Kaupungilla me vietettiin kaikki illat. Juotiin aina kaljaa kun se oli niin helvetin halpaa (3mk/0.5 tuoppi), vaikka se olikin kiellettyä. Kotiintuloajatkin oli asetettu. Alle 16 vuotiailla se oli klo 21.00 ja 16+ se oli 01.00... ja mehän oltiin 16 vuotiaita kummatkin, mutta silti ne vanhukset vaati että me mentäis himaan viimestään 23.00. Meitä kumpaakin vitutti kun ei kerennyt vetää tarpeeksi kaljaa. Finlandia vodka maksoi muuten ~4mk (4cl) eli halpaa oli kaikki.
Joku päivä me mentiin koko porukka (28 doorista ja 4 äijjää) uimaan. No eihän siellä rannalla ollut mitään pukukoppeja, joten piti viritellä uimahousut jalkaan tyylin pyyhe-ympärille-kalsarit-pois-ja-uimahousut-tilalle. Muilla se onnistui oikein hyvin mutta Villellä se homma meni reisille, tai oikeastaan säärille. Se veivas pyyhkeensä ympärilleen ja alkoi kuorimaan kalsareita jalastaan. Hyvin meni siihen asti kunnes piti nykästä ne simmarit jalkaa. Ne jäi polviin ja pyyhe tipahti samantien. No tottakai kaikki alkoi tsiigaamaan kuinka pitkä soiro sillä jätkällä on. Ja Ville vaan nauroi muiden mukana. Se ei varmaan tajunnut että se juttu mille naurettiin oli Ville itse (tai sen peenis). Mua ainakin nauratti ihan saakelisti.
Ville ei viikon jälkeen tajunnut lontoon kielestä vieläkään yhtään enempää kuin matkalle lähtiessä. Tottakai se joutui sen takia sitten kuseen. Mä tulin helvetin hyvin juttuun yhden jampan kanssa, sen nimi oli Elmo. Hyvä tyyppi, vaikka olikin Kehä-III’sen sisäpuolelta kotoisin. Ville tuli taas hyvin toimeen sen toisen heebon kanssa. Se oli helvetin pitkä äijjä ja senkin nimi oli Ville (myöhemmin Iso-Ville). Melkein yhtä höynä kuin kaimansakin. Mä meinasin ottaa sen kameralla sellasen kuvan missä sen hammasharja on mun perseessä, mut en sitten viittinyt. Se olis kuitenkin oksennellut puoli vuotta sen jälkeen kun se olis kehittänyt Suomessa ne kuvat.
Yksi päivä mä olin Elmon ja Villen kanssa menossa kouluun, kun me nähtiin siinä ovella saksalainen äijjä. Se oli about 30 vuotias ja sillä oli päällään flanellipaita jossa oli joku skottikuvio. Siitä oli vain kaksi ylintä nappia kiinni ja muuten sillä pullotti aivan hillitön kaljamaha. Oli vissiin pari kertaa käynyt Oktoberfesteillä. Me tietenkin alettiin nauramaan sen mahalle aivan helvetisti. Eikä siihen mitään Einsteiniä tarvita että se ukko tajus mille me naurettiin. Se kysyi Elmolta ”Whatta fuck are ya laughing about?” Elmo sanoi että samalle jutulle kuin mä. Tietysti se sitten kysyy multa että mille mä nauran. Sanoin että Ville vitun tyhmälle jutulle. No sitten se kysyy Villeltä ”So whatta fuck are you laughing about then?” V vastas “NathinG”. Se germaani kysy uudestaan saman kysymyksen vähän kovemmalla äänellä. Sama vastaus. Sitten se kysyi Villeltä ”Do you want me to beat you up?” Siinä vaiheessa Ville tajus että se kysyi jotain muuta, mutta ei tietenkään tajunnut mitä. Ville alkoi kelailemaan vastaisiko ”NathinG”, ”Jees” vai ”Nou”…
Pitkän aikaa se mietti ja sanoi sitten Nou. Mä olisin oikeastaan halunnut nähdä mitä olis tapahtunut jos Ville olis antanut myöntävän vastauksen.
