tuska
15.02.2002, 21:22
Oltiin taas kerran vetämässä viinaa Mikon ja Lassen kanssa, tällä kertaa mä kämppäsin Lassen nurkissa. Mikko kun vetää liikaa viinaa se alkaa vittuilemaan kaikille ja loppujen lopuksi se vittuuntuu itseensäkin aika lailla. Näin kävi tälläkin kertaa. Äijjä veti palollisen herneitä nenään ja katosi johonkin kesken illan. Ei se paljoa Lassea ja mua puristellu, me vaan jatkettiin oluen lipittämistä.
Niissä taloissa missä Mikko ja Lasse asuivat, oli sellainen hyvä puoli että niistä pystyi soittamaan muihin opiskelijakämppiin ilmaiseksi. Herättiin Lassen kanssa aamulla helvetin aikaisin ja päätettiin soittaa Mikolle pilari. Pari kertaa piti kylmäharjoitella kun nauratti niin saakelisti. Näppäiltiin sit se Mikon numero ja laitettiin puhelimen kaiutin päälle. Lasse yritti pidätellä naurua ja mä valmistauduin kusettamaan Mikkoa oikein kunnolla.
Puhelin soi sairaan kauan, sit sieltä vastasi krapulainen miesääni "Mikko...". Sit mä aloin heti pälpättämään niin nopeesti kuin vaan kerkesin ja änkytin välillä jotain mistä en ittekään saanu selvää. Ilmoitin olevani Jorkka ja olin kovasti menossa lainaamaan Mikolta sokeria. Jouduin siinä muutaman kerran toistamaan asiat että Mikko edes jotenkuten tajus mitä mä sille jauhoin. Mikko ei ollut oikein suostuvaisella päällä siihen että Jorkka tunkisi sen kämppään lainaamaan sokeria. Ei vaikka mä lupasin sille kaks litraa kiljua muutaman päivän päästä. Sanoin että mä voin jättää ne kiljut siihen oven eteen sitten. Mikko alkoi huutamaan siihen puhelimeen "Kuka vittu sä oot?!?? Et jumalauta tule tänne mitään sokeria hakemaan! Ei mulla ole sokeria! Mee pois! Lopeta!".
Lasse repesi tässä vaiheessa ihan täysin ja koitti survoa jotain vaatekappaletta suuhunsa ettei se naurun röhötys kuuluisi niin kovaa. Vähän aikaa mä vielä jaksoin selittää Mikolle jotain, mutta kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, lopetin puhelun sanoihin "No mä tuun nyt, moro!".
Naurettiin Lassen kanssa helvetisti muutama minuutti ja sitten soi puhelin... Me arvattiin että Mikko soittaa nyt meille ja julistaa kuinka joku hullu just soitti sille. Annettiin puhelimen soida vähän aikaa ja Lasse vastaa unisella äänellä puhelimeen ja pistää taas kaiuttimen päälle. Mikkohan se siellä soitteli ja paniikissa selitti kuinka joku virolainen huumehörhö oli just soittanu sille. Oli kuulemma halunnut sokeria. Mikko oli ihan paniikissa ja pähkäili mitä se tekis jos se ukko olis kohta sen oven takana koputtelemassa.
Illalla lähdettiin taas porukalla tuhoamaan olutta, ja kun oltiin sopivassa hönössä, me kerrottiin Mikolle että me sille soitettiin. Kun eihän me jaksettu enää kuunnella sen julistusta siitä puhelusta... se oli jauhanut siitä koko illan. Toi tunnustaminen ei ehkä ollut paras valinta siinä vaiheessa, kun Mikko suuttui siitä aivan saatanasti. Taas se sitten lähti kiitämään johonkin manauksia mennessään huudellen. Se ei puhunut mulle puoleen vuoteen sen jälkeen. Saatana että se on pitkävihainen äijjä.
-tuska
"It's not the bullet that kills you - it's the hole."
Niissä taloissa missä Mikko ja Lasse asuivat, oli sellainen hyvä puoli että niistä pystyi soittamaan muihin opiskelijakämppiin ilmaiseksi. Herättiin Lassen kanssa aamulla helvetin aikaisin ja päätettiin soittaa Mikolle pilari. Pari kertaa piti kylmäharjoitella kun nauratti niin saakelisti. Näppäiltiin sit se Mikon numero ja laitettiin puhelimen kaiutin päälle. Lasse yritti pidätellä naurua ja mä valmistauduin kusettamaan Mikkoa oikein kunnolla.
Puhelin soi sairaan kauan, sit sieltä vastasi krapulainen miesääni "Mikko...". Sit mä aloin heti pälpättämään niin nopeesti kuin vaan kerkesin ja änkytin välillä jotain mistä en ittekään saanu selvää. Ilmoitin olevani Jorkka ja olin kovasti menossa lainaamaan Mikolta sokeria. Jouduin siinä muutaman kerran toistamaan asiat että Mikko edes jotenkuten tajus mitä mä sille jauhoin. Mikko ei ollut oikein suostuvaisella päällä siihen että Jorkka tunkisi sen kämppään lainaamaan sokeria. Ei vaikka mä lupasin sille kaks litraa kiljua muutaman päivän päästä. Sanoin että mä voin jättää ne kiljut siihen oven eteen sitten. Mikko alkoi huutamaan siihen puhelimeen "Kuka vittu sä oot?!?? Et jumalauta tule tänne mitään sokeria hakemaan! Ei mulla ole sokeria! Mee pois! Lopeta!".
Lasse repesi tässä vaiheessa ihan täysin ja koitti survoa jotain vaatekappaletta suuhunsa ettei se naurun röhötys kuuluisi niin kovaa. Vähän aikaa mä vielä jaksoin selittää Mikolle jotain, mutta kun en keksinyt enää mitään sanottavaa, lopetin puhelun sanoihin "No mä tuun nyt, moro!".
Naurettiin Lassen kanssa helvetisti muutama minuutti ja sitten soi puhelin... Me arvattiin että Mikko soittaa nyt meille ja julistaa kuinka joku hullu just soitti sille. Annettiin puhelimen soida vähän aikaa ja Lasse vastaa unisella äänellä puhelimeen ja pistää taas kaiuttimen päälle. Mikkohan se siellä soitteli ja paniikissa selitti kuinka joku virolainen huumehörhö oli just soittanu sille. Oli kuulemma halunnut sokeria. Mikko oli ihan paniikissa ja pähkäili mitä se tekis jos se ukko olis kohta sen oven takana koputtelemassa.
Illalla lähdettiin taas porukalla tuhoamaan olutta, ja kun oltiin sopivassa hönössä, me kerrottiin Mikolle että me sille soitettiin. Kun eihän me jaksettu enää kuunnella sen julistusta siitä puhelusta... se oli jauhanut siitä koko illan. Toi tunnustaminen ei ehkä ollut paras valinta siinä vaiheessa, kun Mikko suuttui siitä aivan saatanasti. Taas se sitten lähti kiitämään johonkin manauksia mennessään huudellen. Se ei puhunut mulle puoleen vuoteen sen jälkeen. Saatana että se on pitkävihainen äijjä.
-tuska
"It's not the bullet that kills you - it's the hole."