Seuraavana päivänä mentiin Villen kanssa kaupungille aamulla yhdeksän aikaan. Meidän valvoja oli edellisenä päivänä sanonut että huomenna mennään jollekin retkelle koko porukka ja ysiltä olis lähtö keskustasta. Me pyörittiin siellä sentterissä puoli tuntia eikä siellä ketään näkynyt. Sitten sinne ilmestyi pari doorista siitä mun ryhmästä ja Villekin tunnisti ne. Se päätti heti mennä kysymään että moneltako se lähtö on ja mistä. Senhän se tekikin mutta ei ne tytöt tajunneet yhtään sanaa siitä mitä se sanoi, vaikka se suomea puhuikin. Ne nauroi helvetisti ja kysyi multa mistä päin Ville oikein on kun sen puheesta ei saa mitään selvää. No mähän kerroin niille ja sitten ne kysyi että mistä mä olen. Vähän nolona vastasin että samalta kylältä… Tytöt tuli siihen tulokseen että Villellä on joku vakava puhevamma. Mua nauratti ja Villee vitutti.
Se päivä menikin sitten ostoksia tehdessä. Seuraavana päivänä ajateltiin mennä sukeltelemaan yhteen uimalaan joka oli kyhätty jonnekin kallioon meren rannalle. Me oltiin käyty jo tsekkaamassa hyvä paikka etukäteen ja oltiin menossa jo samaan paikkaan kun joku heppu käveli siinä polulla vastaan ja kysyi että aiotaanko me pyydystää päivän ruoka samalla. Mä rupesin ihmettelemään että mitä se tollaista kysyy mutta Ville vaasn vastas heti normaaliin tyyliinsä ”Jees” ja hyppäsi sinne lampeen. Siinä piitsillä oli ihan vitusti jengiä ja kaikki rupes nauramaan. Mä kattelin kun Ville sukelsi ja nousi pintaan jonkin lokinraadon vierestä. Mua vähän hävetti sen puolesta kun sillä pyrki yökkö-reaktio pintaan.
Joka päivä kun me lähdettiin aamulla sinne koululle me saatiin siltä perheen mutsilta eväät mukaan (0.5L mehua ja omena/panaani ja 2 sämpylää) Eihän toi puoli litraa vissyä riittänyt mihinkään. Me jouduttiin joka päivä ostamaan vähintään 3 litraa lisää vettä mieheen. Eikä noilla panaaneilla ja sämpylöillä koko päivää pärjännyt, eli meidän piti käydä syömässäkin kesken päivän jossain. Ja joka päivä vitutti mennä ”kämpille” kun tiesi että siellä on taas lautaset ihan pullollaan safkaa, hyvä että jaksoi syödä. Mehän työnnettiin väkisin kaikki kurkusta alas kun oltiin totuttu siihen että jos ruoka on hyvää niin sitä ei saa jättää jäljelle. Paskallehan se välillä maistui mutta nieltiin silti. Jälkiruoka oli kaikista pahinta. Joka päivä oli sitä samaa kiisseliä pienessä kupissa ja se oli kuorrutettu jollain hiton pahalla zydeemillä. Sen kiisselin pystyi kyllä hyvin syömään mutta se kuorrutus oli PAHAA. Yks päivä mä sain syötyä sen nopeemmin kuin Ville ja painuin yläkertaan sinne meidän huoneeseen potemaan. Villellä kesti vitun kauan ennen kuin se tuli sinne ylös. Kysyin siltä että mikä kesti… ”Meinasin oksentaa kun se oli niin pahaa ja se pentu kuuli kun mä yökkäilin ja tuli tuijottamaan mua”. –No olisit jättänyt sen syömättä, mä sanoin. ”Ei uskaltanut”. Illalla Villen mutsi soitti Suomesta sille. Me ihmeteltiin vähän aikaa kun se emäntä huuti alakerrasta helvetin kovaa ”Vili!, Vili!” Sitten mä tajusin että Villeähän se huutaa ja tönin sen sinne alakertaan ja painuin itse henkisenä tukena perään. Se muija antoi luurin Villelle ja sanoi että siellä on sen mutsi. Se vaan halus tietää miten on menny. Se perheen emäntä hymyili vieressä ja kuunteli mielenkiinnolla kun Ville kiroili ihan saatanasti ja manaili ruoan makua. Eihän se maltalainen akka siitä mitään tajunnut mutta se hymyili kovasti. Niin mäkin.
Seuraavana päivänä mentiin jätkien kanssa yhdelle biitsille loikoilemaan. Ville ja Iso-Ville saivat päähänsä että nyt on pakko käydä vesihiihtämässä. Se maksoi muutaman kympin. Ensin meni Iso-Ville. Kun se tuli pois se tärisi aivan vitusti. Sillä oli helvetin kylmä vaikka lämmintä oli yli 30 astetta. Mä kuittasin sille että disko on tuolla päin, ja osoitin vasemmalle. Kun se maksoi sitä hiihtoaan sen rahat meinas lentää mereen kun sen käsi vatkas niin saakelisti. No Ville lähti heti perään suksille. Se ei sentään tärissyt kun se tuli takaisin, mutta se oli ihan punainen.. Varmaan sen takia kun se heitti helvetilliset kämyt yhteen aaltoon – lensi ilmaan ja toinen suksi irtos jalasta. Pakkohan sen oli koittaa laskeutua yhdellä mutta vituikshan se meni. Se kiros helvetisti Isolle-Ville: ”Jumalauta tää on sun vikas kun sulla on niin iso jalka!” Ja mä hymyilin. Mentiin sitten sellaselle kioskille siihe piitsille ostamaan jäätelöä. Yhtäkkiä Ville örähtää ”Vittu, mä astuin räkään”. Mua huvitti. Kun me päästiin siihen kioskille johon oli kyhätty kolmesta lankusta sellainen tasanne mistä on hyvä tilata niin Ville pyyhki jalkapohjaansa siihen reunimmaiseen lankkuun. Kun se veti jalkansa irti siitä niin perässä tuli hillitön jojo. Ei se mihinkään räkään ollut astunut vaan purkkaan. Mua huvitti vielä enemmän.
Kun me käveltiin sieltä rannalta Villen kanssa kämpille päin se yritti yhdessä vaiheessa tehdä spakaatia ja ulahti samalla aika kivuliaasti. Tietysti mä tsekkasin että mikä sille nyt tuli. Vitunmoinen kiroominen alkoi: ”Voi saatana, mä astuin paskaan, kato nyt mikä luikumisjälki tohon tuli!” ja heti perään ”ja nyt tulee paskaisia astumisjälkiä”. Mä nauroin helvetisti.
Kun me tosiaan oltiin totuttu siihen että akikki ruoka syödään eikä köyhille jätetä mitään, niin kai me sitten koitettiin syödä myös kaikki safka mitä se emäntä tarjosi. Vaikeetahan se oli kun neiti oli päättänyt tehdä kummallekin keitettyä riisiä kakkuvuoallisen verran ja siihen keskelle se valutti vielä ruskeeta papusoosia. Riisihän tunnetusti täyttää helvetin hyvin…
Homma meni muuten ihan bueno, mutta Ville onnistui tiputtamaan sitä soosia siihen pöydälle. No se emäntä huomas sen ja sanoi että ei se mitään, odota vähän niin mä pyyhin sen pois. Ville tuumas siihen tuttuun tapaansa ”Jees” ja lakaisi sen soosin siitä pöydältä käteensä. Mua rupes vähän arveluttamaan sen toiminta siinä vaiheessa mutta katsoin parhaaksi pitää turpani kiinni. Sitten se muija tuli paperin kanssa takaisin ja kysyin Villeltä että missä se soosiläiskä on? Ville veti vähän noloksi ja näytti kätensä. Se nainen, ukko ja poika repesivät kaikki nauramaan. Ja mä kans. Toisaalta hävetti ihan vitusti Villen puolesta. Ei se itte hävennyt ollenkaan, nauroi vaan muiden mukana. Tyhmä jätkä.
Kaiken ton syömisen jälkeen me saatiin kotimatkalla kuulla että paikallinen tapa on jättää ruokaa lautaselle jos se on ollut hyvää. Sillon hävetti koko touhu vähän jälkeenpäin.
Mä en ole koskaan nauranut niin paljon kuin ton kolmen viikon aikana. Nauru pidentää ikää – toivottavasti.
-tuska
"If you don't like the news - go out and make some of your own."
Alkumatka meni ihan hyvin. Lentokoneessa oli aivan saakelisti tyttöjä ja vaan muutama poika. Me arveltiin että kyllä siitä jotain iloa irtoaa. Ainakin mulle.
Perillä todettiin tilanne: 28 tyttöä ja 4 poikaa. Ajattelin että tästä saattaa tulla helvetin hyvä retki. Koulua piti tosin käydä jotain 3-6 tuntia päivässä. Ja siellä opiskeltiin pelkästään englantia. Helppoahan se mulle oli, mutta Ville ei tajunnut siitä paskaakaan. Aluksi sitten porukka jaettiin kahteen osaan: parempiin ja vitun huonoihin. Mä ja 2 muuta öijää päästiin ~15 tyttösen kanssa siihen ELiTE -porukkaan. Ville joutui loppujen naisten kanssa siihen Lamers -porukkaan. Villeä vitutti.
Eka viikko meni suunnilleen siihen tyyliin että käytiin koulussa ja suoraan sen jälkeen painuttiin sinne "perheeseen" missä meidän piti kupata se 3 viikkoa. Perheeseen kuului joku äijjä ja se vaimo, sekä ~5 vuotias kakara, sekin oli uros. Talo oli 2-kerroksinen ja meidän huone oli siellä yläkerrassa, loppu perheestä asui alakerrassa. Vettä koko maassa oli kuulemma helvetin vähän, ja sitä olisi pitänyt säästellä, mutta me käytiin silti joka päivä suihkussa - roiskutettiin muuten aika reilusti vettä. Sitten me lähdettiin aina kaupunkiin katselemaan meininkiä, kun ei yhtään kiinostanut jutella niiden vanhuksien kanssa, eikä siitä 5-vuotiaastakaan ollut juttuseuraksi. Se vaan tuijotti aina.
Kaupungilla me vietettiin kaikki illat. Juotiin aina kaljaa kun se oli niin helvetin halpaa (3mk/0.5 tuoppi), vaikka se olikin kiellettyä. Kotiintuloajatkin oli asetettu. Alle 16 vuotiailla se oli klo 21.00 ja 16+ se oli 01.00... ja mehän oltiin 16 vuotiaita kummatkin, mutta silti ne vanhukset vaati että me mentäis himaan viimestään 23.00. Meitä kumpaakin vitutti kun ei kerennyt vetää tarpeeksi kaljaa. Finlandia vodka maksoi muuten ~4mk (4cl) eli halpaa oli kaikki.
Joku päivä me mentiin koko porukka (28 doorista ja 4 äijjää) uimaan. No eihän siellä rannalla ollut mitään pukukoppeja, joten piti viritellä uimahousut jalkaan tyylin pyyhe-ympärille-kalsarit-pois-ja-uimahousut-tilalle. Muilla se onnistui oikein hyvin mutta Villellä se homma meni reisille, tai oikeastaan säärille. Se veivas pyyhkeensä ympärilleen ja alkoi kuorimaan kalsareita jalastaan. Hyvin meni siihen asti kunnes piti nykästä ne simmarit jalkaa. Ne jäi polviin ja pyyhe tipahti samantien. No tottakai kaikki alkoi tsiigaamaan kuinka pitkä soiro sillä jätkällä on. Ja Ville vaan nauroi muiden mukana. Se ei varmaan tajunnut että se juttu mille naurettiin oli Ville itse (tai sen peenis). Mua ainakin nauratti ihan saakelisti.
Ville ei viikon jälkeen tajunnut lontoon kielestä vieläkään yhtään enempää kuin matkalle lähtiessä. Tottakai se joutui sen takia sitten kuseen. Mä tulin helvetin hyvin juttuun yhden jampan kanssa, sen nimi oli Elmo. Hyvä tyyppi, vaikka olikin Kehä-III’sen sisäpuolelta kotoisin. Ville tuli taas hyvin toimeen sen toisen heebon kanssa. Se oli helvetin pitkä äijjä ja senkin nimi oli Ville (myöhemmin Iso-Ville). Melkein yhtä höynä kuin kaimansakin. Mä meinasin ottaa sen kameralla sellasen kuvan missä sen hammasharja on mun perseessä, mut en sitten viittinyt. Se olis kuitenkin oksennellut puoli vuotta sen jälkeen kun se olis kehittänyt Suomessa ne kuvat.
Yksi päivä mä olin Elmon ja Villen kanssa menossa kouluun, kun me nähtiin siinä ovella saksalainen äijjä. Se oli about 30 vuotias ja sillä oli päällään flanellipaita jossa oli joku skottikuvio. Siitä oli vain kaksi ylintä nappia kiinni ja muuten sillä pullotti aivan hillitön kaljamaha. Oli vissiin pari kertaa käynyt Oktoberfesteillä. Me tietenkin alettiin nauramaan sen mahalle aivan helvetisti. Eikä siihen mitään Einsteiniä tarvita että se ukko tajus mille me naurettiin. Se kysyi Elmolta ”Whatta fuck are ya laughing about?” Elmo sanoi että samalle jutulle kuin mä. Tietysti se sitten kysyy multa että mille mä nauran. Sanoin että Ville vitun tyhmälle jutulle. No sitten se kysyy Villeltä ”So whatta fuck are you laughing about then?” V vastas “NathinG”. Se germaani kysy uudestaan saman kysymyksen vähän kovemmalla äänellä. Sama vastaus. Sitten se kysyi Villeltä ”Do you want me to beat you up?” Siinä vaiheessa Ville tajus että se kysyi jotain muuta, mutta ei tietenkään tajunnut mitä. Ville alkoi kelailemaan vastaisiko ”NathinG”, ”Jees” vai ”Nou”…
Pitkän aikaa se mietti ja sanoi sitten Nou. Mä olisin oikeastaan halunnut nähdä mitä olis tapahtunut jos Ville olis antanut myöntävän vastauksen.
Seuraavana päivänä mentiin Villen kanssa kaupungille aamulla yhdeksän aikaan. Meidän valvoja oli edellisenä päivänä sanonut että huomenna mennään jollekin retkelle koko porukka ja ysiltä olis lähtö keskustasta. Me pyörittiin siellä sentterissä puoli tuntia eikä siellä ketään näkynyt. Sitten sinne ilmestyi pari doorista siitä mun ryhmästä ja Villekin tunnisti ne. Se päätti heti mennä kysymään että moneltako se lähtö on ja mistä. Senhän se tekikin mutta ei ne tytöt tajunneet yhtään sanaa siitä mitä se sanoi, vaikka se suomea puhuikin. Ne nauroi helvetisti ja kysyi multa mistä päin Ville oikein on kun sen puheesta ei saa mitään selvää. No mähän kerroin niille ja sitten ne kysyi että mistä mä olen. Vähän nolona vastasin että samalta kylältä… Tytöt tuli siihen tulokseen että Villellä on joku vakava puhevamma. Mua nauratti ja Villee vitutti.
Se päivä menikin sitten ostoksia tehdessä. Seuraavana päivänä ajateltiin mennä sukeltelemaan yhteen uimalaan joka oli kyhätty jonnekin kallioon meren rannalle. Me oltiin käyty jo tsekkaamassa hyvä paikka etukäteen ja oltiin menossa jo samaan paikkaan kun joku heppu käveli siinä polulla vastaan ja kysyi että aiotaanko me pyydystää päivän ruoka samalla. Mä rupesin ihmettelemään että mitä se tollaista kysyy mutta Ville vaasn vastas heti normaaliin tyyliinsä ”Jees” ja hyppäsi sinne lampeen. Siinä piitsillä oli ihan vitusti jengiä ja kaikki rupes nauramaan. Mä kattelin kun Ville sukelsi ja nousi pintaan jonkin lokinraadon vierestä. Mua vähän hävetti sen puolesta kun sillä pyrki yökkö-reaktio pintaan.
Joka päivä kun me lähdettiin aamulla sinne koululle me saatiin siltä perheen mutsilta eväät mukaan (0.5L mehua ja omena/panaani ja 2 sämpylää) Eihän toi puoli litraa vissyä riittänyt mihinkään. Me jouduttiin joka päivä ostamaan vähintään 3 litraa lisää vettä mieheen. Eikä noilla panaaneilla ja sämpylöillä koko päivää pärjännyt, eli meidän piti käydä syömässäkin kesken päivän jossain. Ja joka päivä vitutti mennä ”kämpille” kun tiesi että siellä on taas lautaset ihan pullollaan safkaa, hyvä että jaksoi syödä. Mehän työnnettiin väkisin kaikki kurkusta alas kun oltiin totuttu siihen että jos ruoka on hyvää niin sitä ei saa jättää jäljelle. Paskallehan se välillä maistui mutta nieltiin silti. Jälkiruoka oli kaikista pahinta. Joka päivä oli sitä samaa kiisseliä pienessä kupissa ja se oli kuorrutettu jollain hiton pahalla zydeemillä. Sen kiisselin pystyi kyllä hyvin syömään mutta se kuorrutus oli PAHAA. Yks päivä mä sain syötyä sen nopeemmin kuin Ville ja painuin yläkertaan sinne meidän huoneeseen potemaan. Villellä kesti vitun kauan ennen kuin se tuli sinne ylös. Kysyin siltä että mikä kesti… ”Meinasin oksentaa kun se oli niin pahaa ja se pentu kuuli kun mä yökkäilin ja tuli tuijottamaan mua”. –No olisit jättänyt sen syömättä, mä sanoin. ”Ei uskaltanut”. Illalla Villen mutsi soitti Suomesta sille. Me ihmeteltiin vähän aikaa kun se emäntä huuti alakerrasta helvetin kovaa ”Vili!, Vili!” Sitten mä tajusin että Villeähän se huutaa ja tönin sen sinne alakertaan ja painuin itse henkisenä tukena perään. Se muija antoi luurin Villelle ja sanoi että siellä on sen mutsi. Se vaan halus tietää miten on menny. Se perheen emäntä hymyili vieressä ja kuunteli mielenkiinnolla kun Ville kiroili ihan saatanasti ja manaili ruoan makua. Eihän se maltalainen akka siitä mitään tajunnut mutta se hymyili kovasti. Niin mäkin.
Seuraavana päivänä mentiin jätkien kanssa yhdelle biitsille loikoilemaan. Ville ja Iso-Ville saivat päähänsä että nyt on pakko käydä vesihiihtämässä. Se maksoi muutaman kympin. Ensin meni Iso-Ville. Kun se tuli pois se tärisi aivan vitusti. Sillä oli helvetin kylmä vaikka lämmintä oli yli 30 astetta. Mä kuittasin sille että disko on tuolla päin, ja osoitin vasemmalle. Kun se maksoi sitä hiihtoaan sen rahat meinas lentää mereen kun sen käsi vatkas niin saakelisti. No Ville lähti heti perään suksille. Se ei sentään tärissyt kun se tuli takaisin, mutta se oli ihan punainen.. Varmaan sen takia kun se heitti helvetilliset kämyt yhteen aaltoon – lensi ilmaan ja toinen suksi irtos jalasta. Pakkohan sen oli koittaa laskeutua yhdellä mutta vituikshan se meni. Se kiros helvetisti Isolle-Ville: ”Jumalauta tää on sun vikas kun sulla on niin iso jalka!” Ja mä hymyilin. Mentiin sitten sellaselle kioskille siihe piitsille ostamaan jäätelöä. Yhtäkkiä Ville örähtää ”Vittu, mä astuin räkään”. Mua huvitti. Kun me päästiin siihen kioskille johon oli kyhätty kolmesta lankusta sellainen tasanne mistä on hyvä tilata niin Ville pyyhki jalkapohjaansa siihen reunimmaiseen lankkuun. Kun se veti jalkansa irti siitä niin perässä tuli hillitön jojo. Ei se mihinkään räkään ollut astunut vaan purkkaan. Mua huvitti vielä enemmän.
Kun me käveltiin sieltä rannalta Villen kanssa kämpille päin se yritti yhdessä vaiheessa tehdä spakaatia ja ulahti samalla aika kivuliaasti. Tietysti mä tsekkasin että mikä sille nyt tuli. Vitunmoinen kiroominen alkoi: ”Voi saatana, mä astuin paskaan, kato nyt mikä luikumisjälki tohon tuli!” ja heti perään ”ja nyt tulee paskaisia astumisjälkiä”. Mä nauroin helvetisti.
Kun me tosiaan oltiin totuttu siihen että akikki ruoka syödään eikä köyhille jätetä mitään, niin kai me sitten koitettiin syödä myös kaikki safka mitä se emäntä tarjosi. Vaikeetahan se oli kun neiti oli päättänyt tehdä kummallekin keitettyä riisiä kakkuvuoallisen verran ja siihen keskelle se valutti vielä ruskeeta papusoosia. Riisihän tunnetusti täyttää helvetin hyvin…
Homma meni muuten ihan bueno, mutta Ville onnistui tiputtamaan sitä soosia siihen pöydälle. No se emäntä huomas sen ja sanoi että ei se mitään, odota vähän niin mä pyyhin sen pois. Ville tuumas siihen tuttuun tapaansa ”Jees” ja lakaisi sen soosin siitä pöydältä käteensä. Mua rupes vähän arveluttamaan sen toiminta siinä vaiheessa mutta katsoin parhaaksi pitää turpani kiinni. Sitten se muija tuli paperin kanssa takaisin ja kysyin Villeltä että missä se soosiläiskä on? Ville veti vähän noloksi ja näytti kätensä. Se nainen, ukko ja poika repesivät kaikki nauramaan. Ja mä kans. Toisaalta hävetti ihan vitusti Villen puolesta. Ei se itte hävennyt ollenkaan, nauroi vaan muiden mukana. Tyhmä jätkä.
Kaiken ton syömisen jälkeen me saatiin kotimatkalla kuulla että paikallinen tapa on jättää ruokaa lautaselle jos se on ollut hyvää. Sillon hävetti koko touhu vähän jälkeenpäin.
Mä en ole koskaan nauranut niin paljon kuin ton kolmen viikon aikana. Nauru pidentää ikää – toivottavasti.
-tuska
"If you don't like the news - go out and make some of your own."